Disney-yhtiö ilmoitti pari vuotta sitten, ettei se enää aio sallia Don Rosan kahden sarjakuvan uudelleenjulkaisua. Uutiskynnys ylittyi myös Suomessa, kun Yle uutisoi (24.2.2023), että jatkossa Rosan ”The Richest Duck in the World” (julkaistu myös nimellä ”The Empire-Builder of Calisota”) – ja ”The Dream of a Lifetime” -sarjakuvia ei enää julkaistaisi. Syynä oli sarjakuvissa rodullisia stereotypioita ilmentävä Bombi-zombin hahmo. Käytännössä uutinen tarkoitti sekä Roope Ankan elämä ja teot -sarjakuva-albumin että sen jatko-osan olemassa olevien painosten jäämistä viimeisiksi. Muun muassa Redditissä jaettiin suoraan Rosan virallisilta Facebook-sivuilta peräisin olevia Rosan omia kommentteja, kuinka Rosa oli yrittänyt neuvotella asiasta. Julkaisukielto jäi kuitenkin voimaan.

Rosan sarjakuva-albumin pohjalta soundtrackin tehnyt Nightwish-kosketinsoittaja Tuomas Holopainenkin ehdi kommentoida aihetta Helsingin Sanomissa (Inferno). Hänen puheensa wokeismista ja hyvesignaloinnista olivat sanavalinnoiltaan hieman huonoja, sillä sellainen retoriikka kuuluu yleensä populistien ja laitaoikeistolaisten puheisiin. Mutta sanavalinnoistaan huolimatta Holopainen oli oikeassa siinä, että tilanne oli varsin ristiriitainen.

Miksi Disney päätti lopettaa sarjakuvien uudelleenjulkaisut kokonaan?

Asia nousi taas esille, kun minulle tarjottiin eri lähteistä YouTube-videota ”Erased by Disney (again!)”. Videossa tekijä matttt on tehnyt tarkkaa taustatyötä selvittääkseen, mikä hiertää Disney-yhtiön ja Don Rosan välejä. Video on tässä alla upotettuna ja suosittelen sen katsomista, jos aihe on yhtään vieraampi. Don Rosahan lopetti uransa peräti kahdesti (jälkimmäisellä kerralla pysyvästi), koska Disney-yhtiön käytänteet eivät olleet oikeudenmukaisia sarjakuvapiirtäjiä kohtaan. (Pysyvää lopetusta toki perusteli myös Rosan silmäongelmat.)

Matttt pohtii videossaan, onko Rosa liian hankala Disneylle halutessaan taideteostensa originaalit takaisin ja suojatessaan oman nimensä tekijänoikeuslailla, jotta hänen nimellään ei myytäisi Disney-sarjakuvia hänen tietämättään. Myös matttt ihmettelee, miksi Disney ei yksinkertaisesti antaisi lisätä Bombi-zombi-sarjakuviin jonkinlaista varoitustekstiä, koska se on tehnyt näin aiemminkin.

Tässä vaiheessa (ja luettuani upouuden sarjakuvan Ikuisuuden ensilantti, josta lisää tuonnempana) aloin kiinnostua asiasta. Vuonna 2020 muun muassa BBC kertoi, että Disney on lisännyt vanhentuneita käsityksiä sisältäviin elokuviinsa seuraavanlaiset huomiotekstit: ”This programme includes negative depictions and/or mistreatment of people or cultures. These stereotypes were wrong then and are wrong now.” BBC:n artikkelissa kerrotaan, että varoitukset ilmestyivät sellaisten klassikkoanimaatioiden, kuten Dumbo (1941), Peter Pan (1953) ja Kaunotar ja kulkuri (1955) oheen. Näissä mainituissa piirroselokuvissa esiintyy varsin runsaasti rodullisia stereotypioita. Kurkkasin elokuvien alkutekstit Suomen Disney+-palvelusta, mutta ainoat varoitustekstit siellä ovat tällä kirjoitushetkellä maininnat tupakkatuotteista ja/tai välkkyvistä valoista.

Vuonna 2020 Disney-yhtiö tosiaan julkisti niin kutsutun Stories Matter -aloitteen, jonka tarkoituksena oli muun muassa huomioida vanhempien tuotosten ajankuvan stereotyyppiset ja rasistiset kuvastot (ks. esim. Isojärvi 2024, s. 40). Tämä pomppasi silmiini, kun luin Marvel-käsikirjoittajana tunnetuksi tulleen Jason Aaronin ja lukuisten italialaisten taiteilijoiden yhteistyönä syntynyttä, kerrassaan huikeaa albumia Ikuisuuden ensilantti (2025). Sen kansilehdellä oli nimittäin seuraava varoitus:

Kirjassa tiettyjä kansoja ja kulttuureja saatetaan kuvata negatiiviseen sävyyn ja kielteisin tavoin. Ennakkoluuloinen ajattelu on aina väärin, aikakaudesta riippumatta. Emme kuitenkaan halua poistaa tarinoista näitä näkemyksiä vaan mieluummin nostamme esiin niiden vahingolliset vaikutukset, pyrimme oppimaan niistä ja avaamaan keskustelua suvaitsevaisemmasta tulevaisuudesta. Disney haluaa luoda tarinoita, joiden teemat innostavat lukijoita sekä kuvaavat ihmiskunnan rikasta historiaa ja kokemuksia kautta maailman. Jos haluat tietää lisää siitä, miten tarinat vaikuttavat yhteiskuntaan, tutustu kotisivuumme http://www.disney.com/StoriesMatter.

