Rehellisesti sanottuna: jos Galaxy’s Edgeä ei lasketa, EPCOT on ehdottomasti Disney Worldin paras puistoalue.¹ (Ja sanon tämän siitäkin huolimatta, ettemme edes käyneet Animal Kingdomissa.) EPCOT – akronyymi, joka tulee sanoista ”Experimental Prototype Community of Tomorrow” – oli Walt Disneyn vision mukaan tarkoitettu eräänlaiseksi urbaaniksi tulevaisuuden kaupungiksi. Disneyn kuoleman jälkeen konsepti kuitenkin hylättiin. Nyky-EPCOT koostuu World Discoverysta, World Celebrationista, World Naturesta ja World Showcasesta. Paikka on valtava, ja käytännössä ehdimme kiertää nipin napin vain Showcasen yhden päivän aikana.

EPCOTin World Showcase on rakennettu pienen, lähes pyöreän järven ympärille ja se koostuu eri maiden paviljongeista. Käytännössä nämä paviljongit ovat omia, pieteetillä rakennettuja alueita, joissa on esillä kyseisen maan kulttuuriin liittyviä asioita, kuten matkamuistoja, ohjelmaa ja tietenkin ruokaa. Paviljongeissa töissä olevat ihmiset ovat kotoisin näistä maista, joten vierailijat pääsevät juttelemaan oikeiden ihmisten – ei näyttelijöiden – kanssa. Showcasesta löydät Meksikon, Norjan, Kiinan, Saksan, Italian, Pohjois-Amerikan, Japanin, Marokon, Ranskan, Iso-Britannian ja Kanadan paviljongit.

Vaikka EPCOTista tuli aluksi sellainen fiilis, että tämä on amerikkalaisille suunnattu ”ulkomaanmatka”, paikka onnistui viehättämään myös tällaista eurooppalaista, jolle matka esimerkiksi Ranskaan ei nyrjäytä budjettia ihan täysin. Ei kuitenkaan hirveästi tehnyt mieli ostaa mitään japanilaisia matkamuistoja Japani-paviljongista, kun niitä ostaisi mieluiten suoraan sieltä Japanista.

Paviljongeissa oli toki aina myös Disney-lisä, koska Disneyn suuret klassikot sijoittuvat tiettyihin aikakausiin ja kulttuureihin. Sellaisissa matkamuistoissa oli vähän kivempi fiilis ja päädyin jopa puolivahingossa (kesken melkoisen ukkosmyrskyn) ostamaan Italia-paviljongista Minni-aiheisen (!) topin, jossa lukee ”Arrivederci”. Ja se oli hieno – sen jippo oli valtava rusetti selän puolella. (Meitä oli minä ja eräs vanhempi amerikkalaisrouva arpomassa oikeaa kokoa ja sitten tulee kolmas rouva ja toteaa ohimennen ”Excellent choice, ladies!” Tällaisia pieniä amerikkalaisia kohteliaisuuksia kuuli erityisesti Disney Worldissä päivittäin ja se oli suoraan sanottuna todella piristävää näin pohjoismaalaiseen jöröyteen tottuneelle.)

EPCOTin paviljongeissa pystyi myös näkemään Disney-hahmoja, mikä oli tietenkin erityisesti lapsikävijöille merkityksellistä, mutta kyllä tällainen nelikymppinen Disneyn klassikoiden kulta-aikana kasvanut Katjakin meni ihan pähkinöiksi, kun tapasimme Bellen Ranskassa ja Jasminen Marokossa. Akua odotin kuitenkin ehkä eniten – hän pyöri Meksiko-paviljongin kieppeillä – mutta valtava ukkosmyrsky yllätti kesken päivän ja ajoi hahmot sisään suojaan. En siis päässyt halaamaan Akua Aku-mekossani, mikä oli ollut yksi haaveistani.

Vietimme EPCOTissa perjantain, jolloin siellä oli jonkin verran porukkaa, mutta ei ahdistavuuteen asti. Kaiken lisäksi meneillään oli kansainväliset ruoka- ja viinifestivaalit eli tarjolla oli normaalien paviljonkien lisäksi pienempiä ruokakojuja useista eri maista. Tavoitteenamme oli syödä EPCOT ympäri, mutta yli 30 asteen helle teki juomisesta olennaisempaa. Se oli sinänsä harmi, sillä festivaaleilla oli esimerkiksi juustohaaste, jossa syömällä ennakkoon annetulta ruokalistalta viisi eri juustoista annosta olisi saanut pienen teemalahjan.

