”Jos Pariisi tuhoutuisi huomenna ja tosi rakkauden resepti katoaisi, niin arkeologit voisivat rekonstruoida molemmat täydellisesti vain yhdestä Amélien kelasta.”

Lisa Nesselson, Variety-lehden arvio 24.4.2001

Kun näin Amélien ensimmäisen kerran, olin aivan myyty. En tiedä, oliko syynä tarina, miljöö, elokuvan hämmentävä kerronta vai ihan vaan se, että leffa sijoittui Pariisiin. En ollut siinä vaiheessa koskaan käynyt edes Ranskassa, mutta olin rakastunut kieleen, jota olin opiskellut 14-vuotiaasta saakka. Pariisi antoi kuitenkin odottaa itseään vielä melkein kahdeksan vuotta.

Amélie (Le Fabuleux Destin d’Amélie Poulain) on Jean-Pierre Jeunet’n vuonna 2001 ohjaama romanttinen komedia, joka kertoo ujon tarjoilijattaren (suloinen Audrey Tautou) elämästä ja taiteilusta erilaisten ihmiskohtaloiden keskellä. Hollywood-toimintaan ja romanttisiin kliseisiin tottuneelle katsojalle elokuva voi olla hämmentävä kokemus, mutta ehdottomasti virkistävää vaihtelua (eikä ainoastaan sen ranskan kielen takia – ce film, c’est vraiment fantastique). Amélie on elokuva, jonka sijoittaisin TOP7-lohtuleffalistani ykköseksi heti maanantaille.

Nörttien iloksi myös matkailuyrittäjät ovat nykyisin huomanneet elokuva- ja tv-sarjaturismin viehätyksen, eikä Amélie ole poikkeus. Pikaisella googletuksella löytää sekä itsenäisiä kiertokävelyitä että opastettuja Pariisin kierroksia, joilla voi astella Amélien jalanjäljissä heittämään leipiä Saint Martinin kanaaliin ja nousta rappusia Sacré-Cœurin näköalatasanteelle.

Jos haluat kiertää kuvauspaikkoja itsenäisesti omaan tahtiin, Ranskan hotellioppaan verkkosivuilla on siihen mainiot ohjeet ja kartta. Jos puolestaan kaipaat faktoja ja kiinnostavia taustatarinoita, kannattaa valita opastettu kierros – esimerkiksi sekä Klookin verkkosivuilla että Viatorilla on näitä tarjolla. Tällä hetkellä näyttää siltä, että korona on keskeyttänyt opaskierrokset, mutta kenties ne palaavat tarjolle vielä kevään tai kesän aikana.

Jos kuitenkin haluat tehdä vain pienimuotoisen visiitin elokuvan tunnetuimpaan kohteeseen, se löytyy Montmartesta, osoitteesta 15 Rue Lepic. Kyseessä on tietenkin Café des 2 Moulins – se kahvila, jossa Amélie on kuvattu. Kahvila on ottanut kaiken irti maineestaan ja tarjoaa turisteille mahdollisuuksia erilaisiin valokuviin. Vaikka kahvila ei ollutkaan täsmälleen saman näköinen kuin elokuvassa, oli se tällaiselle leffafanille merkittävä kokemus.

Kahvila on ehkä hieman harhaanjohtava nimitys, sillä paikasta saa ihan kunnon ruokaakin aina alkupaloista salaatteihin ja päivän pastaan. Raahasin äidin ja siskot jälkkärille eikä minulla tietenkään ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa elokuvan mukaan nimetty crème brûlée.

Jos leffa ei ole tuttu, tai sen katsomisesta on jo hetki, yksi Amélien rakastamista asioista on crème brûléen rapean sokeripinnan rikkominen lusikalla. [Kurkkaa YouTubesta Amélien lempiasiat.] Omasta jälkkäristäni tämä tyydyttävä raksahdus jäi kuitenkin puuttumaan, mikä kertoi, ettei sokerikuorrute ollut paahtunut tarpeeksi rapeaksi. Améliekin olisi ollut pettynyt.

Kahvilan listoilla oli tuolloin muitakin Amélien mukaan nimettyjä annoksia, mutta mikäli haluaa seurata elokuvan jalanjäljissä myös ruokapuolen osalta, silloin tuo crème brûlée on ehdoton.

Yksi elokuva- ja tv-sarjaturismin kiinnostavia piirteitä on eräänlainen ”geek foodie” -meininki. Ei riitä, että pääsee tutustumaan kuvauspaikkoihin, vaan pitää myös syödä tai juoda jotain, mikä elokuvassa tai sarjassa oli esillä. Tämä ilmiö on parhaimmillaan päätynyt ihan kirjoiksi asti: esimerkiksi True Blood – ja Game of Thrones -sarjoista on molemmista olemassa omat keittokirjat.

Yritin keksiä geek foodielle sopivaa suomenkielistä termiä, mutta en saanut mitään älynväläystä. Siksi tulen käyttämään sitä jatkossakin tässä muodossa. Se löytyy nyt myös omana avainsananaan, jotta aiheeseen liittyviä postauksia on helppo etsiä.

---

Seuraavalla Pariisin visiitilläni aion muuten mennä opastetulle Amélie-kierrokselle. Tavoitteena on ainakin päästä heittämään leipiä samalta sillalta kuin Amélie.