Ikuisuuden ensilantti -albumin (2025) sisäsivu.

Siis tämä. Varsin hyvin avattu ja perusteltu sisältövaroitus mahdollisista vanhentuneista kuvastoista. Miksi tätä ei voisi upottaa myös Roope Ankan elämä ja teot -albumien kansilehdille?

Mielenkiintoista kyllä, Disney-yhtiön Stories Matter -aloite haudattiin kaikessa hiljaisuudessa kuluvan vuoden alussa, jolloin huomattiin sen poistuminen verkkosivuilta. Disney ei ole unohtanut inkluusion merkitystä, mutta nyt Stories Matter -osoite vie sivulle https://inclusion.twdc.com/. Jonkinlainen muutos on kuitenkin tapahtunut, jos viitisen vuotta sitten oltiin vielä kovin huolissaan representaatiosta ja siitä, millaisen kuvan Disneyn vanha animaatiotuotanto antaa, ja nyt maininnat näistä negatiivisista kuvauksista ovat poistuneet elokuvien ohesta. Lieneekö syynä Yhdysvaltain muuttunut poliittinen tilanne, joka näkyy myös suuryritysten käytänteissä? Painetusta materiaalista varoitustekstejä ei kuitenkaan noin vain hävitetä.

Sisältääkö Ikuisuuden ensilantti sitten negatiivisia kuvauksia eri kansoista tai kulttuureista? Hyvä kysymys. Kahdellakaan lukukerralla sellaista ei osu silmiin.

Mutta mikä tarinassa korostuu, ovat intertekstuaaliset viittaukset Carl Barksiin ja Don Rosaan.

Ikuisuuden ensilantti alkaa suoralla viittauksella Barksin ”Joulu Karhuvuorella” -sarjakuvaan. Marvel-tarinoita käsikirjoittanut Jason Aaron on tuonut mukaan multiversumit: tässä nimenomaisessa ulottuvuudessa Aku ja ankanpojat eksyivät matkalla, eivätkä koskaan saapuneet Roopen kartanoon. Vanha ja kärttyinen Roope äkämystyi entisestään ja muuttui lopulta entistä ahneemmaksi. Milla Magialta peräisin olevan taikapeilin avustuksella hän alkoi ryöstää eri ulottuvuuksien Roope Ankkojen omaisuutta itselleen.

Sarjakuva on visuaalisesti melkoista ilotulitusta. Italialaiset taiteilijat pistävät parastaan (Paolo Mottura on lempparini – hän on tehnyt mm. ankka-adaptaation Moby Dickistä), ja supersankarimaisessa kerronnassa alkaa lukijaa jo vähän huipata, kun koko sivun kokoista ruutua tarkastellessa ei ole ihan varma, mikä teksti pitäisi lukea ensin. (Tarinassa on myös kohta, jolle repesin ääneen ihan totaalisesti.)

Mutta sitten Rosa-tutkija äimistyi.

Tarinassa meidän maailmamme Roope värvää avukseen pahis-Roopea vastaan kaikkien eri ulottuvuuksien Roopet, jotka ovat olemassa eri aikoina. Jo Roopejen asut viittaavat suoraan Don Rosan Roope Ankan elämä ja teot -sarjaan, mutta viittaukset toistuvat myös tekstissä, jossa puhutaan ”Julman maan jehusta” ja ”Uniajan urhosta”, jotka ovat suoria lainauksia alkuperäisen albumin sarjakuvien suomenkielisistä nimistä.

Ikuisuuden ensilantti on siis ei pelkästään Barksin, vaan myös Don Rosan tarinallinen perillinen. Sen tekijät ovat selvästi perehtyneet Rosan ankkoihin ja heillä on vahva ymmärrys siitä, mikä tekee Roopesta merkittävän hahmon, tai mikä saa Akun tikittämään. Tätä sarjakuvaa ei olisi olemassa ilman Don Rosaa. Ja tämän Disney haluaa meiltä viedä pois: mahdolliset tulevat ankkasarjakuvien tekijät ja lukijat jäävät jostain valtavan suuresta paitsi, jos Rosan Eisner-palkittua sarjakuvaromaania ei enää jatkossa julkaistakaan uudelleen kokonaisuudessaan.

