Täytyy tähän alkuun todeta, että on kenties harhaanjohtavaa puhua vertailusta, kun Disney-kokemuksemme oli jotenkin niin ylivertainen suhteessa Universaliin. Joten tämäkin postaus koostuu pääosin loistavasti teemoitetun Art of Animation -hotellin kuvista ja aiheeseen liittyvästä intoilusta. Value-tason resort-hotelli oli tällaisille Disney-faneille juuri sopiva, kuten reissun suunnittelu -postauksessa jo totesinkin. Postauksen lopussa sanon muutaman sanan Universal Studios -hotellistamme, ja miksi kokemus jäi miinuksen puolelle.

Art of Animation resort on itse asiassa neljän eri teeman ympärille rakennettu hotellikompleksi, jossa jokaiselle teemalle on omistettu 2 – 3 rakennusta sisäpiha-alueineen. Sen lisäksi on päärakennus nimeltään Animation Hall, jossa toimii niin respa kuin ravintolakin sekä pieni Disney-kauppa. Hotellin erikoisuuksiin kuuluvat perhesviitit, joissa voit majoittua Nemoa etsimässä -, Leijonakuningas- tai Autot-henkeen. Me päädyimme kuitenkin varaamaan porukallemme kaksi standardihuonetta, koska Pieni merenneito -elokuvan teemahuoneet puhuttelivat meitä millenniaaleja eniten.

Hotellialue oli rakennettu niin, että Autot jäi päärakennuksen oikealle puolelle ja loput jakaantuivat sen viereen ja siitä vasemmalle. Koska Pieni merenneito oli aivan perimmäinen teema-alue, emme oikeastaan koskaan kunnolla kävelleet Autot-alueen läpi. Muut teemat tulivat kuitenkin tutuksi ja nehän ulottuivat myös huoneiden ulkopuolelle, rakennusten välisille sisäpihoille asti.

Disney on miettinyt kaikki eri teemat ja Art of Animationin visuaalisen ilmeen prikulleen nappiin eivätkä vieraat jääneet pekkaa pahemmiksi tunnelmaan eläytymisessä. Emme nimittäin olleet ainoita, jotka alkoivat hokea kovaan ääneen ”Mine. Mine. Mine”, kun kulkivat yllä olevan lokkipatsaan ohi. (Kaiken lisäksi patsaat puhuivat oikeasti itsekin!)

Ensimmäisellä alueelle tutustumiskävelyllä emme päässeet viittä metriä edemmäs, kun oli pakko räpsiä kuvia tai syöksyä tekemään satunnainen poseeraus jonkin upeasti muotoillun patsaan edessä. Olisi pitänyt ottaa ainakin yksi ryhmäkuva kalliolla pötköttävän Scarin kanssa kuvatekstillä ”I’m surrounded by idiots”.

Art of Animation on tyypiltään perinteisen jenkkiläisen motellin oloinen siinä mielessä, että hotellihuoneen ovi on käytännössä samalla myös ulko-ovi (vrt. suomalaiset luhtitalot). Meidän huoneemme olivat ensimmäisessä kerroksessa, mutta eri siivissä. Rappusia ei siis tarvinnut kulkea, eivätkä ulkoa kuuluvat äänet pahemmin haitanneet, koska olimme niin sanotusti parkkipaikan puolella.

Huoneissa oli melko vahva ilmastointi, jota sai onneksi säädettyä. Silti ilmanala oli sen verran kostea, että vaatteiden kuivumisessa kesti ikuisuus. (Tarjolla oli toki vieraille pesulapalveluita, joista kuivausrumpujen käyttö olisi voinut olla järkeväkin ratkaisu.) Sen verran iso lämpötilaero sisätilan ja ulkoilman välillä kuitenkin oli, että sisällä pitkähihainen ei ollut yhtään liikaa, ja oikeasti kaipasin kotiin jättämiäni villasukkia!

Parasta palvelujen kannalta oli kenties pieni älylaite, joka soitti Disney-radiosta teemaan sopivaa musiikkia, mutta josta sai myös pelkällä klikkauksella tilattua huonepalvelusta lisää kahvia tai puhtaita pyyhkeitä. Mihinkään ei siis tarvinnut soittaa, ellei halunnut!

