Nörttiturismikohteiden lisäksi Isle of Skyella on paljon muutakin koettavaa, joista ehdimme nähdä viikonlopun kestäneen visiitin aikana vain murto-osan. Maisemat ovat joka paikassa kerrassaan upeat, minkä takia auton voisi pysäköidä vähän väliä johonkin tienposkeen ja kirmailla tuijottelemaan vuoria, nummia ja vuoristopuroja nummilla.

Tässä postauksessa kurkataan niihin kohteisiin, jotka eivät ole suoranaisia nörttiturismin mekkoja, mutta joissa kannattaa kuitenkin piipahtaa, mikäli on liikkeellä Isle of Skyella. Mutta mikäli satut nauttimaan raunioista, kummitustarinoista, vanhoista linnoista ja keijuista, voit mieltää osan näistäkin kohteista nörttikohteiksi.

Kilt Rock Waterfall

Kilt Rock on 90-metrinen basalttikivinen, monivärinen kalliomuodostelma Trotternishin niemellä. Sen sanotaan muistuttavan väriltään tartaania. Kilt Rockin vesiputous sijaitsee saman tien varrella kuin Old Man of Storr ja Staffinin dinosaurusmuseo. Käytännössä vesiputouksen parkkialue on vähän ennen museota ja huomattavasti selkeämmin mainostettu kuin itse museo.

Parkkialue on iso, mutta hintaansa nähden (mittari antaa automaattisesti useamman tunnin) paikassa ei ole hirveästi nähtävää. Maisemat ovat upeat, mutta tänne ei tulla patikoimaan pitkäksi aikaa, koska putous on käytännössä parkkipaikan vieressä. Tämä kohde tuntui parkkimaksuun nähden jopa hieman rahastukselta. Ehkä meidän olisi pitänyt tutustua maastoon tarkemmin – näiltä aluelta on löydetty tärkeimmät jurakauden fossiilit!

Maisemat olivat silti melkoiset. Alla oleva kuva on esimerkiksi otettu samalta parkkipaikalta, mutta Kilt Rockin vesiputouksen vastakkaiselta suunnalta.

Duntulm Castle

On ehkä hieman liioiteltua puhua linnasta, kun mainitaan Duntulm Castle. Kyseessä on siis raunioitunut linnoitus Isle of Skyen pohjoisosassa. Sen torni on rakennettu 1400-luvulla ja jäljellä on lisäksi 1600-luvulta peräisin olevia muureja sisäpihan ympärillä. Paikka on ollut puolustuskäytössä jo rautakaudella ja myöhemmin viikinkien linnoituksena, ennen kuin MacLeodin klaani rakensi siihen omansa. Sen jälkeen linnoitus siirtyi MacDonaldien haltuun.

Duntulmin linnoitukseen liittyy useita kummitustarinoita: Linnan tyrmään vangitun ja nälkään kuolleen Hugh MacDonaldin huudot voidaan edelleen kuulla linnoituksen alueella. Muita kummittelevia hahmoja on ryypiskelevä, kahdeksas klaanipäällikkö Donald Gorm, yksisilmäinen MacLeodin sukuun kuuluva, itkevä nainen, jonka tämän puoliso hylkäsi, ja imettäjä, joka tapettiin sen jälkeen, kun hän oli pudottanut vauvan ulos ikkunasta.

Me olimme liikkeellä sen verran valoisaan aikaan, ettei mitään ilmestyksiä näkynyt eikä kuulunut. Harmi. (Toisaalta kummitustarinoiden olemassa olo selvisi vasta tätä blogitekstiä kirjoittaessani, joten en osaa sanoa, kuulinko siinä tuulessa jotain poikkeavia ääniä vai enkö, koska en niihin ollut osannut varautua.)

