Lokakuu oli kaiken puolin täynnä tekemistä ja menoa. Vaikka ehdin jopa pitää pienen syysloman, olin silti joka viikonloppu jossain muualla kuin kotona. Loppukuusta minut oli kutsuttu puhumaan sarjakuvista ja Ankkalinna-kirjastani peräti kolmeen eri tapahtumaan kahden viikon sisällä. Siksi bloginkin päivittäminen on viivästynyt normaalista aikataulusta. Tässä kuitenkin lyhyet raportit kolmesta kivasta kirjailijatapahtumasta.

Lokacon 18.10.2025

Jyväskylän Science Fiction Seura 42:n järjestämä vuosittainen tapahtuma Lokacon järjestettiin perinteisesti viikolla 42 eli lauantaina 18.10. Tänä vuonna päästiin Ankkalinnasta kaukaisiin galakseihin, kun pääkirjaston Minnansaliin kokoontui kuudeksi tunniksi spefiharrastajia kuuntelemaan esitelmiä ja paneelikeskusteluja sarjakuvista ja elokuvista. Mukana ilmaistapahtuman järjestelykunnassa olivatkin myös Keski-Suomen Sarjakuvaseura KESS ja Keski-Suomen Elokuvakeskus. Yleisö pääsikin nauttimaan niin sarjakuvataiteen näyttelystä kuin tapahtuman jälkeisestä elokuvanäytöksestä.

Allekirjoittanut oli saanut kunnian olla tapahtuman kutsuvieraana, joten pääsin puhumaan laveasti polustani Suomen viralliseksi Ankkatohtoriksi ja keväällä julkaistusta Don Rosa -kirjastani. ”Syväsukellus Ankkalinnan maailmaan” -otsikko kattoi siis oman sukellukseni Ankkalinnan maailmaan, josta en ole varmaan ikinä pääsemässä pois, mutta tarjosi yleisölle myös väitöskirjan (ja tietokirjan) pohjalta koottuja esimerkkejä sarjakuva-analyysista. Aiheesta olisi helposti höpöttänyt parikin tuntia, mutta sain pidettyä ajan maltillisena, jotta myös kysymyksille jäi aikaa. Olin myös varannut mukaani kustantajan toimittamat kymmenen kirjaa myytäväksi ja nehän menivät kaikki! Kiitos ostajille!

Olin myös mukana sarjakuvaseuran Juho Hautalan kanssa pienessä paneelikeskustelussa, joka käsitteli sarjakuvien scifimaailmoja. Keskustelua vetänyt tutkijakollegani Oskari Rantala antoi meidän intoilla lempiscifisarjiksistamme (lukekaa Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin Sagaa!) ja esitellä myös vähän tuntemattomampia teoksia. Sivusimme myös sitä, ovatko supersankarit scifiä vai eivät, ja Jyväskylässä kun oltiin, piti lopussa esitellä myös Avi Heikkisen Jyväskylään sijoittuva hieno scifisarjis Valotusaika (2019). Valokuvien pohjalta muokattu sarjakuva on dystooppinen rikostarina, jonka paras hahmo tekoälypossu. Ja sieltähän voi myös pongata erään Ankkatohtorin…

Lokacon on aina ollut erittäin sympaattinen pieni scificon, jossa oli ihanaa olla tänä vuonna kunniavieraana. Kiitos paljon kutsusta ja järjestelyistä! (Mikäli saan vielä virallisia tapahtumavalokuvia, päivitän niitä myös tähän postaukseen.)

Vesangan kirjasto 23.10.2025

Entinen opekollegani ja opiskelutoverini Saara Palmu kutsui minut hieman erilaiseen kirjakeskusteluun. Vesangan pieni lähikirjasto on järjestänyt jo jonkin aikaa kirjailijailtoja, ja päädyin sitten sinne yhdessä kirjailija Timo J. Tuikan kanssa haastateltavaksi. Meitä oli siis kaksi väitellyttä tietokirjailijaa, joskin Tuikan ura kirjailijana on hieman kattavampi kuin omani on tähän mennessä ollut. Olin tosin hämmentyneen iloinen, kun paikallinen kirjastovirkailija oli kattanut pöytään Don Rosa -kirjani lisäksi myös Fantasia: Lajit, ilmiö ja yhteiskunta -artikkelikokoelman, BoD-pikkujulkaisun Kirjastotarinoita sekä äidinkielenopettajien liiton vuosikirjan Kirjoittamisen käänteitä, joissa minulla on oma teksti mukana. (Ehkä niitä tulevaisuudessa onkin sitten enemmän.)

Meillä oli pieni, mutta innostunut yleisö torstai-iltana kuuntelemassa keskusteluamme siitä, miten olemme päätyneet kirjailijoiksi, miten kirjoitusprosessimme etenee ja mitä yhteistä meillä onkaan sen tohtorintutkinnon lisäksi. Totesin muun muassa, että Timon kirja Vitutuksen voima (2022) kertoo jo osaltaan sen, miksi me suomalaiset samaistumme Aku Ankkaan niin vahvasti: jos suomalainen menee eteenpäin sisun = vitutuksen voimalla, niin ei ihmekään, jos tuittupäinen ja äkämystyvä Aku tuntuu meille sielunveljeltä.

Todettakoon vielä, että kumpikin meistä olisi erittäin otettu, jos meistä tehtäisiin hahmo Ankkalinnaan.

Kuvia minulla ei valitettavasti tapahtumasta ole, mutta yleisfiilis oli todella sympaattinen – varsinkin, kun meidän kummankin kirjat lähtivät siitä suoraan seuraavalle lainaajalle!