Pieni merenneito -huoneet olivat jenkkimittapuulla melko pieniä, mutta majoittivat kuitenkin mukavasti kolme aikuista per huone. Huoneissa oli kaksi isoa parisänkyä, jotka olivat todella korkeita ja yllättävän mukavia – niiden alle sai kätevästi survottua omat matkalaukut pois jaloista. Amerikkalaisille voisi joku toki kertoa pussilakanoiden olemassaolosta, sen verran omituiset peittokulttuurit heillä on edelleen. Kaappitilaa oli kuitenkin varsin vähän: yksi lipasto (josta jokainen meistä omi yhden laatikon), pieni naulakko ja isompi naulakko henkareilla ja hattutelineellä oli kieltämättä turhan vähän kaikille vaatteille.

Kylpyhuoneen lavuaari oli puolestaan siirretty huoneen ulkopuolelle, mikä tavallaan säästi aikaa, kun joku pystyi olemaan suihkussa ja toinen harjaamaan samaan aikaan hampaita. Suihkua ei jäänyt ikävä, sillä jenkkityyliin se oli kiinteästi kiinni katonrajassa – ei puhettakaan mistään bideestä – ja hanamekanismi oli mallia ”mitä pidemmälle tästä samasta kahvasta väännät, sitä kovempi paine ja kuumempi vesi”.

Suihkun lisäksi huoneessa oleva kahvinkeitin aiheutti tällaisessa teenjuojassa tuskaa. Koska kyseessä oli kapselikeitin, sen läpi sai myös pelkkää kuumaa vettä niin pikapuuroihin (testattu) kuin teetä varten (tämä myös). Keitin oli vain putsattu edellisen kerran joskus ammoisina aikoina, sen verran epämääräistä purua sieltä puski jokaiseen kuppiin, aivan sama kuinka monta kertaa ajoimme vettä koneen läpi. Kysyin respasta vedenkeitintä, mutta eihän heillä sellaista ollut tarjolla. Puurolautasia kuitenkin saimme erikseen pyytämällä.

Disney-hotelleista on ilmainen kuljetus eri puistoihin ja mitä kulkuvälinettä pääset käyttämään, riippuu siitä, missä hotellissa olet. Art of Animation -hotellilta pääsee bussilla Magic Kingdomiin ja Animal Kingdomiin sekä ostosalue Disney Springsiin. Google väitti matkan kestoksi ihan omiaan; selvisi, että bussit ovat hotellikohtaisia ja niillä on suora yhteys tiettyyn paikkaan – ne eivät siis tee välipysähdyksiä! Pisin matkan kesto taisi olla reilu vartti sen vajaan tunnin sijaan, mitä Google oli ehdotellut.

Art of Animationin paras julkinen kulkuväline oli kuitenkin Skyliner eli kondolihissi, jolla pääsi niin Disney’s Hollywood Studiosille kuin EPCOTiin. Skyliner on kuin iso hiihtohissi, jossa maksimissaan 8 hengen kondolit kulkevat kaapeleita pitkin hotelli- ja puistoalueiden väliä. Kulkuväline on nopea, kätevä ja yksityinen – sitä ei survota täyteen, vaan seurueilla on ihan oma rauhansa. Jos olet korkeanpaikankammoinen, kokemus voi olla hieman jännittävä, mutta siitä selviää, jos istuu keskellä. Lisäksi hissit on koristeltu kivoin teemakuvin, mutta vaikka miten yritin ja elättelin toiveita, emme koskaan päässeet DuckTales-kondoliin. Ostin sitten sellaisen pienen koriste-esineen itselleni muistoksi.

Hauskinta oli heti reissun jälkeen törmätä Mastodonissa postaukseen, jonka mukaan Disney Worldin julkinen liikenne on Yhdysvaltojen 16:nneksi käytetyin julkinen liikenne ja äärimmäisen tehokas sellainen. (Ja siitä postauksesta puuttui kokonaan maininta Skylinerista!)

Ai niin, se Universal…

Meistä viisi jatkoi reissun puolessavälissä kohti Universal Studioita, joiden hotellipeli ei ole niin viimeisen päälle kuin Disneyllä. Siellä ei siis ole tarjolla niin montaa erilaista vaihtoehtoa eivätkä hotellit ole samalla tavalla teemoiteltuja, joten otimme aika perushotellin nimeltä Universal’s Endless Summer Resort – Dockside Inn and Suites. (Itse asiassa kumpikin hotellimme oli Googlen luokituksen mukaan kolmen tähden hotelli.) Palvelujen osalta Dockside-hotellista löytyi ravintolan ja baarin lisäksi uima-allas, kuntosali sekä pieni Universal-tuotteita täynnä oleva kauppa.

