Vietin kesäkuun lopun Maarianhaminassa, kaikkien aikojen toisessa Archipelaconissa. Pohjoismainen science fiction ja fantasia -coni oli myös kuluvan vuoden Eurocon, eli Ahvenanmaan pääkaupunki kuhisi myös kansainvälisiä nörttejä. Olin mukana kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa järjestetyssä Archipelaconissa, joten tapahtumasta on muodostumassa mukava perinne. Tänä vuonna normaali matkaseurueeni jäi muiden menojen takia kotiin, joten otin tapahtuman työn kannalta eli ymppäsin itseni puhumaan työn alla olevasta ankkatutkimuksesta ihan urakalla. Tässä postauksessa luvassa onkin pieni Archipelacon-esittely ja tutkimusasioita.

Archipelacon on nyt kahdesti (kymmenen vuoden välein) järjestetty kansainvälinen SFF-tapahtuma (SFF= science fiction & fantasy), joka kokoaa suomalaiset ja kansainväliset nörtit Ahvenanmaalle Maarianhaminan Alandicaan neljän päivän ajaksi. Tapahtuman ohjelma on pääosin englanniksi ja luvassa oli tänäkin vuonna valtavasti kiinnostavia esitelmiä, paneelikeskusteluja, kunniavierashaastatteluja ja muuta oheisohjelmaa. Lisäksi ohjelmistoon kuului Fafnir-journaalin 10-vuotisjuhlaseminaari, jossa kutsutut akateemikot (allekirjoittanut mukaan lukien) puhuivat tutkimuksistaan. Archipelacon-vuonna ei tyypillisesti järjestetä Suomen suurinta fantasia ja scifi -tapahtuma Finnconia, koska tapahtumavastaavat ovat pitkälti kiinni Archipelaconin järjestelyissä. Mutta jo nyt tiedoksenne, että vuonna 2026 Finncon palaa Turkuun! Tapaamme siis siellä 10. – 12.7.2026.

Tänä vuonna Archipelaconin kunniavieraita olivat floridalainen kirjailija Jeff VanderMeer ja hänen toimittajavaimonsa Ann VanderMeer, ruotsalainen spefikirjailija Mats Strandberg (joka valitettavasti joutui perumaan tulonsa perhesyistä, mutta oli läsnä osin etänä) sekä kotimaisen scifin kansainvälistä kaartia edustava Emmi Itäranta. Itärannalta on tulossa piakkoin uusi Louhin tarinaan keskittyvä romaani, jota odotan innolla. Jeff VanderMeeriltä luin juuri Eteläraja-trilogian (Southern Reach), jonka ensimmäiseen osaan perustuu myös elokuva Annihilation (2018). Osuuskumma on juuri julkaissut uuden, täydennetyn laitoksen VanderMeerin Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki -teoksesta, minkä sitten päädyinkin ostamaan omakseni ja hankkimaan samalla omistukset.

Archipelacon oli tapahtumana käytännössä täysin Comic Conin vastakohta: myyntipöytien määrä oli minimissään (Osuuskumman ja Rosebudin lisäksi paikalla oli muutama taidemyyjä sekä yhdistys- ja tapahtumapöytiä), kun taas ohjelmaa oli niin reilusti, että väkisinkin missasi jotain itseään kiinnostavaa. Ostinkin lopulta ainoastaan yhden Marvin-lehden sekä hienon lohikäärmekirjanmerkin.

Archipelaconin ohjelmistosta omia suosikkejani olivat torstai-iltapäivän kunniavieraspaneeli ”On Writing”, Essi Vatilon akateeminen esitelmä, joka käsitteli Ted Chiangin novellia ”The Story of Your Life” (johon perustuu upea Arrival-elokuva) ja kuinka sen voi lukea ilmastonmuutoksen kommentaarina, ihmissusia ja muita muodonmuuttajia käsitellyt paneeli sekä paneelit dark academiasta että ”mummoharrastuksista” eli kuinka selvitä postapokalyptisesta maailmasta käsitöiden, puutarhanhoidon ja muiden harrastusten avulla.

Itselleni hienoin kokemus (esitelmät poissuljettuina) oli kuitenkin osallistuminen conin flashmobiin! Sanna Bo Claumarch oli kutsunut kiinnostuneet conivieraat jo ennen conia mukaan noitamaiseen flashmobiin, joka perustui Marvelin Agatha All Along -tv-sarjassa kuultuun The Witches’ Road -kappaleeseen. Biisi on aivan huikea ja siihen kuuluu muun muassa kaanonissa laulamista, jota olen tehnyt viimeksi ala-asteella, joten pakkohan mukaan oli ilmoittautua, vaikka julkisesti laulaminen jännittääkin. Kokemus oli aivan huikea, ja siitä on jaettu videoita eri puolilla someakin.