Syömisen lisäksi EPCOTin Showcasessa oli toinenkin kiva juttu lapsille ja lapsenmielisille: EPCOT-passi! Passin sai ostettua lähestulkoon jokaisesta EPCOTin matkamuistomyymälästä. Se maksoi reilun viisitoista dollaria veroineen ja paketissa tuli passin lisäksi liuta tarroja ja pyöreä rintanappi ”Honorary Ambassador”, joka kertoi sen käyttäjän kiertävän Showcasea ympäri passin kanssa. Jokaisessa paviljongissa oli pieni askartelualue nimeltä Kidcot, jossa paikallinen työntekijä leimasi passin, antoi mukaan lisätarran ja kortin sekä kirjoitti passiin tervehdyksen omalla kielellään. Passin täyttely oli kivaa tekemistä ihan aikuisenkin mielestä ja siitä jäi konkreettinen muisto itselle.

Kenties yksi pääsyy siihen, että keskityimme ainoastaan Showcaseen, oli se, että tulimme puistoon ”sivuovesta”. Skylinerilta pääsee suoraan Showcaselle, joten meille oli luontevaa hypätä heti suoraan Ranskaan ja aloittaa siellä lounaalla. Ranskalaisen ruuan kanssa tosin homma lähtee heti lapasesta eli se siitä erilaisten herkkujen maistelusta.

Teen vielä erillisen Disney-ruokapostauksen, mutta jo tässä vaiheessa voin kehua, että quiche oli todella hyvää ja crème brûléessa oli juuri oikeanlainen kova kuori, joka piti rikkoa lusikalla. Jos Pariisissa petyin Amélien nimikkojälkkäriin, niin täällä sain juuri sitä, mitä pitikin.

Olin vielä aivan liian innoissani, kun sain tehtyä ruokatilauksen itselleni ja siskolleni kokonaan ranskaksi, vaikka aluksi puhuminen jännitti ihan sikana. Mutta sain kehuja kielitaidostani ja sen voimalla leijuin sitten pitkälle iltaan.

EPCOT-päivän aikana tuli vilkuteltua Iinekselle, ihasteltua Japani-paviljongin nörttikauppaa, napattua pientä evästä Kiina-paviljongin kahvilasta, syötyä gelatoa Italia-paviljongissa, kiusattua paikallisia turisteja Norja-paviljongissa ja juostua Kanadan ja Iso-Britannian läpi turhankin kiireellä.

Norja-paviljongin episodi johtui siis siitä, että pongasimme myyntikojuista ensinnäkin ruotsalaisia pipareita ja sitten suomalaista Fazerin suklaata sekä Dumle-karkkeja! Tämä fakta piti tietenkin raportoida nuorille jannuille, jotka tarkastelivat suklaata (”This is Finnish chocolate. It’s the best chocolate in the world. It’s not Norwegian”), sekä norjalaisen Kidcot-pisteen pitäjälle.

Yksi lempipaikoistani oli Meksiko-paviljongin huikea pyramidi. Sen sisällä oli valtava markkinapaikka ja paljon Coco-elokuvaan ja kuolleiden päivään liittyviä matkamuistoesineitä. Täällä esiintyivät myös Aku, Panchito Pistoles ja José Carioca eli The Three Caballeros, joita valitettavasti emme siis nähneet. Pyramidissa olisi viihtynyt pidemmänkin aikaa, mutta meillä oli vielä paljon nähtävää ja ilta oli jo pitkällä.

Meksiko-paviljongin kulmilla olivat myös parhaat nörttifaneja innostavat kaupat: Port of Entry ja Disney Traders. Täältä löytyi tosi kiva Nova Corps -lippis ja Marvel-muistilehtiökansio.

Emme olleet varanneet illallispaikkaa ennakkoon, mutta vielä parin tunnin varoitusajallakin saimme kuuden hengen pöytävarauksen Meksiko-paviljongin La Hacienda de San Angel -ravintolaan. Luulimme ensin, että olimme varanneet pöydän pyramidin sisällä olevasta ravintolasta, koska jostain syystä paviljongin kaikki kolme ruokapaikkaa oli nimetty San Angel -jotain, mutta varauksemme olikin järven rannalla sijaitsevaan ravintolaan.

Tämä oli täydellinen erehdys, koska La Hacienda oli rauhallisempi, sisutukseltaan tosi kiva, meillä oli huipputarjoilija ja myöhemmin paljastui, että ravintola kuului EPCOTin suositeltuimpiin paikkoihin!

