Magic Kingdom on se puisto¹, joka tulee yleensä ensimmäisenä mieleen, kun miettii Disney Worldiä. Kuuteen teema-alueeseen jaettu puisto on täynnä taikaa ja keijupölyä – ja onkin usein nimenomaan se lasten suosikki. Vietimme lauantain 19.8. Magic Kingdomissa ja yllätyin hieman, ettei se ollut ihan niin huikea kokemus kuin olin odottanut.

Magic Kingdomiin pääsee omasta hotellista riippuen joko bussilla (kuten me), jokilaivalla (!) tai monoraililla. Pääportilta avautuu pitkä ostoskatu Main Street, U. S. A., jonka päässä siintää Tuhkimon linna. Keskustan ympäriltä löytyy Adventureland, Frontierland, Fantasyland (jonka kupeessa on pieni Liberty Square) sekä Tomorrowland. Vaikka alue vaikutti kartan ensivilkaisulla valtavalta, sen kiertäminen päivässä onnistui ihan ongelmitta. Suurin syy lienee toki se, ettemme edelleenkään käyneet yhdessäkään laitteessa.

Kuten aiemmin mainitsin, Magic Kingdom on selvästi eniten lapsille suunnattu puisto. Valtaosa laitteista on lapsille sopivia ja prinsessateemaisista kaupoista löytyy myös lasten mekkoihin erikoistunut kauppa Bibbidi Bobbidi Boutique. Alle 14-vuotiaat lapsethan saavat Walt Disney Worldissä pukeutua täysiverisiksi prinsessoiksi, mutta aikuisten cosplay on kielletty – pääsyynä lienee turvallisuus: henkilökunnan ja yleisön on pystyttävä erottamaan, kuka on aidosti töissä puistossa, ettei väärinkäytöksiä pääse tapahtumaan.

Poikkeustapauksiakin on: Mickey’s Not-So-Scary Halloween Party tuo elokuusta alkaen Halloween-teeman kurpitsoineen Magic Kingdomiin. Tällöin aikuistenkin pukukoodit höllentyvät. Meilläkin olisi ollut mahdollisuus osallistua juhliin perjantaina, mutta tapahtumaan oli oma erillinen pääsymaksunsa, joten jätimme sen suosiolla väliin. Tämäkin lienee niitä tapahtumia, joihin on helpompi osallistua, jos pyörii Walt Disney Worldissä useamman kerran elämänsä aikana.

Päivä oli ihan turkasen kuuma, joten yritimme luikkia varjosta varjoon ja kaupasta kauppaan hengittämään paahteisen auringon alta. Nappasimme alkuun kevyet eväät ja isot juomat Adventurelandistä (itse testasin hämmentävän toimivaa juustohampurilaiskevätrullaa) ja jatkoimme puistoseikkailua myötäpäivään karttaa seuraten.

Adventurelandistä löytyvät sellaiset elokuviksikin kuvatut huvilaitteet kuin Jungle Cruise ja Pirates of the Caribbean. Jälkimmäisen vieressä oli erinomainen teemakauppa, josta yritin etsiä Indiana Jonesin hattua, mutta kaikki olivat kokoa S eli omaan päähäni liian pieniä. (Jälkikommenttina: en koskaan löytänyt sopivaa hattua ja se harmittaa vieläkin – ehkä sitten joskus). Tein myös kiinnostavan havainnon, joka päti jokaiseen turistikauppaan, jossa kävimme: olisin mieluummin ostanut mukaani ylähyllyjen teemarekvisiittana toimineita kirjoja, puteleita ja purnukoita kuin itse myynnissä olevia tavaroita.

Yksi päivän parhaimmista tilanteista ja reissun hienoimmista kohtaamisista tapahtui ihan kulman takana. Olimme siirtymässä kaupasta eteenpäin, kun näin portin raosta tutun hahmon.

