Ich brauche keine therapie, ich muss nur nach Greifswald.

Postikortti Greifswaldista.

Sain loppuvuodesta 2022 scifi- ja fantasiatutkijoiden sähköpostilistalta (jolle en enää edes muistanut kuuluvani) viestin, jossa kerrottiin Greifswaldin yliopiston etsivän opettajaa fantasiakirjallisuuskurssille. Kyseessä oli Opetushallituksen järjestämä opetusvierailu, johon kuului viikon verran kontaktiopetusta ja sen lisäksi etäopetusosio.

Totesin, että tuo on minun.

Ja niin se sitten olikin.

Greifswald on pieni kaupunki Koillis-Saksassa Itämeren rannalla, noin kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä Berliinistä. Se on tunnettu yliopisto- ja hansakaupunki, ja sainkin jostain ensin virheellisen käsityksen, että Greifwaldin yliopisto olisi Euroopan toiseksi vanhin Bolognan jälkeen. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa: vaikka itse kaupunki olikin olemassa jo 1200-luvulla, jolloin se hyväksyttiin ensimmäisten joukossa Hansaliittoon, yliopisto perustettiin kuitenkin ”vasta” vuonna 1456 eli se on Baltian alueen toiseksi vanhin.

Matkalla

Saavuin Greifswaldiin maanantaina 29.5., mikä Saksassa oli helluntain jälkeinen pyhäpäivä. Tulin Berliinin kautta ja sain heti konkreettisesti kokea junaliikenteen yksityistämisen hienoudet: Junassa 1 (lentokentältä päärautatieasemalle) kuulutukset eivät toimineet kunnolla, joten olin jo hyppäämässä pois väärällä pysäkillä. Junan 2 (päärautatieasemalta välipysäkki Angermündeen) ovet eivät ensin auenneet lainkaan ja sitten juna itse jäi pariksikymmeneksi minuutiksi seisomaan asemalle (kiitos Duolingon, olin oppinut sanat ”Verspätung” ja ”zwanzig Minuten”). Ehdin nipinnapin vaihtoyhteyteeni eli junaan 3 (Angermündesta Greifswaldiin), jossa ei puolestaan ollut mitään kylttejä tai tekstejä, mihin se oli oikeastaan menossa. Mutta kuulutukset sentään toimivat.

Ostin junaliput suoraan verkkosivuilta, jotka toimivat hyvin englanniksi. Junalippuja saa myös asemalta automaateista (joiden kieltä en saanut hädissäni vaihdettua, joten alkeis-saksalla piti selviytyä takaisin tullessa). Paperiset liput pitää leimata laiturilla olevissa leimauslaitteissa. Konduktöörejä ei tosin näy jokaisessa junassa – vain kerran pääsin näyttämään lippuni oikealle ihmiselle!

Jos tulet junalla Greifswaldiin, kannattaa huomioida, että kaupungissa on kaksi juna-asemaa: Greifswald ja Greifswald Süd. Jälkimmäinen jää nimensä mukaisesti etelämmäksi, edellinen on puolestaan se virallinen, joka vie vanhan ydinkeskustan nurkille.

Greifswaldin vanhassa keskustassa kaikki on kävelymatkan päässä. Tori on kaupungin sydän ja siellä järjestetään markkinat aina tiistaisin ja perjantaisin. Vanhankaupungin pääkatu Lange Straße kulkee kaiken halki ja vie suoraan torille.

Ostoksilla

Vanhassakaupungissa on peräti kolme kirjakauppaa: Buchhandlung Scharfe (Lange Str. 68), Rats- und Universitätsbuchhandlung (Lange Str. 77) ja Hugendubel (Markt 20/21). Näistä kahdessa jälkimmäisessä oli omat sarjakuvahyllynsä sekä englanninkielisen kirjallisuuden osasto. Lisäksi kirjojen ohessa on myynnissä kaikenlaista sälää, oheistuotteita ja pieniä matkamuistoja. Myös postikorttitelineet kannattaa katsastaa!

Kannattaa kuitenkin muistaa, että saksan kielialue on huomattavan iso verrattuna suomen kielialueeseen, joten sellaiset sarjakuvat (esim. DC & Marvel), joita Suomessa saisi ainoastaan englanniksi, on Saksassa lähes poikkeuksetta käännetty saksaksi. Eli englanninkielisen kirjallisuuden määrä on suhteellisen vähäistä. Toisaalta se on myös erinomaista kielen harjoittelun kannalta. Itse ostin Andersenin Pieni merenneito -kirjan saksaksi (Die kleine Meerjungfrau), koska tuoreessa painoksessa oli huikea Benjamin Lacomben kuvitus.

Lange Straßen numerossa 64 sijaitsee myös aivan ihana pieni teekauppa Teekontor, joka on ehdottomasti visiitin arvoinen. Minulla oli harvinaisen huono tuuri, sillä juuri samalla viikolla, kun olin kaupungissa, teekauppa oli poikkeuksellisesti auki todella epämääräisiin aikoihin. Sain onneksi käytyä liikkeessä lounastauon aikana, joten mukaan lähti paikallista teetä, sympaattinen kissa-aiheinen teepurkki sekä suklaata.

