Dess Terentjevan säeromaani Ihana (2021) voitti WSOY:n järjestämän kirjoituskilpailun nimeltä Taajuus Z. Jyväskylässä kirjallisuutta opiskelleen Terentjevan Ihana on nuortenkirja ihastumisesta, identiteetistä ja sen sanoittamisen vaikeuksista, sateenkaarinuorista, perhesuhteista – ja Jyväskylästä.
Kun luin Ihanan ensimmäisen kerran, tiesin heti, että kirja vaatii kirjaturismipostauksen. Onhan sosiaalinen media erityisesti Instagramin ja valokuvien osalta isossa roolissa koko romaanissa.
Ihana kertoo ysiluokkalaisesta Liljasta, joka ihastuu somessa ja ristii ihastuksen kohteensa Ihanaksi. Sitten paljastuu, että Ihana onkin Liljan isän uuden naisystävän lapsi, äidiltään kaapissa oleva muunsukupuolinen, joka näyttää todellisen minänsä vain somessa. Ihanassa kuljetaan ympäri Jyväskylää, joten itsenäinen kävelykierros on oiva tapa tutustua kaupunkimiljööseen.
”hengataan joskus Lutakon Jyväskylä-kyltillä
Liljasta se kyltti on nolo
Ihanasta siinä on vain yks vika:
miten se on Jyväskylä eikä Jyvääskylä?? hä??
ei oo tainnu paikallinen suunnitella??
Suomen Ateenaa tällä tavalla pilkataan?????häää????
mitä seuraavaksi???perutaan Harjun iltasoitto?????????” (s. 54)
Lutakon satama on yksi Ihanan tärkeitä tapahtuma- ja kohtaamispaikkoja. Sieltä erityisesti Jyväskylä-kyltti kerää useamman maininnan. Ihana tapahtuu kesällä, keskellä hirveää hellettä. Vesi ja uiminen – ja järveen meneminen ovat toistuvia elementtejä. Ihanan kirjaturismia kannattaakin ehdottomasti harrastaa kesällä.
Kesällä kuulee myös Suomen Ateenan keskellä olevalta Harjulta illalla klo 20 tärähtävän Harjun iltasoiton. Tämäkin instituutio on tosiaan Ihanassa mainittu.
”Sitten Neron portaat elikkä Harjun portaat,
taustalla tosi kaukana yksi askartelukauppa (Harjun Paperi),
se on kuvassa vain sattumalta. [- -]Millaista olisi mennä sinne askartelukauppaan yhdessä,
se on hirvittävän ahdas kauppa Lilja rakastaa sitä” (s. 9.)
Harju mainitaan säeromaanissa Ihanan ottamien valokuvien kautta, kun Lilja stalkkaa ihastustaan somessa. Siellä ei kuitenkaan fyysisesti käydä. Lilja kuitenkin haaveilee, että pääsisi Ihanan kanssa Harjun Paperiin, joka on pieni askartelupuoti Yliopistonkadulla harjun vieressä. Harjun Paperia olen esitellyt Minun Jyväskyläni -sarjan postauksessa Jyväskylän ihanat putiikit.
(Muita mainittuja jyväskyläläisiä paikkoja on Ylioppilaskylän Lillukka. Ihanan lopussa huomautetaan, että Liljan isän tyttärelleen antama lempinimi Lillukka on myös opiskelijoiden tila Jyväskylässä. Kortepohjassa sijaitsevassa Lillukassa ei teoksessa kuitenkaan piipahdeta, koska Lilja on vasta ysiluokkalainen.)
”mutta aina kun helleaalto iskee Jyväskylään,
kaikki menee uimaanSe on niin helppoa.
Liian helppoa.
Laita silmät kiinni, pyöri ja kävele mihin tahansa suuntaan
kävele kävele ehkä kymmenen minuuttiaranta.
Laita silmät kiinni ja kävele kymmenen
ranta.
[- -] Lutakon satama.” (s. 72 – 73)
”He istuvat riviin leveille portaille,
joilta näkee suoraan järvelle
ja suoraan aika monen muun ihmisen niskaan” (s. 78)
”Kuokkalan silta,
jolla aina tuulee, kun Lilja erehtyy ylittämään sen” (s. 9).”Lilja ajattelee siltaa, tuulta,
haluaa tulla sen sieppaamaksi kun häntä pelottaa” (s. 24)
Ihanassa ihaninta on Liljan hahmon tunteiden kuvaus: sanojen ja kirjainten asettelusta välittyy 15-vuotiaan tytön tunnemaailma ja ihastumisen kirjo niin vahvasti, että se tuo omat teinivuodet mieleen. Liljan ja tämän isän suhde on sympaattinen ja tärkeä. Sateenkaarilapsen vanhemmalta saama hyväksyntä on kirjan isoimpia sanomia.
”Kun Lilja jo odottaa, josko ensilumi pian tulisi
Vani laittaa viestiä:nähään kyltillä. mennään UIMAAN (s. 124)
Ota siis seuraavana kesänä kainaloon Ihana ja piipahda Jyväskylän satamaan. Istu Jyvä(ä)skylä-kyltin varjossa jätskitötterön kanssa ja elä hetki teini-ihastumisen tunnelmia Dess Terentjevan säeromaanin parissa.
”he kuivattavat kali kali kali
pukevat kali kali kali
ja juoksevat bussiin ja
menevät Liljan luokse
kääriytyvät vilttiin
viltti on harmahtavan valkoinen
kuin Jyvääskylä-kyltti syksyllä” (s. 127)
Ankkatohtorin lokikirja 