”Jack Sparrow!”

vinkaisi Katja, ja oli jo menossa ennen kuin muut edes tajusivat, mistä oli kyse.

Olimme sattuneet paikalle juuri oikealla hetkellä, sillä kukas muu Pirates of the Caribbean -laitteen kulmilla hengailikaan kuin itse kapteeni Jack Sparrow.

Ja näyttelijä oli siis aivan loistava. Kaikki Johnny Deppin luomat Jack Sparrow -maneerit puhetavoista liikekieleen olivat tarkkaan hallussa. Hän kohtasi jokaisen vieraan pikkuprinsessasta tällaiseen keski-ikää kolkuttelevaan naiseen antautumuksella ja loi tilanteesta ainutlaatuisen.

Keskustelimme muun muassa siitä, että olimme kumpikin kapteeneja: minä olin meidän porukan kapteeni, koska olin hoitanut reissumme suunnittelun. Ja sitten hiuksemme takertuivat toisiinsa, mikä Jack Sparrow’n mukaan ”loi välillemme yhteyden, jonka hän muistaisi loppuelämänsä”. (Kuvat: Tupu)

Oli se hiivatin charmantti, ei voi muuta sanoa.

Puistoalueista massiivisin lienee Fantasyland, jossa voit tavata Arielin, istahtaa Mad Tea Partyn pyörivien teekuppien kyytiin tai syödä illallista joko Tuhkimon tai Hirviön linnassa. Me valitsimme jälkimmäisen, josta tuonnempana lisää!

Miljöö oli taas viimeisen päälle – erityisen paljon nautin Tähkäpään tornin läheisyyteen rakennetusta pikku kylästä ja lukuisista viittauksista Tangled-elokuvaan! (Kuulemani mukaan täällä pitäisi pystyä pongaamaan eri paikkoihin piiloutuneita Pascal-kameleontteja.)

Pidimme lounastauon Tomorrowlandin Cosmic Ray’s Starlight Caféssa, koska meidän oli pakko päästä sisätiloihin lepäämään ja viilentymään helteeltä. Paikka oli aivan tupaten täynnä, mutta löysimme lopulta pöydänkulman koko porukalle. Pääsin myös testaamaan ensimmäistä kertaa My Disney Experience -sovelluksen ruokatilausta.

Tietyissä pikaruokaravintoloissa on mahdollista tehdä tilaus puhelinsovelluksen kautta ennakkoon ja maksaa se suoraan luottokortilla. Voit tehdä tilauksen tiettyä kellonaikaa ajatellen tai heti, kun tuntuu siltä. Sitten vain ilmoitat ravintolaan, että olen paikalla, ja tilaustasi aletan valmistaa. Appi kertoo, kun tilaus on valmis ja miltä tiskiltä sen voi noutaa. Äärimmäisen kätevää eikä sinun tarvitse seistä jonossa (tai jännittää kommunikointia englanniksi).

Prinsessapäivällinen hirviön linnassa

Pidimme iltapäivällä pienen tauon puistoilusta ja palasimme takaisin viimeisen päälle tällingissä. Illan ohjelmassa oli päivällinen Be Our Guest -ravintolassa, joka sijaitsee Kaunottaren ja hirviön Hirviön linnassa, joten pukuteemakin oli prinsessa. Vaikka aikuiset eivät saakaan vetää täysiä cosseja päälle, ”Disney-bound” eli tietyn hahmon teemaan väreittäin ja tyyleittäin sopiva asukokonaisuus on varsin sallittua. Siksi esimerkiksi oma Kultu Kimallus -asuni oli tyllihameineen hieman fiftarihenkeen suunniteltuna polvimittainen (täyspitkät helmat ja viitat eivät nekään ole sallittuja, etteivät ne tartu laitteissa mihinkään).