Dunvegan Castle

Dunveganin linna on historiallinen kohde Isle of Skyen luoteisrannikolla: se on ainoa ylämaiden linnoitus, joka on ollut saman suvun eli MacLeodien hallussa jo 800 vuoden ajan. Arkkitehtuurisesti linnassa on useita kerrostumia: vanhimmat ovat peräisin 1100-luvulta ja tuoreimmat 1850-luvulta, jolloin linna restauroitiin ulkoisesti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Linnaan kuuluu valtava puutarha, jonne pääsy sisältyy pääsymaksuun (£16.50 aikuisilta). Parkkialue on ilmainen ja sen ohessa on myös matkamuistomyymälä. Toinen puoti löytyy linnan sisältä. Dunveganin linna järjestää myös erilaisia tapahtumia sekä veneretkiä kalastuksen ja hylkeidenbongauksen merkeissä.

Yksi klaanin arvokkaimpiin kuuluvia esineitä on linnassa esillä oleva Fairy Flag (Am Bratach Sith). Kehyksissä oleva haperon näköinen kangas ei herättänyt suuria tunteita, kun sen näin, mutta sen alkuperästä kerrotaan kahdenlaista tarinaa: joko MacLeodin klaani on saanut sen haltuunsa ristiretkien aikana pyhältä maalta tai sitten se on peräisin keijuilta. Mikä totuus sitten liekään, lipulla uskotaan olevan myyttisiä voimia ja ratkaiseva merkitys taistelun voiton kannalta. Esimerkiksi klaanin lentäjät kantoivat lipusta valokuvaa talismaanina toisessa maailmansodassa.

Dunveganin linnassa pääsee kiertelemään joko itsenäisesti tai ohjatuilla kierroksilla. Tilat ovat paikoitellen ahtaat liikkua, joten kärsivällisyys on malttia. Useiden portaiden takia linna ei ole esteetön. Kun itse olimme viihtyneet pitkälti luontokohteissa, sisätiloihin ahtautuminen kymmenien muiden ihmisten kanssa ei ollut ideaali tilanne. Huomasin ainakin itse, että ihmismassat alkoivat ärsyttää niin paljon, etten pystynyt keskittymään kiinnostavaan historiaan niin kuin olisin oikeasti halunnut.

Dunveganin linna on auki päivittäin huhtikuun alusta lokakuun 15:teen päivään saakka. Lippuja ei tarvitse ostaa ennakkoon verkosta.

Fairy Pools

Isle of Skyen viimeinen kohteemme oli Fairy Pools, Glenbrittlen alueella sijaitseva, Cuillinin vuorten ympäröimä vesiputousrypäs, jonka rinnalla kulkee 2,4 kilometrin mittainen, helppokulkuinen patikointireitti. Lähdevesi on kirkasta ja monet ovat uineetkin joen syvänteisiin muodostuneissa pienissä lammissa, vaikka vesi on kesäisinkin kylmää.

Reitti Fairy Poolsille on aika hyvin opastettu, mutta tiet ovat kapeita ja todella huonokuntoisia. Ajoimme erittäin varovasti ihan jo senkin takia, että olimme jo samana päivänä rikkoneet kaksi rengasta vuokra-autostamme.

Fairy Poolsin lähellä on hyvä ja tilava parkkipaikka (n. £6). Se oli melkein tyhjä, kun saavuimme paikalle. Syynä oli aika (iltasunnuntai) ja sää (vettä tuli kuin Esterin pyllystä). Tuulesta ja vedestä huolimatta otimme melkoisen patikan joenvartta pitkin. Maisemat olivat hienoja, mutta tunnelmaa laski hieman se, että vedenpitävät takkimme ja kenkämme eivät enää pian olleetkaan niin vedenpitäviä. (Kuivatin vaelluskenkiäni kolme päivää.)

Lopulta luovutimme ennen kuin pääsimme pääputoukselle saakka. Aurinkoisena kesäpäivänä Fairy Pools antaa taatusti paljon enemmän ja vierailisinkin siellä mieluusti uudestaan. Netissä olevien valokuvien mystinen tunnelma jäi melko kauas – tällä reissulla mieleen jäi ainoastaan vaakasuora vesisade.