Puoli päivää Berliinissä

Jos muutamaa tuntia Frankfurtin lentokentällä odottelua ei lasketa (eikä sitä lasketa), en ollut koskaan käynyt Saksassa ennen tätä kesää. Yritinkin ottaa työmatkastani mahdollisimman paljon irti ja sain kuin sainkin survottua mukaan puoli päivää Berliinissä. Tässä postauksessa kurkataan pikavisiitin parhaat palat.

Liikkuminen ja yöpyminen

Berliinissä kannattaa hyödyntää julkisia. Metro-, ratikka- ja bussiliput voi ostaa suoraan kännykkään ladattavalla BVG-sovelluksella (löytyy sovelluskaupasta nimellä BVG Tickets). Tulin Berliiniin perjantai-iltana, joten latasin suosiolla 24 tunnin lipun (9,50 €), millä olikin kätevä suhata edestakaisin. Käytin ainoastaan metroa, jonka kartta oli myös saatavilla samasta sovelluksesta. Jos olet selvinnyt Lontoon metrosta, selviät helposti myös Berliinissä.

Lähikuva seinään spreijatuista värikkäistä perhosista.
Berliini, katutaiteen luvattu kaupunki.

Yövyin Kreuzbergin kaupunginosan lähellä sijaitsevassa Suomi-Keskuksessa (Finland Center), joka ottaa mahdollisuuksien mukaan matkustajia vastaan vaatimattomaan 40 euron hintaan per yö. On tosin todettava, etten enää kovin mielelläni siellä yövy, sen verran sääntökeskeinen ilmapiiri paikassa oli, ja sain jotenkin nuivan vastaanoton, kun en ollut tajunnut tuoda käteistä mukanani. (Saksalaiset käyttävät vielä kovin paljon käteistä, mikä kannattaa ottaa huomioon erityisesti pikkuputiikeissa vieraillessa.) Koska sovimme varauksestani puhelimitse (sähköpostit eivät tulleet minulle perille), en pysty sanomaan, muistutettiinko minua käteismaksusta vai ei.

Suomi-Keskus sijaitsee Schleiermacherstraße-kadulla numerossa 24A. Sen tunnistaa myös viereisestä Passion-kirkon kirkontornista. Keskuksen tilat ovatkin yhteydessä kirkkoon. Läheisin metropysäkki on U-linjan Gneisenaustraße.

Aamupalastelua

Huolimatta negatiivisista tunnelmista yöpaikkaani kohtaan sen sijainti oli varsin erinomainen: aivan nurkan takana oli pieni tori (Flohmarkt Mrheinekeplatz), jolla järjestettiin lauantaimarkkinat kirpputorihenkeen. Parin korttelin sisällä tuli vastaan peräti kaksi nörttikauppaa: Otherland ja Comicladen Grober Unfug, joissa valitettavasti omien aikataulujeni takia en ehtinyt pyörähtää. Nämä paikat bongasin ihan vain siksi, että tähtäsin itseni aamupalalle Café Schöniin, joka oli nimensä mukaisesti varsin schön.

Osoitteessa Zossener Str. 20 sijaitseva pikkukahvila avautui juuri sopivasti aamupalalle ja sainkin päivän käyntiin teellä ja croissantilla. Omistajanainen oli erittäin mukava ja päädyin lopulta ostamaan evääksi myös kerrassaan loistavan kanelipullan – osataan niitä tehdä muuallakin kuin Suomessa! Pikkuyritys oli selvästi menestyvä ja vaikka istumapaikkoja ei ollut monia, aamukahvin pystyi nappaamaan myös mukaan. Lämmin suositus tälle kahvilalle.

Historiallisia nähtävyyksiä

Tiesin, etten kykene puolessa päivässä näkemään kaikkea, joten valikoin historiallisista nähtävyyksistä ne kaikkein kiinnostavimmat. Toisen maailmansodan traumat ja Saksan kahtiajako ovat edelleen läsnä Berliinissä, eikä niitä sovikaan unohtaa. Siksi ajoin metrolla Brandenburger Torin asemalle (S- ja U-linjat) ja kävelin turistiryhmien ohi Pariser Platzin läpi. Aukion päässä seisoo Brandenburgin portti, joka toimi aikoinaan kaupungin jakolinjana.

Kreikkalaistyylinen portti: korkeat doorilaiset pylväät kannattelevat katosta, jonka päällä seisoo neljän hevosen vetämä valjakko. Valjakoissa voiton jumalatar pitelee kätessään sauvaa.
1700-luvulla rakennettu Brandenburger Tor eli Brandenburgin portti.

Pääkohteeni oli kuitenkin kävelymatkan päässä sijaitseva holokaustimuistomerkki, viralliselta nimeltään Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki (Denkmal für die ermordeten Juden Europas).