Noudatimme siskojen kanssa asuinemme Disney-bound-henkeä: Tarjalla oli Frozenin Elsa-henkinen asu ja Sari oli tehnyt itse huikean Pieni merenneito -mekon. (Oma Kultu-mekkoni koostui valmiista paljetti-t-paidasta, johon olin tehnyt hihat ja hameen kirppisverhoista!) Seurueemme muut leidit olivat upeita muuten vain ilman viittauksia tiettyihin hahmoihin.

Be Our Guest on todella suosittu ravintola ja sinne kannattaa olla aina ennakkoon tehty pöytävaraus. Tämä oli ensimmäinen ravintola, johon tein varauksen heti, kun se vain sovelluksen kautta oli mahdollista. Paikan erikoisuus on kolmen ruokalajin pakettipäivällinen (tai lounas): valitset menusta itsellesi sopivan alkuruuan ja pääruuan. Jälkiruoka on kaikille sama, ellei ole erikoisruokavaliota. Combo maksaa tätä kirjoittaessani $70 per naama (meillä hinta oli $67 eli piirun verran halvempi) ja tähän tulee päälle vielä juomat.

Agenttimme oli hankkinut meille loistavan tarjouksen keväällä 2023: olimme tehneet hotelli- ja puistolippuvaraukset jo edellisenä vuonna ja mikäli päivittäisimme pakettimme kuluvan vuoden hintoihin (jotka tietenkin olivat hivenen korkeammat), saisimme ruokalahjakortit (Dinner Gift Card). Lahjakortin suuruus määräytyi hotelliöiden mukaan ja kummallekin huoneelle tulisi omansa. Meille oli tarjolla lopulta yhteensä $600 edestä rahaa, jonka voisimme käyttää esimerkiksi valitsemassamme ravintolassa.

Pikaisen laskutoimituksen jälkeen totesin, että vaikka maksaisimme huonevarauksesta enemmän, säästäisimme lahjakorttien vuoksi jokainen noin 60 dollaria. Joten meillä oli nyt 600 dollaria käytettävissä reissumme kalleimpaan ravintolaillalliseen!

Be Our Guest on ranskalainen ravintola, jonka arkkitehtuuri ja sisustus noudattelevat upeasti Kaunotar ja hirviö -elokuvan (1991) Hirviön linnan sisätiloja. Vierailijoille on tarjolla on kolme eri ruokailutilaa: valtava barokkihenkinen tanssisali (the Grand Ballroom), se kielletty länsisiipi (the West Wing) eli Hirviön työhuone, ja ruusugalleria (the Rose Gallery), jossa on esillä elokuvasta tuttua kuvataidetta.

Pöytävarauksemme oli klo 18.15 ja jo linnaan astuessamme kaikki työntekijät ja tarjoilijat kehuivat kilvan asujamme. Odotimme hetken pöytiinohjausta ja sitten meidät opastettiin kuulemma talon parhaisiin kuuluvaan pöytään. Se oli aivan keskellä upeaa tanssisalia, ihan kulkureitin vieresssä ja mietimme ensin, millä perusteella tämä on talon paras pöytä, mutta se selvisi illan myötä: Hirviö kulki nimittäin ihan siitä vierestä ja tervehti juuri meitä. (Häly tässä sijainnissa oli kuitenkin melkoinen.)

Olin hieman pettynyt omiin ruokavalintoihini. Otin alkupalaksi ranskalaisen sipulikeiton, joka oli gratinoitu gruyère-juustolla. Se oli todella suolaista. Siskon tilaama purjo-perunasosekeitto näytti paljon paremmalta. Pääruuaksi otin kanaa, joka oli myös turhankin suolaista. Vaikka syön nykyisin varsin harvoin naudanlihaa, olisi kenties siltikin pitänyt ottaa se filet mignon…

Jälkiruuaksi tuli automaattisesti kolmen sortin paletti, joista suklaatryffeli oli aika tuhti, macaron-leivos juuri passeli ja Kipon kuvalla koristeltu ”grey stuff” ehkä kaikista paras. Grey stuff on juuri se jälkiruoka, jota Belle maistaa sormellaan ”Be Our Guest” -laulun alkuvaiheessa istuessaan ruokapöydän ääressä. (Luulen, että se oli yksinkertaisesti kermavaahtoa, joka oli maustettu lakritsilla – olisi voinut olla voimakkaammankin makuinen.)