Mutta palataan Bombi-zombiin ja sen esittämiin rasistisiin stereotypioihin. Bombihan on peräisin Barksin sarjakuvasta ”Voodoo Hoodoo” (1949), jossa zombi jahtaa Akua. Roope kertoo hieman vitsaillen, että zombin tarjoama kirous on itse asiassa tarkoitettu hänelle, koska hän aikoinaan ryösti erään heimon maat Afrikassa. Barksia tutkineen Thomas Andraen mukaan Barksin tarkoitus oli kuvata 1940-luvun Yhdysvalloissa esiintynyttä rotusyrjintää symbolisella zombihahmolla: mykkä zombi ei kykene puhumaan, kuten rodulliset eivät saaneet ääntään kuuluviin Barksin Amerikassa. Samalla Barks myös kritisoi satiirisesti yhteiskuntaa, jossa tehtaiden nousu teki ihmisistä liukuhihnatyöläisiä ja massamedia muutti heidät aivottomiksi zombeiksi, mikä näkyy Barksin tarinan absurdissa radioshow’ssa. (Andrae 2006, s. 138 – 139.)

Jo Barksin elinaikana Bombi-zombi koki muodonmuutoksen. Varhaisen Bombin stereotyyppisen rasistisia piirteitä siloteltiin pois 1960-luvulla muun muassa pienentämällä hahmon alun perin valtavan suurta nenää. (Esimerkkejä kuvien päivityksestä löytyy Movie-censorship-sivustolta, jolla on verrattu alkuperäistä versiota tuoreempaan saksalaiseen versioon.) Koska Rosa jatkoi Barksin perinnettä, hänen täytyi seurata Barksin visuaalista linjaa hahmojen ulkoasussa, jotta hahmot olisivat lukijalle tunnistettavia. Rosa kuitenkin itse mainitsee tiedostaneensa ”Voodoo Hoodoon” sisältämät rasistiset stereotypiat (ks. esim. Rosa 2006, s. 247).

Kokeeko lukija Rosan Bombi-zombin rasistiseksi hahmoksi ei ole asia, josta minulla olisi oikeus sanoa näkemykseni. Olen valkoinen, keskiluokkainen nainen, eikä minulla siksi ole oikeutta puhua rasismin kokemuksesta. Voin ainoastaan tehdä huomioita nykykulttuurin ja sarjakuvan tutkijana. Sarjakuvahan kertoo asioita sekä tekstin että kuvan välityksellä, ja välillä viesti välittyy muutenkin kuin visuaalisesti. Jos jo Barksille Bombi oli symbolinen hahmo, niin se oli Rosallekin. Rosan Bombi-zombi symboloi Roopen omatuntoa:

Kun Roope yrittää rikastua, Bombi ilmestyy paikalle muistuttamaan niistä kauheista teoista, joita tämä teki Foola Zoolan kylälle, ja vaatimaan oikeutta heimolle. [- -] Bombin funktio ei Rosan sarjakuvassa ole enää vallitsevan yhteiskunnan kommentointi. Bombista on muodostunut narratiivinen elementti, joka merkitsee päähenkilön sisäistä oikeudentajua ja pyrkimystä päästä esille.

(Kontturi 2014, s. 266 – 267.)

Bombi-zombi on siis tekijöilleen vahvasti symbolinen hahmo. Symboliikka ei tietenkään oikeuta rasistisen kuvaston käyttöön, mutta kiinnostavaa on se, ettei Disney ilmoituksessaan kommentoinut Barksin alkuperäistä sarjakuvaa millään tavalla. Rosa on kuitenkin piirtänyt tarinansa 1990-luvulla, jolloin oltiin paljon pidemmällä poliittisen korrektiuden suhteen kuin Barks oli 1940- saati 1960-luvulla. Mutta vain Rosan Bombi sai Disneyltä julkisen tuomion.

Onko kyse sittenkin pohjimmiltaan Disneyn vaikeasta suhteesta Don Rosaan, kuten matttt videossaan epäili? Vaikeaa arvioida. On kuitenkin kiinnostavaa seurata, muuttuuko Disneyn näkemys varoitusteksteistä taas uuteen suuntaan, kun Yhdysvaltojen poliittinen ilmapiiri muuttuu seuraavan kerran.

---

Lähteet

Aaron, Jason; D’Ippolito, Francesco; Mangiatordi, Vitale; Mottura, Paolo; Pastravicchio, Alessandro & Perissinotto, Giada (2024). Ikuisuuden ensilantti. Story House Egmont. Sivunumeroimaton.

Andrae, Thomas (2006). Carl Barks and the Disney Comic Book. Unmasking the Myth of Modernity. University Press of Mississippi.

Isojärvi, Aino A. T. (2024). Animated paternity: the history of Disney fatherhood : the composition, development and legacy of paternal discourse and depictions of fatherhood in Walt Disney animated feature films 1940–1970. Väitöskirja, Oulun yliopisto.

Kontturi, Katja (2014). Ankkalinna- portti kahden maailman välillä. Don Rosan Disney-sarjakuvat postmodernina fantasiana. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/44805/978-951-39-5985-2_vaitos_12122014.pdf?sequence=1

Rosa, Don (2006). ”Näin syntyi Maailman rikkain ankka”. Roope Ankan elämä ja teot. Sanoma Magazines Finland.

Rosa, Don (2012). ”The Richest Duck in the World”. Don Rosan kootut, osa 4. Sanoma Magazines Finland.