Kuvassa kivisiä, eri kokoisia paaseja, joista yhden päällä on kuihtumassa oleva punainen ruusu.
Yksinäinen ruusu veti hiljaiseksi.

Muistomerkki koostuu 2711:stä betonisesta paadesta, jotka ovat täsmälleen samanmuotoisia – ainoastaan niiden korkeus vaihtelee. Korttelin epätasainen maasto tekee muistomerkistä labyrintin, jonka sisälle voi astua ja tuntea traagisen historian painon yllään. Korkeiden paasien keskellä on hyvä antaa ajatuksensa viivähtää hetken kuolleita kunnioittaen.

Muistomerkki on todella pysäyttävä. Sitä voi koskettaa ja sen sisälle pääsee kuljeskelemaan omaan tahtiin. Muistomerkin alla on myös maanalainen halli, jonne on sijoitettu juutalaisten joukkotuhosta kertova näyttely. Mutta jo pelkkä muistomerkki on ehdottomasti vierailun arvoinen.

Katutaidetta

Toinen ehdoton must see -kohteeni oli East Side Gallery. Berliinin muurin muistomerkiksi perustettu maailman pisin (1,3 km) ulkoilmagalleria sijaitsee Mühlenstraßella. Otin metron U-linjan Schlesisches Torin pysäkille, josta kävelin 1800-luvun tyylikästä Oberbaum-siltaa pitkin joen yli Mühlenstraßelle. Onnistuin kävelemään kahdesti väärään suuntaan ennen siltaa, mutta selvisin kuitenkin oikeaan paikkaan.

Pätkä abstraktia katutaidetta, josta erottuu parhaiten vasemmalla etualalla olevat naisen ja miehen hahmot. Heidät on kuvattu torsoista ylöspäin: naisella on sininen, rintoja korostava mekko ja mersun logolla varustettu kaulakoru, miehellä puku ja keltainen solmio. Heidän kuution malliset päänsä ovat kääntyneet vasemmalle.
Katutaidetta muurilla.
Kuvassa useita, suojaviittoihin ja happinaamareihin pukeutuneita ihmishahmoja. Hahmot ovat valkoisia, tausta musta, sininen taivas taustalla.
Tämä oli oma henkilökohtainen lempparini.
Vinosti otettu kuva taideteoksesta, jonka keskiössä näkyy epäselvä ihmishahmo. Kuvan etualalla on kaksi ihmishahmoa, toinen on pukeutunut futuristiseen haarniskaan ja toinen on alasti. Kumpikin on tehty ja varjostettu sarjakuvatyylillä.
Pidin myös tästä – kaukana oikealla näkyvä keltainen hahmo on Roope Ankka!
Kuvassa oleva maalaus perustuu Leonid Brežneviä ja Erich Honeckeria esittävään valokuvaan, jossa mieskaksikko suutelee keskenään.
Ja tässä tietenkin näyttelyn tunnetuin teos, Dmitri Vrubelin Jumalani, auta minua selviämään tästä kuolettavasta rakkaudesta, josta oli muuten todella vaikeaa saada valokuvaa ilman muita ihmisiä.

Ensimmäiset maalaukset maalattiin muuriin jo vuonna 1990, hieman muurin murtumisen jälkeen. Kuvitettu osa suojeltiin seuraavana vuonna ja restauroitiin vuonna 2009. Uutena tietona minulle tuli se, että muurin maalauksia on sekä päivitetty että uudistettu kokonaan. Nytkin siellä käydessäni pätkä muuria oli tyhjillään odottamassa seuraavan taiteilijan tuotosta.

Kuva Katjasta, joka seisoo muurin edessä aurinkolaseissaan ja Bulbasaur-t-paidassa. Taustalla on musta maalaus, jossa lukee valkoisella BERLIN sekä pienemmällä fontilla NEW YORK ja TOKYO. Berlin-sanan I näyttää Y-kirjaimelta ja jokaisen Y:n päällä on erivärinen pallo, kuin planeetta. Kuvan vasemmassa seurassa on kaupunkimaisemaa, mm. Berliinin televisiotorni. Maalauksen keskellä kulkee kolme valkoista viivaa kuin piikkilankaa.
Mukava nuori nainen tarjoutui ottamaan minusta kuvan ja kehui tyyliäni. Taustaksi valikoin kaupungin nimikkoteoksen.

East Side Galleryn läpi kulkemiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Minulla meni varmaan puolisentoista tuntia, mutta olin siellä melkoisessa ruuhkassa. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla voi olla paras ja rauhallisin hetki tutustua katutaiteeseen.

Nörttikauppoja ja kirppis

Olin tehnyt listan asioista, joita halusin Berliinissa nähdä ja jouduin lopulta karsimaan kaikki ihanat nörttikauppani vain muutamaan kohteeseen, joihin tähtäsin. Esimerkiksi sarjakuvakauppa Modern Graphics jäi harmillisesti ajanpuutteen takia pois.