Pääkadun varrella on myös ihan oma suklaakauppa Schokoladen Manufaktur (Lange Str. 59), jossa myydään artesaanisuklaata! Siellä en valitettavasti ehtinyt piipahtaa, mutta seuraavalla kerralla se menee to do -listalle.

Turistina

Greifswaldin vanhankaupungin tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluu punainen Raatihuone, jonka alakerrassa toimii nykyisin turistien infokeskus. Vaikka kaupunki ei oikeastaan vaurioitunut toisessa maailmansodassa, jäivät historialliset rakennukset Itä-Saksan aikaan heitteille. Nykyisin rakennuksista pidetään parempaa huolta.

Goottilainen pyhän Nikolain tuomiokirkko pyöreine kellotorneineen jäi tällä visiitillä käymättä, vaikka se sijaitsi ihan hotellini kulman takana. Seuraavalla vierailulla siellä on pyörähdettävä – erityisesti torniin olisi kiva kiivetä. Mutta toinen goottilainen kirkko eli Mariankirkko meni pakko nähdä -listalle, koska siellä oli valas.

Tarinan mukaan maaliskuun lopussa vuonna 1545 miekkavalas rantautui Greifswaldiin kuuluvan Wieckin rantaan. Valas nähtiin tietenkin pyhänä enteenä, joten sen kuva maalattiin myös 1200-luvun puolessavälissä rakennetun Mariankirkon seinään.

Kirkko oli siellä käydessäni remontissa, joten valasta ei päässyt katsomaan suoraan kirkkosalin kautta. (Enkä oikeastaan tiedä, olisiko siellä kulman takana saanut edes käväistä, mutta menin sivuovesta, kun ketään ei näkynyt ja kävin ovenpielessä nappaamassa valokuvan.)

Kalan ystäville suosittelen joen toisella puolella sijaitsevaa Hornfischbaria, joka on itse asiassa laivaravintola. Söin siellä herkullista paistettua kuhaa tagliatellepastalla ja sienillä. Hinnat ovat Suomen luokissa, joten halpa mesta se ei ole, mutta tunnelma on kohdillaan, kun kuuntelee pääskysten laulua lokkien rinnalla.

Töissä

Greifswaldin yliopistossa on Saksan vanhin suomen kielen oppituoli. Suomen ja skandinaavisten kielten laitos tekee yhteistyötä Suomen Opetushallituksen kanssa, ja ottaa vastaan opetusvierailuja Suomesta. Tällä kertaa sinne haluttiin joku opettamaan suomalaista fantasiakirjallisuutta – ja viidestä hakijasta minut valittiin. Vietin siis neljä intensiivistä päivää juttelemalla saksalaisten suomen kielen opiskelijoiden kanssa fantasian genrepiirteistä, Kalevalasta ja suomalaisesta reaalifantasiasta sekä esittelemällä lukuisia merkittäviä teoksia aina Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -romaanista Ursula Mursun Kuuilma-sarjaan.

Opiskelijat olivat ihania, kaikille löytyi jotain kiinnostavaa luettavaa, ja palautteen jälkeen tuli melkein itku. Nyt he viettävät kesän ja alkusyksyn lueskellen suomalaisia fantasiateoksia. Seuraavan kerran näemme etäopetuksen merkeissä marraskuussa.

Todettakoon, että menisin heti uudestaan. Minut otettiin vastaan avosylin laitoksen puolesta ja aina on myös kiva päästä puhumaan omasta tauolla olevasta ankkatutkimuksesta.

Maaseutumatkailemassa

Noin viiden kilometrin päässä vanhankaupungin keskustasta sijaitsee Eldenan alue sekä Wieckin kalastajakylä. Mikäli patikointi Ryck-joen rantaa myöten ei innosta, sinne pääsee myös bussilla numero 2. Itse tein patikkaretken merenrantaan ja palasin takaisin bussilla, mikä oli erinomainen ratkaisu.

Sympaattisen myllyn lisäksi toinen näkemisen arvoinen kohde on vuonna 1199 perustetun Eldena-luostarin jäänteet. Luostari kärsi kolmikymmenvuotisen sodan aikana suuria vaurioita ja myöhemmin sen osia käytettiin linnoitusten rakentamiseen. Raunioita pääsee ihailemaan ihan ilmaiseksi mihin kellonaikaan tahansa.

Wieckin merenrantakylä oli se vihoviimeinen niitti, joka sai minut rakastumaan Greifswaldin kaupunkiin. Idylliset talot ja merenkulkuun liittyvät pihasomisteet, lukuisat purjeveneet (minkä saaristolaisen Suomi on minussa menettänytkään) ja kaikki hämmentävät patsaat kruunasivat lähes puolentoista tunnin iltakävelyni.

Siksi minun piti ostaa se postikortti. Tulevaisuudessa en enää tarvitsekaan terapiaa – riittää, että palaan Greifswaldiin.

---

PS. Torille!

Tiesitkö, että muusikko Jarkko Martikainen on syntynyt Greifswaldissa?

Pinnaa postaus Pinterestiin!