Olin lopulta mukana kolmessa eri ohjelmassa: kahden oman esitelmän lisäksi osallistuin How to Study Comics -paneeliin yhdessä tutkijakollegoideni Oskari Rantalan ja Essi Variksen (moderaattori) sekä sarjakuvataiteilija Tuisku Hiltusen kanssa. Keskustelimme niin sarjakuvan tutkimuksesta kuin sarjakuvapiirtämisen opiskelusta Suomessa, Suomen sarjakuvakentästä ja mitä toivomme ja odotamme sarjakuvakentältä jatkossa. Kahden tunnin paneelin aikana ei tullut tylsää, vaan keskustelu soljui orgaanisesti. Saimme hyviä yleisökysymyksiä (”Mitä luetuttaisit avaruusolennolla, joka ei tiedä mitään sarjakuvasta?” – Lassia ja Leeviä.) ja päädyimme lopputulemaan, että tutkijoiden ja taiteilijoiden pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä. Vähän jo ehdimme intoilla Tuiskun kanssa paneelin jälkeen, millaista kuvitettua tutkimusta voisimme yhdessä suunnitella. (Minulla on ideoita. Niistä lisää kenties jossain vaiheessa.) Tuiskun tapaaminen oli conin hienoimpia sosiaalisia hetkiä ja tavallaan ympyrä sulkeutui hauskasti: Tuiskun isän, erään Petri Hiltusen, takia olen nimittäin tässä ankkatutkijana, ja nyt Tuiskun kanssa intoilimme mahdollisista yhteisistä projekteista.

Ankka-aiheisia esitelmiä pidin peräti kaksin kappalein. Naureskelinkin, että tarjolla alkusoinnullisesti ankkaohjelmaa aamuvirkuille Archipelaconissa, kun kumpikin esitelmäni oli aamukympiltä. (Illat menivätkin epäsosiaalisesti esitelmien viimeistelyssä ja harjoittelussa Hotel Park Alandiassa, jossa punkkasin tutkija- ja opekollega Janin kanssa.) Ohjelman yleisellä puolella puhuin viimeistelyvaiheessa olevasta esseestäni ”From Fables to Fantasy: The Transformation of Family in Disney’s Duckverse”. Tarkastelin ankkojen kehitystä litteistä, stereotyyppisistä ja faabelinomaisista henkilöhahmoista pyöreisiin, monipuolisiin ja fantastisiin hahmoihin niin sarjakuvassa kuin animaatioissa. Uusi DuckTales-sarja ansaitsee hehkutusta ankanpoikien persoonallisuuksien eriyttämisestä ja tietenkin Della Ankan tuomisesta mukaan kuvioihin. En saanut yleisöltä noottia, joten uskalsin palauttaa esseen ensimmäisen version toimittajille maanantaina. Teksti on siis tulossa kirjaan nimeltä Mythological Menagerie: Essays on Animals in Disney Culture. Kirjan julkaisuajankohta on vielä kysymysmerkki, mutta sanoisin, että aikaisintaan vuonna 2027.

Akateeminen esitelmäni käsitteli taas tutusti Don Rosan tuotantoa. Toisin kuin hahmojen muutosta käsittelevä paperini, artikkelini aiheesta ”Scrooge McDuck – a Travel Agent between Worlds. From Duckburg to Shambala in Don Rosa’s Disney Comics” on vielä aivan vaiheessa. Esitelmäni oli ensimmäinen asia, jonka olen tehnyt projektin eteen. Toisaalta, kun aiheena on Don Rosan Roope ja Rosan käsitys Ankkalinnasta, joista olen puhunut jo väitöskirjassani, artikkelin alku on helppo kirjoittaa. Mutta tällä kertaa analyysin kohteena on Rosan ”The Treasure of Ten Avatars”, jota en ole käsitellyt väitöskirjassani, joten paljon pitää vielä työstää. Ainakin teoriaa kadonneiden laaksojen alagenren suhteesta imperialismiin ja kolonialismiin. Sainkin aiheeseen liittyen muutamia hyviä lukuvinkkejä. Artikkelin deadline on syyskuun alussa, joten vajaa pari kuukautta tässä on aikaa kirjoittaa itse tekstiä. Kesälomani meneekin sitten pitkälti tutkimusta tehdessä. (Se ei välttämättä ole huono juttu, koska kirjoittaminen on kivaa ja Rosan ankoista kirjoittaminen tuntuu erityisen kivalta taas pitkästä aikaa.) Tämä artikkeli olisi myös tulossa kirjaan: Fantasy Tourism – Experience, Belonging, Heritage, Meaning-Making, Ecologies and Futures julkaistaan alustavien suunnitelmien mukaan vuonna 2027.

Tarkoitukseni on myös työstää tutkimussuunnitelmaa apurahan hakemista varten. On sen verran hieno projekti työn alla, että jo parikin isoa tahoa on lupautunut yhteistyöhön kanssani. Mutta siitäkin myöhemmin lisää, kun tutkimussuunnitelma on työstetty ja rahoitusta haettu – katsotaan, miten sen kanssa käy sitten syksyllä. Peukut pystyyn ja sormet ristiin!