Mackintoshin teehuone ja muita skotlantilaisia herkkuhetkiä

Varoituksen sana: tämä postaus sisältää herkkuja. Kannattaa harkita, onko kuvien katseleminen nälkäisenä hyvä idea.

Parikymppisenä en vielä oikein ymmärtänyt hyvän ruuan merkitystä. Kun ikää on tullut toinen mokoma, reissujen paras anti ovat paikalliset herkut, hyvien ravintoloiden löytäminen ja ylipäätään syöminen. Tässä postauksessa esittelen muutaman skotlantilaisen herkun, ja mistä niitä löytää.

Kyle of Lochalsh

Ruoka-annos, jossa pieni salaatti, kippo aiolia ja friteerattu herkkusieni
Herkullinen alkupala Kyle Hotelin illallisella: friteerattuja herkkusieniä.

Ensimmäisen majapaikkamme Kyle Hotelin ruokatarjonta oli erinomaista. (Hotellista lisää seuraavassa postauksessa.) Aamiaisella oli tarjolla juuri oikein paistettuja herkkusieniä, mutta ne herkkusienet olivat aivan huikeita myös friteerattuina aiolin kera. Tulin onnelliseksi jo pelkästään tästä.

Jos olet matkalla Isle of Skyelle, Kyle of Lochalsh on se pieni kaupunki juuri ennen Skye Bridgeä.

Dunvegan

Vohveli kastikkeella ja kermavaahdolla
The Mistyn kuuluisat vohvelit olivat hintansa (n. 10 puntaa) väärti.

Kun olet märkä, väsynyt, nälkäinen ja kärsinyt rengasrikosta, hyvän ravintolan löytäminen läheltä on ihan tuurista kiinni. Dunveganin linnalta lähtiessämme pongasin The Mistyn: pienen paikallisen perheravintolan sopivasti matkan varrelta. Heillä oli tarjolla herkullisia pitsoja, mutta ne vohvelit… Niitä kannattaa tulla syömään kauempaakin. Parasta, mitä olen koskaan saanut!

The Misty ei ole auki perjantaisin ja lauantaisin, muina päivinä klo 12.30 – 20. Kannattaa myös huomata, etteivät he ota vastaan pöytävarauksia!

Dornie

Matalan aidan takana vihreää, kasvustoa täynnä oleva pieni lampi ja vanha rakennus. Vihreässä kyltissä lukee Fairytale Distillary
Skotlanti on täynnä erilaisia tislaamoja. Tässä niistä yksi: pieni ja sympaattinen Fairytale Distillary Manuela’s wee Bakeryn takana.

Kun jatkat Eilean Donan Castlelta kohti Isle of Skyeta, kannattaa pyörähtää pienellä sivutiellä melko piakkoin Loch Long Bridgen ylitettyäsi. Sieltä löytyy Manuela’s wee Bakery (FB-linkki), mikä on jo visuaalisesti visiitin arvoinen. Jos arvostat paikallisia tislaamoja ja paikallisia herkkuja, wee Bakeryssä pyörähtäminen on jo lähes pakollista.

Leipomon edessä on pieni katettu ulkoilmaterassi, jossa herkkuja voi nautiskella. Me otimme omamme mukaan. Rahastamassa ollut nuori nainen tunnisti meidät kielestä pohjoismaalaisiksi, ja lopulta paljastui, että hän on käynyt Suomessa! (Taisi olla peräti Levillä.)

Leipomon tuotteet ovat ison ikkunan takana sisätiloissa. Homma toimii niin, että osoitat valitsemaasi tuotetta ja jäyhän oloinen mies poimii sen sinulle ja toimittaa tiskille maksettavaksi. Me otimme jättimäiset herkkukeksit, joissa oli murutaikinamainen pinta ja sisällä täytteenä erilaisia makuja suklaasta hedelmiin ja marjoihin.

Murutaikinainen jättikeksi, josta pilkistää suklainen sisus.
Manuela’s Wee Bakeryn huikea jättikeksi täynnä suklaata. Tätä ei pystynyt syömään yhdellä istumalla. Keksin halkaisija oli vähintään 15 cm.

Edinburgh ym.

Kukkainen seinämä, jossa lukee Heavenly Desserts
Tämän ketjun toimipisteitä löytyy ympäri Englantia, mutta myös Walesista ja Skotlannista.

Heavenly Desserts on nimensä mukaisesti jälkiruokiin erikoistunut ravintolaketju. Törmäsin nimeen ihan sattumalta, ja sitten pitikin Edinburghissa lähteä päätä kauten bussilla Fountain Parkin ostoskeskukseen syömään jälkiruokaa.

Näitä löytyy oikeasti pitkin ja poikin Englantia (ja Skotlantia ja Walesiakin), joten kannattaa kurkata verkkosivuilta, löytyisikö herkuttelumesta myös sieltä, minne olet matkalla.

