Mitä vanhemmaksi tulen, sitä isompaa osaa ruoka on ruvennut näyttelemään matkustaessani. Ruoka ei ole enää pelkkää polttoainetta, vaan tavoite: miten voisin maistella mahdollisimman paljon erilaisia herkkuja? Missä kannattaa syödä ja mitä?
Tiesimme jo ennakkoon, että Disney Worldin ruoka on hyvää. Erityisesti EPCOT käytännössä pyörii ruokakulttuurin ympärillä. Jos jokin jäi harmittamaan, niin ainakin se, että olisin halunnut syödä paljon enemmän, mutta se helle… Silloin tekee mieli lähinnä juoda. Nyt reissun jälkeen tuli Instagramissa vastaan tili nimeltä Disney Food Blog, jonka jakamat ihanat ruokakuvat ja -videot saavat veden kielelle. Tuleepa sitä kautta myös uusinta tietoa puistojen päivityksistä ja muutakin informaatiota. Oli ehkä vikatikki alkaa seurata tuota tiliä, koska nyt haluan syödä kaiken.
Tässä vuoden 2023 viimeisessä postauksessa onkin koottuna omat herkkusuosikkini Walt Disney Worldin reissultamme.
Disney Springsin steampunk-henkinen ravintola Edison avasi reissuruokakokemuksemme. Miljöö oli viimeisen päälle ja annokset hyvänkokoisia. Annoksia löytyy niin kasvisruokailijoille kuin sekasyöjillekin. oma annokseni, The Edison, oli kunnon mättösetti pitkän päivän päätteeksi.
EPCOT-päivämme oli ruuan puolesta reissun parhaita. Lounas oli hyvää, illallinen vielä parempaa. Lounaaksi nautimme Ranskan paviljongin Les Halles Boulangerie-Patisseriessä leipomopikaruokaa, jonka sai valita tiskiltä useasta eri annoksesta – vähän kuin maistelumenuna. Samalla sai napattua niin pää- kuin jälkiruoankin – molempi parempi, vai mitä? Quiche Lorraine oli tuhti ja sopivan juustoinen, mutta kaiken kruunasi crème brûlée, jossa oli juuri täydellisen rapsakka kuori. Jättimäisessä mukissa on limonaadia, josta tuli oma vakiojuomani reissun aikana. (Jostain syystä jenkit eivät ymmärrä vichyn päälle.)
Illallisen söimme Meksiko-paviljonkin La Hacienda de San Angel -ravintolassa, jota useampikin Disney-blogi on suositellut. Järvenrantamaisema ja todella mukava tarjoilija tekivät kokemuksesta entistä paremman. Katkaraputacot olivat herkullisia, joskin quacamolen polte oli hieman voimakkaampi kuin mihin olen tottunut. Se ei kuitenkaan pilannut annosta, joka oli juuri sopivan raikas ja kasvispitoinen.
Italia-paviljongin gelato-kioskista oli päivän jäätelö eli pistaasi loppu, joten nyt piti saada lisää jäätelöä tyydyttämään herkkunälkä. Lämmin suositus churroille ja jäätelölle!
Magic Kingdomin Be Our Guest -ravintola (olkaa hyvä, nyt se soi teilläkin päässä) oli ehdottomasti kallein ravintola, jossa kävimme. Näin jälkikäteen ja rehellisesti sanottuna otin siellä ihan väärät ruuat: kolmen ruokalajin ateriana minun olisi pitänyt ottaa ranskalaisen sipulikeiton sijaan purjo-perunakeitto (sipulikeitto oli aivan liian suolainen) ja kanan (myös aivan liian suolainen) sijaan suosiolla se pihvi, koska kaikki annokset olivat samanhintaisia.
Mutta jälkkäri! Se oli jo ulkonäkönsä puolesta nappivalinta. Kolmen sortin paletissa oli tuhti suklaatryffeli, rapsakka macaron-leivos ja Kipon kuvalla koristeltu lakritsinmakuinen mousse eli ”grey stuff”. Grey stuff on klassikko ja juuri se jälkiruoka, johon Belle tökkää sormensa ”Be Our Guest” -laulun alkuvaiheessa istuessaan ruokapöydän ääressä.
Galaksin toisella reunalla Batuun ravintolatarjonta oli aika suppea, mutta Oga’s Cantina veti kyllä voiton drinkkien ja napostelujen osalta. Otimme muutaman annoksen Batuu Bitsejä, jotka koostuivat kuivatuista vihannes- ja juureslastuista. Erinomainen setti. Mukana tuli jättimäinen ohut keksi ja jonkinlaista dippitahnaa, johon lastuja sai dippailtua. Lastuja ja raksuja oli reilusti!
Galaxy’s Edgen paras juoma oli kuitenkin se kuuluisa sininen maito. Hulppeaan kahdeksan euron hintaan saa tuopillisen sinistä tai vihreää maitoa. Kummatkin ovat kasvipohjaisia eli eivät sisällä oikeaa maitoa. Testasin molempia ja sininen oli kyllä parempaa, vaikka kumpikin oli erittäin raikas ja kylmä juoma – juuri sopiva Floridan lämpöön. Tätä joisin koska tahansa uudelleen!
Jokaisessa Disney-hotellissa on jonkinlainen ravintola ja yleensä myös pieni ruokakauppa, josta saa ostettua aamupalaa, naposteltavia ja vaikkapa mukillisen hedelmiä. Söin useamman mukillisen tuoretta ananasta, mikä oli tosi hyvä välipala helteellä.
Terveellisten herkkujen lisäksi tuli myös testattua niitä vähän sokerisempia herkkuja, joita hotellilta sai ostettua.
Lisää kookosta sain Moana-kuppikakussa, jossa oli tuhti kuorrute ja herkullinen pohja. Kakkuun kuului pieni Moana-kuva, joka kärsi sen verran kuljetuksessa hotellihuoneeseen, ettei siitä saanut kunnollista kuvaa. Melkoinen paketti, josta riitti maisteltavaa koko porukallemme – kuten synttärikakusta kuuluukin.
Täytyy tunnustaa, että olen jo hieman haaveillut mahdollisista tulevista Disney-reissuista, vaikka tällä hetkellä suhtautumiseni Disney-yhtiöön on melko ristiriitainen sen tekemien rahoitusvalintojen myötä. Mietin useaan otteeseen näitä viimeisiä postauksia kirjoittaessani, miten eettisesti kestävää on intoilla Disney-puistovisiiteistä tässä maailman ajassa. Siksi osa postauksistani on viivästynyt normaalista aikataulustaan.
Tätä viimeistä Disney-postausta kirjoittaessani lahjoitinkin hieman rahaa Lääkärit ilman rajoja -järjestön hätäapurahastoon auttamaan Gazan humanitaarisessa kriisissä. Pienelläkin teolla voi olla merkitystä.
Ankkatohtorin lokikirja 