^{[Tarkka raportti kymmenen vuoden takaisesta visiitistäni löytyy vanhemmasta blogistani kolmeen osaan jaettuna: osa 1 linkki, osa 2 linkki, osa 3 linkki.]}

Jos olet minkään sortin sarjakuvafani, -harrastaja tai muu intoilija, sinun on käytävä edes kerran elämässäsi Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla [linkki].

Angoulême on reilun 40 000 asukkaan (ydinkeskustan osalta) kaupunki Ranskan länsiosissa, Bordeaux’sta koilliseen. Joka tammikuun lopussa kaupunki elää ja hengittää pelkkiä sarjakuvia, sillä silloin siellä järjestetään vuosittainen Festival international de la bande dessinée d’Angoulême eli Angoulêmen sarjakuvafestivaalit.

Angoulêmen sarjakuvafestivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1974. Nelipäiväinen festari kerää vuosittain yli 200 000 kävijää, mutta koska käytännössä koko kaupunki on festivaalialuetta, tarkkoja kävijämääriä on hankala arvioida.

Pääsin juhlimaan festareiden pyöreitä nelikymppisiä keväällä 2013, jolloin matkustin Angoulêmeen kollegani innostamana. Kaiken hyvän lisäksi minua odotti lehdistöpassi, sillä olin tuolloin virallisesti jo edesmenneen Ankkalinnan Pamauksen toimittajan roolissa eli pääsin kurkistamaan myös kulissien taakse ja osallistumaan sellaisiin iltabileisiin, johon en olisi tavan kävijän roolissa päässyt.

Lehdistöpassilla pääsin ilmaiseksi joka puolelle, joten en joutunut maksamaan pääsymaksua. Lippujen hinnat eivät kuitenkaan päätä huimaa: keväällä 2022 päivän lippu maksoi 16 € ja neljän päivän lippu 40 €.

Suomalaisten festivaalien mittakaavaan tottuneena oli häkellyttävää nähdä, miten kokonainen kaupunki muuttuu sarjakuvataiteen mekaksi, joka pursuaa näyttelyitä, ohjelmaa ja myyntikojuja. Mutta vaikka Angoulêmessa pyörähtäisi muunakin aikana, pääsee silti nauttimaan hienosta katutaiteesta, pongaamaan sarjakuviin viittaavia kadunnimiä tai patsaita, ja tietenkin vierailemaan Musée de la Bande Dessinéessä eli sarjakuvamuseossa [linkki]. Museo löytyy osoitteesta Quai de la Charente, jonne pääset ylittämällä Charente-joen. Suosittelen käyttämään kävelysiltaa, joka vie Île de Marquet’n yli. Tällä pikkusaarella on nimittäin todella hieno Corto Maltesen patsas!

Jos museo ei vielä riitä, sitä vastapäätä joen toiselta puolelta löydät sarjakuville omistetun kirjaston (La bibliothèque de la bande dessinée) [linkki] osoitteesta 121 Rue de Bordeaux. Vuonna 2013 siellä järjestettiin Asterix-piirtäjä-käsikirjoittaja Uderzon näyttely. Myös itse taiteilija oli paikalla, sillä hän oli yksi festivaalin kunniavieraista.

Vuonna 2013 festivaalien 40-vuotisjuhla näkyi joka puolella: Taidetta löytyi kaikista kahviloista ja ravintoloista, joissa kävimme syömässä. Ihan sama, möikö liike tyynyjä, vaatteita tai yleisesti kaikkea pientä, näyteikkunat oli koristeltu sarjakuvakirjoin ja ikkunoissa mainostettiin festivaaleja. Myös afrikkalaiseen ja oseanialaiseen taiteeseen erikoistunut Angoulêmen museo (MAAM) [linkki] oli valjastettu esittelemään sarjakuvataiteilijoiden töitä.

Pariisista pääsee suoraan Angoulêmeen TGV-junalla, joka lähtee Montparnassen asemalta. Matka kestää puolestatoista tunnista pariin tuntiin riippuen junayhteydestä. Rautatieyhtiö SNCF:n verkkosivut [linkki] löytyvät myös englanniksi ja liput voi ostaa suoraan sieltä.

Koska festivaalit järjestetään suhteellisen pienessä kaupungissa, jossa on rajallisesti majoitustilaa, kannattaa reissulle haluavan olla ajoissa liikenteessä hotellivarausten kanssa. Vapaat huoneet nimittäin häviävät yllättävän nopeasti.

Vuoden 2013 hienoimpia (ja omin silmin todettuna jonotetuimpia) näyttelyitä oli Mickey et Donald, tout un art, joka kokosi Disneyn kahden menestyneimmän hahmon historian kronologisessa järjestyksessä. Ottaen huomioon sen, miten valtava vaikutus näillä hahmoilla on ollut populaarikulttuuriin erityisesti Euroopassa, näyttely oli suhteellisen pieni, mutta se riitti saamaan tällaisen fanin innosta pinkeäksi.

Ensi vuonna festivaali juhliikin viisikymppisiä. Tarkka aika eli 26. – 29.1.2023 on jo kirjattu verkkosivuille. Olisikohan silloin sopiva hetki palata kaupunkiin?