Läpinäkyvä kupillinen vaahdotettua juomaa, jonka päällä kanelia. Kuppi on tummalla lautasella kahvilusikka vieressään.
Chai latte on aina testattava uudessa paikassa.
Lautasella oleva vohvelimainen, vihreäsävyinen annos, jonka päällä valkoinen jäätelöpallo.
Tummasuklaa-pistaasiocroffle. Kuolin onnellisena.

Yksi näiden erikoisuus on croffle eli croissanttaikinasta tehty vohveli. Sen päälle sitten laitetaan kastikkeita, marjoja, suklaata ja jäätelöpallo. Hinta on noin kymmenen puntaa ja koko oikeasti aika iso.

Glasgow (ja Edinburgh)

Kerrostalon ulkosivu, jossa etualalla lukee Exhibition and Shop. Kapeiden, rinnakkaisten lasi-ikkunoiden kummallakin puolella on mustat koristeelliset kyltit. Tosiessa lukee Mackintosh and the Willow ja toisessa Lunch and tea rooms.
Glasgow’n jugendskenen kuuluisa Mackintoshin teehuone löytyy osoitteesta 215 217 Sauchiehall St.

Glasgow on art nouveau -taidesuunnan (joka tosiaan meillä ja Briteissä tunnetaan jugendina) pääkaupunki Britten saarilla. Siellä vaikuttivat Charles Rennie Mackintosh ja Macdonaldin sisaret, jotka kuuluivat kuuluisaan Glasgow’n nelikkoon. Yksi Macintoshin merkittävimpiä arkkitehtuurisia taidonnäytteitä on Glasgow School of Artin (joka tietenkin oli remontissa, kun siellä yritin käydä) lisäksi Willow-teehuone. Sinne oli pakko päästä – mitäpä muutakaan kuin teelle.

National Trust for Scotland suojelee Mackintosh at the Willow -rakennusta, sillä se on viimeisiä jäljellä olevia teehuoneita, jonka Mackintosh suunnittelu itse. Se avautui alun perin vuonna 1903.

Toinen Willow-teehuone löytyy muuten Edinburghistä. Tarkka osoite on 120A Princes Street.

Kuva sisätiloista: katon lasti-ikkunoista tulee valoa isoon teehuoneeseen, jossa tyylikkäät, mustaselkäiset tuolit ja valkoisilla pöytäliinoilla päällystetyt pöydät. Seinässä on violetinsävyinen koristepanelointi, jonka yläreunassa toistuu Mackintoshin ruusumotiivi.
Verrattuna esimerkiksi Barcelonan modernismoon, Glasgow’n jugend-arkkitehtuuri on vallan maltillista, vaikka molemmat ovat osa art nouveauna tunnettua taidesuuntausta.

Mackintosh at the Willow -teehuoneesta kannattaa muuten varata pöytä ennakkoon. Meillä kävi tuuri, ja kolmihenkinen seurueemme pääsi hiljaiseen yläkertaan. Se oli elokuinen sunnuntai-iltapäivä, joten paikka olisi voinut hyvinkin olla tupaten täynnä.

Sinivalkoinen teesetti: pannu, pari kuppia ja asettia, sekä lautasella oleva teesihti kippoineen
Teeastiasto oli tyylikäs.

Teehuoneelta saa myös normaalia lounasta, mutta meille ainut vaihtoehto oli tietenkin klassinen iltapäivätee. Kolmikerroksinen iltapäiväteetarjoilu sisältää kaksi eri teevaihtoehtoa ja kustantaa hulppeat £32. Lisämaksusta saa alkoholilliset tarjoilut. Menusta löytyy myös niin kasvis- kuin täysin vegaaninenkin versio iltapäiväteen kattauksesta!

Kolmikerroksinen tarjoiluvati, jossa alimmalla tasolla täydeleipiä, keskitasolla skonsseja, hilloa ja ranskankermaa, ja ylätasolla pieniä makeita herkkuja
Iltapäivätee oli erittäin herkullinen kokonaisuus. Jopa rusinaiset skonssit maistuivat!

Teehuoneen vieressä on pieni museo, joka esittelee Glasgow’n jugendtaidetta arkkitehtuurista huonekaluihin ja koruihin. Museon kupeessa on tietenkin museokauppa, jossa ainakin kannattaa pyörähtää. Siellä on myynnissä muun muassa teetä, taidekirjoja ja Mackintoshin kuuluisia ruusuja sisältäviä tuotteita.

Seinälle maalattu muraali, jossa viiksekkään miehen mustavalkoinen kasvokuva, taustalla lasimaalausmainen ruusumotiivi
Charles Rennie Mackintosh itse. Muraali sijaitsee Clutha Vaults -baarin seinämässä Clyde Streetin ja Gorbals Streetin risteyksessä, lähellä Clyde-jokea.

Ja mitä herkkuja päädyin ostamaan? Suklaata ja teetä tietenkin. Skotlannista luonnollisesti paikallisia tuotteita paikallisella merisuolalla ja paikallisilla mausteilla.

Jätä kommentti