Helsingin kirjamessut 25. – 26.10.20205

Suomen sarjakuvaseura kutsui minut osaksi Helsingin kirjamessujen ohjelmaa, mikä tuntui melkoisen isolta kunnianosoitukselta. En toki ollut missään päälavalla, ja onhan sitä hieman eri asemassa kuin joku Satu Rämö nimmarijonoineen, mutta silti: olin osa messujen virallista ohjelmaa! (Joskin tittelini oli tutkija eikä kirjailija, mikä sinänsä tuntuu vielä paljon ”omemmalta” – en osaa vielä suhtautua oikein siihen, että olen julkaissut kirjailija.)

Olin messuilla koko lauantain ja puolikkaan sunnuntaita, ja olin varautunut viettämään aikaani sarjakuvaohjelman parissa Lonna-salissa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun ohjelmat kestivät vain sen 22 minuuttia, ihmismassan läpi liikkuminen oli hidasta ja syödäkin piti. Esimerkiksi keskustelua scifisarjakuvasta 2000-luvulla olisi kiinnostanut, mutta siinä vaiheessa oli oma nimmarointisessio ohi ja oli pakko pitää lounastauko. Päädyin lopulta kuuntelemaan Akateemisen kapinakirjan esittelyn, ihanan Riina Tanskasen haastattelun uusimman Tympeiden tyttöjen osalta, Matt Haigin etähaastattelun ja ”Sivistys scifissä” -paneelikeskustelun. Lauantaiaamuna ehdin myös hieman kuuntelemaan keskustelua englannin kielestä – onko se uhka vai mahdollisuus kirjallisuudelle.

Sunnuntaiaamuna kirjoittaja minussa kävi kuuntelemassa kahden ”kirjoittajaoppaan” esittelyä, ja päädyinkin sitten varaamaan Kirjoita vuosi – 12 matkaa kirjoittamisen taitoon -oppaan kirjastosta. Myös Akateeminen kapinakirja meni varaukseen, kun arvoin pitkään, ostanko omaan hyllyyni sen vai Luovaa kirjoittamista tutkijoille. Päädyin lopulta jälkimmäiseen, kun Kapinakirja oli jo kadonnut Vastapainon myyntipöydästä.

Oma ohjelmani oli lauantaina jo mainitussa Lonna-salissa. Paneelikeskustelussa ”Asukkaana sarjakuvassa” oli minun lisäkseni mukana sarjakuvataiteilijat Vesa Vitikainen ja Mika Lietzen. Meitä haastatteli Vesa Kataisto, joka oli varannut muutaman tiukan kysymyksen sarjakuvan maailmoista. On kuitenkin todettava, että messujen 22 minuutin ohjelma-aika on useamman henkilön paneelikeskusteluun aivan riittämätön. Yhden henkilön haastatteluun se voi olla varsin passeli, mutta kun kolme henkilöä yrittää kertoa omista teoksistaan, alkaa aika käydä tosi lyhyeksi.

Ehdin kuitenkin sanoa jotain näennäisen fiksua siitä, millainen on Ankkalinnan maailma ja millaista siellä on elää, mitä Rosan teki Ankkalinnalle ja yleisesti ottaen Disney-sarjakuvalle, ja mikä on tämänhetkinen ankkatutkimuksen tila. Pääsin myös taas toteamaan, että Tralla La eli Xanadu olisi minun maailmani, jossa haluaisin elää ja asua ankkatohtorina.

Esiintyjänä sain myös virallisen kutsun lauantai-illan kirjabileisiin, mutta tajusin sen olevan ihan liian aikaisin eli se meni päällekkäin monen muun kiinnostavan asian kanssa. Sitä paitsi ahdistun aina cocktail-/pönötystilaisuuksista, jossa yritetään tutustua ja minglailla tuntemattomien kanssa lasi kädessä. Puhun mieluummin lavalla sadoille tuntemattomille englanniksi kuin yritän harrastaa small talkia.

Ankkalinna-teokseni oli jälleen (!) Zum Teufelin myydyin kirja messuviikonloppuna, mikä hämmentää ja ilahduttaa. Tuli kirjoitettua useampikin omistuskirjoitus eikä pelkästään tutuille. Tämä kertoo siitä, että Aku Ankka on edelleen iso juttu Suomessa.

Omaan kirjahyllyyni päätyi lopulta peräti seitsemän teosta. Sain kasaan kolme trilogiaa: Liu Cixinin Muistoja planeetta Maasta täydentyi kahdella jälkimmäisellä osalla, J. S. Meresmaan säeromaani-trilogian viimeinen osa Kerberos löytyy nyt lopultakin hyllystä, kuten myös antikvaarisilta kirjamessuilta bongattu Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras -sarjan toinen osa Huijarin oppipoika. Aiemmin mainitun kirjoitusoppaan lisäksi ostin myös (lopultakin) parhaan vuonna 2024 lukemani kirjan eli Reetta Vuokko-Syrjäsen Syntykeho eli kuinka juosta pakoon ilman jalkoja. Aivan uutena ja aiemmin lukemattomana ostin myös R. F. Kuangin Katabasiksen, koska jo Babel vakuutti.

---

Näistä tapahtumista poikikin sitten jo pari tapahtumakutsua (tai toiseen itse asiassa tarjouduin uudella artikkeliaihiolla), joten ensi keväänä olen taas tutkijana esillä sarjistapahtumissa. Näistä lisää tuonnempana, kun asiat varmistuvat. Seuraava ohjelmanumeroni onkin Turussa Kulttuurintutkimuksen päivillä ja siellä olen jälleen tutkijan rooli harteillani.