Dockside Inn and Suites oli siinä mielessä perinteinen hotelli, että aulassa olevasta respasta lähdettiin joko vasemmalle tai oikealle ja huoneet sijaitsivat näissä kahdessa tornisiivessä. Meillä oli kahden makuuhuoneen sviitti viidelle hengelle eli käytännössä erillinen makuuhuone, jossa oli parisänky, kylpyhuone (erillisellä lavuaaritilalla) ja yhdistetty keittiö-makuuhuone, jossa oli kaksi parisänkyä. Sviitti oli luonnollisesti paljon tilavampi, mutta eipä täälläkään pahemmin kaappitilaa löytynyt. Hotellihuone oli kuitenkin ahkerammin käytössä, koska harmillisesti puolet porukastamme oli kipeinä Disney-osion jälkeen. Jenkki-tv:stä tuli onneksi iltaisin Marvel-elokuvia, joten mikäs niitä oli katsellessa.

Ravintolan tarjonnan puolesta ei hotelleissa ollut kovin kummoista eroa. Kummassakin oli pieni kauppanurkkaus, josta sai ostettua aamupalaksi hedelmiä, croissantteja, salaatteja ja täytettyjä voileipiä. Hedelmäannokset pikareissa olivat vakio-ostoksiamme. Docksidessa tuli myös testattua paikallinen huonepalvelu, kun lepäävä osa tiimiämme tilasi huoneeseen pitsat.

Docksiden ilmastointi oli myös turhankin tehokas, mutta huoneen ilma itsessään oli kuivempi kuin Art of Animationilla. Viestit siivouspalvelun kanssa tuli kuitenkin käytyä perinteisin paperi ja kynä -menetelmin eikä meille jäänyt paikasta kovin kiva kuva, kun siskoni Super Mario -pyyhe katosi hotellin pyyhkeiden mukana pestäväksi eikä kukaan ottanut asiasta vastuuta. Pyyhe on edelleen kateissa eikä siitä tarjottu mitään kompensaatiota.

Eniten minua kuitenkin sieppasi se, ettei hotelli tehnyt selväksi käytänteitään, kun kirjauduimme sisään. Tililtäni nimittäin otettiin kolmena eri päivänä katevarauksina noin 180 € per kerta. Huomasin asian lähtöpäivänä, sitä pyydeltiin anteeksi ja luvattiin palauttaa rahat – mutta ei edelleenkään selitystä, miksi. Setvin asiaa Disney-agenttimme avulla kotoa käsin ja otin myös yhteyttä omaan pankkiini. Selvisi, että kyseessä oli nimenomaan varausmaksut ”mahdollisia kuluja” varten ja ne palautuisivat tilille (pankkini näki, milloin). Tästä ei sanottu minulle mitään, kun piippasin luottokorttini laitteessa. Ja kuten Suomessa, tällaiset pieniä summia veloittavat pikamaksutoiminnot rekisteröivät kortin debit-puolen creditin sijaan. On ihan eri asia ”kadottaa” luottokortilta muutamaksi päiväksi reilu 500 euroa, mutta kun se häviää tililtä… Olin todella vihainen.

Disney-hotellissa kysyttiin luottokortin tietojen antamista, mutta sanoin, että maksamme maksut silloin, kun niitä tulee. Tätä ei kysytty Universalissa, vaan sanottiin, että kortti rekisteröidään maksuja varten tässä nimellisellä yhden sentin kuittauksella. (Tätä kautta meni esimerkiksi se pitsamaksu ihan automaattisesti.) Mutta minulla ei ollut mitään perusteita käyttää korttia hotellilla koko aikana – kaikki oli jo maksettu ennakkoon ja ruokaostoksiin minulla oli käteistä mukana.

Luulen, että viestinnän ongelmat johtuivat siitä, että olimme ulkomaalaisia: tuntui, etteivät he ymmärtäneet, että kyllä, puhumme sujuvaa englantia ja meille voi selittää asiat perusteellisesti. Samalla myös ajatus siitä, että samassa kortissa saattoi olla sekä pankki- että luottopuoli, oli monelle amerikkalaiselle vieras (saati sitten se, että pystyimme huisk vaan kassalle jonottaessamme säätämään nettipankissa luottokortin maarajoitukset kohdilleen tai siirtämään rahaa tililtä toiselle).

Viimeiset katevaraukset nollautuivat tililtäni tiistaina eli reilu viikko reissun jälkeen. Kaikki on siis kunnossa niiltä osin. Aion kuitenkin antaa asiasta palautetta hotellille.

---

Yhteenvetona todettakoon, että reissu oli näitä Kerran elämässä -kokemuksia. Mutta JOS koskaan palaisin Orlandoon, viettäisin aikani hyvin onnellisesti Disney-hotellissa, joka immersiivisine teemoineen veisi minut suoraan Disneyn omaan fantasiamaailmaan.