Yksi aikasyöppöni oli nimittäin valtava Dussmann das KulturKaufhaus, mikä on kirjaimellisesti kulttuurin tavaratalo. Sinne ei ole pitkä matka kävellä esimerkiksi Brandenburgin portilta. Osoitteessa Friedrichstraße 90 sijaitsevaa kauppaa suositeltiin minulle, koska etsin tiettyjä saksalaisia teoksia: Katja von Garnierin ohjaamaa Bandits-elokuvaa ja Das Boot -minisarjaa (sitä alkuperäistä) Blu-raynä. Das Bootia ei valitettavasti ollut kuin elokuvaversiona ja Banditskin oli juuri loppuunmyyty. Mutta ystävällisen myyjän kanssa säädimme pienestä kielimuurista huolimatta minulle tilauksen – ja sain leffan kotiinkuljetettuna jo seuraavalla viikolla! Dussmann toimittaa siis myös Suomeen, vink vink.

Olisin voinut viettää Dussmannissa koko päivän. Vaikka Google luettelee sen kirjakaupaksi, siellä myydään myös musiikkia ja elokuvia sekä erilaisia paperitarvikkeita kolmessa kerroksessa. Kokonainen osasto on omistettu mangalle ja hyllyistä löytyy myös paljon englanninkielisiä teoksia. Parasta paikassa on se, että se on arkisin auki puolilleöin!

Kuva Elbenwald-kaupan näyteikkunasta. Oikeassa reunassa näkyy iso kuva Thanoksesta, sen vieressä Star Warsin trooper. Kaupan seinät ovat täynnä nörttikuvia painetuista t-paidoista. Kaukana takaseinällä näkyy Legend of Zelda -mainos.
To do -listalleni pääsi myös ”Haltiametsä”.

Alexa-ostoskeskuksen ensimmäisessä kerroksessa (eli suomeksi katutasossa) sijaitsee nörttikauppa Elbenwald eli Haltiametsä. Olin odottanut tätä liikettä valtavalla innolla, mutta lauantaina puoliltapäivin kauppa oli tupaten täynnä väkeä, mikä alkoi hieman ahdistaa. Kiinnitin myös huomiota siihen, että paikka oli keskittynyt fanisälään ja t-paitoihin. Täältä ei nörtin kannata etsiä kirjallisuutta, pelejä tai sarjakuvia. Mutta jos figut ja vaatteet kiinnostavat, kannattaa pyörähtää Elbenwaldissa. Loppujen lopuksi päädyin ostamaan ainoastaan Loki for President -rintamerkin tuliaisiksi ystävälleni. Ostoskeskuksen lähistöllä on useampikin metropysäkki, itse saavuin paikalle U-linjan Klosterstraßelta.

Viimeinen kohteeni oli käytettyjen vaatteiden myymälä Picknweight, josta valitsin Kreuzbergissä Bergmannstraßella sijaitsevan liikkeen. (Liikkeitä löytyy ympäri Berliiniä, mutta myös muualta Saksasta ja jopa Lontoosta.) Nimensä mukaisesti vaatteet myydään kiloittain: ne on hinnoiteltu omiin kilohintoihinsa ja tuotteen lopullinen hinta määräytyy punnitsemisvaiheessa.

Kuva vanhanaikaisesta, poljettavasta Singerin ompelukoneesta, jonka päälle on aseteltu naisten kenkiä. Takana on kirjava vaaterekki ja etualalla roikkuu kyltti, jossa Instagramin kameralogo sekä teksti PICKNWEIGHT.
Picknweightiä voi seurata myös Instagramissa.

Olisin voinut viettää Picknweight-vintageliikkeessä ikuisuuden. Vaatteet oli ryhmitelty tyyleittäin ja väreittäin, joten oli helppo hakeutua nahkatakkinaulakolle tai napata sovitettavaksi kymmenen erilaista punaista lierihattua Peggy Carterin henkeen. Rajallisen ajan puutteissakin löysin kuitenkin tyllillä koristellun Harley Quinn -hameen, jossa oli vielä henkselit. Se maksoi pikkuisen reilun parikymmentä euroa eli paikka kyllä tietää, miten tuotteet kannattaa hinnoitella.


Pikaisenkin visiitin perusteella Berliini näytti nörtin paratiisilta. Lukuisten kauppojen ja upean katutaiteen lisäksi kaupunki on täynnä historiaa ja erityisesti sotahistoriasta kiinnostuneen nörtin on käytävä Berliinissä.

Mitä paikkoja sinä suosittelisit Saksan pääkaupungista?

Pinnaa postaus Pinterestiin!

Kuvakollaasi postauksen kuvista (kivipaadet ja punainen ruusu, bastrakti katutaide ja Picknweightin ompelukone) sekä kolme ruutua, joissa tekstit "puoli päivää", "Berliinissä", "Ankkatohtorin lokikirja.com".

Jätä kommentti