Julkkarit osa 1: Tampere kuplii

Don Rosa -kirjani viralliset julkkarit järjestettiin Tampere kupliissa lauantaina 29.3.2025. Kirjan arvioitu ilmestymispäivä oli 28.3., mutta se oli ehtinyt painosta niin ennakkotilaajille (jotka sitä esittelivät innokkaina Mastodonissa) kuin myös minulle jo edeltävällä viikolla. Se oli tosi kiva yllätys, sillä olin Kuplii-viikon ohjaamassa graduretriittiä Konneveden tutkimusasemalla, joten en olisi ehtinyt kirjaa kunnolla edes vilkaista, jos se olisi saapunut perille vasta perjantaina.

Ei sillä, en kyllä ehtinyt intoilla enkä sen puoleen oikein stressatakaan koko julkkareita, kun olin niin kiinni töissä sen viikon. Lauantai kuitenkin saapui ja niin saapuivat myös Ankat Tampere Kupliiseen. Ihmismäärä oli hämmentävä. Jo muutaman vuoden ajan Tampere-talo on tuntunut käyvän pieneksi Kupliille, ja nyt se konkretisoitui kunnolla. Tuntien jonot pihalla kertoivat karua kieltä siitä, etteivät tilat enää riitä sarjakuvista ja/tai cosplaystä innostuneelle festarikansalle, kun väkeä joudutaan pitämään pihalla turvallisuussyistä. (Esimerkiksi paikalle yllärinä ilmestynyt siskoni ei koskaan päässyt jonosta sisälle ja missasi sen takia haastatteluni.) Meidän possemme pääsi ulko-ovista suht kivuttomasti siinä ennen puolta kahtatoista, mutta jäimme sisälle jumiin. Oli pakko käyttää ”Olen esiintyjä” -korttia, jotta pääsimme etenemään Sopraano-saliin, jossa haastatteluni pidettiin klo 12 alkaen.

Vähän jännitti, löytääkö kiinnostunut porukka haastatteluni, ja kuinka monta ihmistä paikalle lopulta eksyy. Pelko oli kuitenkin turha, sillä sali oli lopulta lähes täynnä, kun pääsimme aloittamaan, ja lisääkin yleisöä valui paikalle kesken kaiken. (Paikalla oli muun muassa Pertti Jarla!) Ehdin myös ennen esiintymistä moikata pikaisesti Heroes Comic Conin järjestäjiä, jotka olivat huolineet minut myös osaksi Comic Conin ohjelmaa.

Haastattelijana oli kollegani, sarjakuvatutkija Leena Romu, joka oli valmistanut minut kunnon kysymyslistalla jo ennakkoon. Niiden perusteella olisimme voineet hyvin istua Sopraanossa ainakin neljä tuntia puhumassa Rosan ankoista, väitöstutkimuksestani ja sen pohjalta koostamastani kirjasta. Olin kasannut kysymysten pohjalta jonkinmoisen Powerpointin, josta pystyin näyttämään esimerkkikuvia ja -analyysiä. Visualisoinnista on sarjakuvatutkimuksessa aina iso apu!

Puhuimme haastattelussa siitä, miten väitöskirjani ylipäätään sai alkunsa (syytän edelleen Petri Hiltusta), miten kirjaidea syntyi ja miten tutkimusteksti muuttui tietokirjaksi. Kävimme myös läpi sarjakuvan analyysimenetelmääni ja näkemystäni Rosan fantasiamaailmojen ja Ankkalinnan suhteesta. Aika meni ihan liian nopeasti, ja olisi ollut helppo jatkaa vielä toinenkin tunti. Oli kuitenkin annettava tilaa seuraavalle esiintyjälle (toivottavasti se meni hyvin, Mikko!) ja siirryttävä nimmaripöytään.

Näin tutkijana nimikirjoitusten antaminen on jokseenkin hämmentävää. Mietin välillä oikeasti, kuka nyt haluaa jonkun tutkijan nimmarin kirjaansa, mutta toisaalta itsekin pyydän tasan tarkkaan kollegojen väitöskirjoihin omistuskirjoitukset, jos sellainen mahdollisuus on. Ehkä minulle on helpompaa ajatella sitä nimenomaan omistuskirjoituksena ja eräänlaisena kiitoksena: kiitos, kun ostit kirjani!

Puolessa tunnissa kirjoitin kolme omistusta (ja piirsin yhden ankan, KÄÄK). Näitä tuli sitten annettua lisää myös sunnuntaina, kun törmäsin tärkeisiin ihmisiin. (Siskokin pääsi lopulta sunnuntaina sisälle Kupliiseen!)

Kupliin sunnuntai oli shoppailua ja tuttujen näkemistä. Ostin aimo kasan tarroja (mm. Myrntai, Pink Lazer Cat ja Shinon Art), pienen 3D-printatun loharin ja Peikko ja kissa -zinen (Myrntai).

---

Julkkarit osa 2: Antikvariaatti Lukuhetki

Ehdin nipin napin toipua ensimmäisistä julkkareista, kun sitä mentiin taas. Lähestulkoon kotikulmilla eli Jyväskylän ihanassa Antikvariaatti Lukuhetkessä järjestettiin sitten julkkarit vol. 2. Lauantaina 5.4. klo 14 startanneessa tilaisuudessa oli luvassa haastattelua ja pientä purtavaa – sekä tietenkin kirjamyyntiä.

Olin toivonut Antikvariaatti Lukuhetkeä kakkosjulkkareideni sijainniksi osin siksi, että jo kustantajani Petteri Oja oli sitä ehdotellut, mutta myös siksi, että olin ollut Lukuhetkessä Avi Heikkisen Valotusaika-sarjakuvaromaanin julkkaritilaisuudessa ja pitänyt siitä kovin. Halusin samanlaisen intiimin ja lämminhenkisen tilaisuuden itsekin, ja toiveeni toteutui.

Antikvariaatin omistaja Pekka haastatteli minua heti tapahtuman alkuun. Tutkimuksen alkuunpanevat syyt ja kirjaprosessi käytiin läpi myös täällä, mutta sitten mentiin syvemmälle Ankkalinnaan, Rosan Barks-juuriin, ja puhuttiinpa jopa Disneyn päätöksestä hyllyttää Bombi-zombia sisältävät sarjakuvatkin. Tällä kertaa en ollut pyytänyt kysymyksiä ennakkoon, vaan ajattelin mennä rennommalla ja keveämmällä valmistautumisella. En edes pahemmin jännittänyt, ja osasin edelleen kuulostaa ainakin semifiksulta, joskaan superhyvää Barks-osaajaa minusta ei koskaan tule. Eikä tarvitsekaan! Ronkaisen Timo hoitaa meillä sen puolen.

Porukkaa oli paikalla todella mukavasti kavereista työkavereihin, Sanataideyhdistys Rapinan tuttuja sekä sarjakuvapiirien väkeä, mutta myös aivan tuntemattomia kasvoja. Nyt tuli omistuksia kirjoitettua kerralla jo useampia, mutta ei se vielä rutiiniksi ole muuttunut. Nimmarikin näyttää ihan erilaiselta joka kerta.

Reilun tunnin kestänyt tilaisuus oli todella sympaattinen. On hienoa, että meillä on Jyväskylässä sellainen paikka, kuin Antikvariaatti Lukuhetki, joka saa järjestettyä näin ihanat kakkosjulkkarit! Iso kiitos siis Pekalle ja koko Lukuhetken tiimille järjestelyistä. Tulen heti oville kolkuttelemaan, kun seuraavaa kirjaa pukkaa ulos.