Maitoa välttelevä siskoni sai oman jälkkärinsä ja hänen pettymyksensä oli silminnähtävä, kun hän ei saanutkaan omaa Kippo-valkosuklaata. Pienen arpomisen jälkeen (ja tarjoilijan myötämielisyyden myötä) hän sai sitten peräti kolme omaa valkosuklaata, joilla koristella annoksensa. Tyytyväisyys oli käsin kosketeltavaa.

Asujamme kehuttiin hämmentävän paljon. Pohdimme, onko tämä vain periamerikkalaista kohteliaisuutta, mutta kun toisten pöytien tarjoilijat tulivat erikseen kertomaan meille, että olimme tyylikkäin pöytäseurue pitkään aikaan, ja että he olivat muiden työntekijöiden kanssa keittiössä arvailleet, keitä esitämme, oli pakko uskoa, että prinsessapukuilu oli onnistunut veto.

(Ja kun katsoi muita vieraita ja näki shortseja, toppeja ja hassuja Hessu Hopo -hattuja, joutui olemaan samaa mieltä palautteen kanssa.)

Be Our Guest oli miljöönä huikea ja aivan viimeisen päälle. Palvelu oli erinomaista. Ruoka olisi voinut olla parempaa (ainakin vähäsuolaisempaa), tai sitten olin vain epäonnistunut annosvalinnassani. Lähtiessämme saimme vielä Hirviöltä muistoksi kortit nimikirjoituksella, koska olimme olleet niin tyylikkäitä vieraita.

Myös Magic Kingdomin ilta päättyi ilotulitukseen. Tässä vaiheessa hajaannuimme niin, että menimme siskojen kanssa pois pahimman ryysiksen keskeltä, kun loput seurueestamme jäivät nauttimaan show’sta kaiken keskelle. Näimme kuitenkin kaikki, kuinka Helinä-keiju lensi vaijerin varassa linnasta.

Vaikka Magic Kingdom ei kokonaisuutena aiheuttanut samanlaista hillitöntä innostusta kuin EPCOT, oli päivä erittäin onnistunut ja kerran elämässä -fiilikset tapissaan. Luulen, että suurin syy tähän oli nimenomaan se, että vaikka teema-alueet olivat hienosti tehtyjä, pääpaino oli enemmän huvipuistolaitteissa toisin kuin EPCOTissa. Ja myös kauppojen tarjonta oli yllättävän samankaltaista joka puolella. Jos joskus tänne palaisin, voisin kokeilla Jungle Cruisea ja Pirates of the Caribbeania ihan vain leffojen vuoksi.

Ja haluan sen Indiana Jones -hatun!

---

1. ^{Disney Worldin puistoihin tarvitset pääsylipun ja lisäksi myös puistovarauksen. Nämä kaikki saat laitettua My Disney Experience -sovellukseen, josta puolestaan oman pääsylipun saa ladattua puhelimen lompakko-sovellukseen. Sen pitäisi periaatteessa riittää, mutta meillä oli useammalla pääsylipun skannauksen kanssa ongelmia, joten saimme muoviset korttiläpyskät, joissa oli QR-koodi. Jos asut Disney-hotellissa, saat samanlaisen korttiläpyskän huoneen avaimeksi ja siihen myös liitetään puiston pääsylippu. Lisäksi sisäänpääsyn yhteydessä joudut antamaan sormenjälkesi (!) ja kävelemään läpi metallinpaljastimen, jonka jälkeen sinut tarvittaessa ohjataan näyttämään repun sisältö turvahenkilöstölle.} ↩︎