Illallinen oli herkullinen ja tarjoilijamme osasi hommansa: hän luuli, että puhun espanjaa, koska osasin kuulemma lausua ”camarónes” juuri oikein (pahoittelin, että espanja on suurista romaanisista kielistä se ainut, jota en oikeasti osaa), hän toi Tainalle syntymäpäiväkeksin, koska luuli, että tällä oli syntymäpäivä, ja hauskutti meitä muutenkin niin kuin hyvän asiakaspalvelijan kuuluukin.

Olin kuvitellut, että ainoastaan Magic Kingdomin päivä päättyy ilotulitukseen, mutta saimme kokea ensimmäisen Disney World -ilotulituksemme jo EPCOTissa. Ja eihän pelkkä ilotulitus tietenkään riittänyt: mukana oli myös valoshow, jossa valoja heijastettiin taivaalle ja niillä valaistiin paviljonkeja, sekä musiikkiosuus. Kaikin puolin melkoinen päätös päivälle.

---

Bonus: mitä jäi kokematta?

Asioita, joita olisin tehnyt, jos minulla olisi ollut toinen päivä EPCOTissa:

• World Discoveryn, World Celebrationin ja World Naturen kiertäminen. Nämä jäivät kokonaan näkemättä.
• Iso-Britannian teekaupassa pyörähtäminen.
• Spaceship Earthissä käyminen.
• Guardians of the Galaxy: Cosmic Rewind -laite – vähintään sen edessä kuvien ottaminen ja läheisessä Treasures of Xandar -kaupassa shoppailu.
• Illallinen Japani-paviljongin Teppan Edo -ravintolassa, jossa jokaisella pöydällä on oma kokkinsa.
• Lisää gelatoa!
• Ehkä myös Ranska-paviljongin crêpejä…
• Aku Ankan metsästystä. Hali, kiitos.
• DuckTales-pelin pelaamista.

Jottei lapsilla (ja miksei aikuisillakin) kävisi aika tylsäksi eri laitteisiin jonottaessa, Disneyllä on oma Play Disney -sovellus puhelimiin. Sieltä löytyy erilaisia pelejä, joita voi pelata koko perheen kanssa (vuoron vaihtuessa puhelin kiertää kädestä käteen), mutta jotkin pelit toimivat vain, kun olet itse puistossa ja sen tietyllä alueella. Uuteen animaatiosarjaan perustuva DuckTales on tällainen peli. Sen ideana on kiertää ympäri EPCOTin Showcasea, suorittaa tehtäviä ja ratkaista pulmia. Kiinnostavinta on sen interaktiivisuus: peli ohjaa sinut paikkaan X, ja kun teet siellä vaadittavan tehtävän, ympäristössä tapahtuu asioita. Teimme Meksiko-paviljongin pyramidissa testin ja sain siellä Roopen ampumaan laserilla!

Jos pyörii Walt Disney Worldissa useita kertoja ja paikka on jo tuttu, tällainen peli on erinomainen keino tappaa aikaa laitteisiin pääsyä odottaessa. Mutta kun itse on käymässä ensimmäistä (ja todennäköisesti ainutta) kertaa, ei omaa aikaansa halua tuhlata puhelimella näpertelyyn. Kaikesta huolimatta peli vaikutti kuitenkin ihan hauskalta kokonaisuudelta!

---

1. <sub>Disney Worldin puistoihin tarvitset pääsylipun ja lisäksi myös puistovarauksen. Nämä kaikki saat laitettua My Disney Experience -sovellukseen, josta puolestaan oman pääsylipun saa ladattua puhelimen lompakko-sovellukseen. Sen pitäisi periaatteessa riittää, mutta meillä oli useammalla pääsylipun skannauksen kanssa ongelmia, joten saimme muoviset korttiläpyskät, joissa oli QR-koodi. Jos asut Disney-hotellissa, saat samanlaisen korttiläpyskän huoneen avaimeksi ja siihen myös liitetään puiston pääsylippu. Lisäksi sisäänpääsyn yhteydessä joudut antamaan sormenjälkesi (!) ja kävelemään läpi metallinpaljastimen, jonka jälkeen sinut tarvittaessa ohjataan näyttämään repun sisältö turvahenkilöstölle.
   
   (Itse jäin joka kerta ”kiinni” metallinpaljastimessa ja viimeisenä päivänä minulle selvisi syy: silmälasikotelo laseineen. Jos olisin pitänyt sitä kädessäni ja kaukana kehostani kävellessäni metallinpaljastimen läpi, ei minulla olisi ollut mitään ongelmia. Edes metallinen juomapullo ei kuulemma olisi aiheuttanut hälytystä.)</sub> ↩︎