Vuonna 1933 Courier-lehti julkaisi erään George Spicerin ja tämän vaimon kertoman tarinan, kuinka he näkivät omituisen eläimen ylittävän tien heidän autonsa edessä. Otuksella oli paksu, yli seitsenmetrinen vartalo ja pitkä, kaareutuva kaula. Jalaton olento oli muistuttanut lohikäärmettä tai esihistoriallista eläintä, liikkunut nopeasti ja kadonnut läheiseen järveen.

Vaikka tämä Wikipediassa kuvattu tarina on myöhemmin todettu fiktiiviseksi kertomukseksi, joka lienee ottanut inspiraationsa tuolloin teatterissa pyörineestä King Kong -elokuvasta, se oli silti omiaan herättämään yleisen kiinnostuksen kenties maailman kuuluisinta taruolentoa, Loch Nessin hirviötä eli tuttavallisemmin Nessietä kohtaan.

En ole varma, milloin kuulin Loch Nessin hirviöstä ensimmäisen kerran. Se olisi voinut olla silloin, kun ala-asteikäisenä lainasin säännöllisesti kirjastoautosta Erich Ballingerin Hirviötietoa (1993), tai kun luin ensimmäisen kerran Carl Barksin ”Järvihirviön” (”Mystery of the Loch”, 1960). Mysteereistä ja taruista innostuneelle lapselle Loch Ness oli myyttinen ja siksi kiinnostava matkustuskohde – mistä olin haaveillut jo pitkään.

Inverness on oiva lähtöpiste Nessien etsinnälle. Kaupungista ei ole pitkä matka järvelle, ja paikalliset ovat tietenkin osanneet hyödyntää Loch Nessin hirviötä erinomaisena turistikohteena. Mekin päädyimme osaksi lähes satavuotista hirviön etsintä -perinnettä, kun varasimme itsellemme pienen Loch Nessin risteilyn.

Invernessin tienoilla on useita yrityksiä, jotka tarjoavat Loch Nessin risteilyjä. Risteilyissä on vaihtelua: osa lähtee kapeasta kanaalista River Nessiltä (Dochgarroch Lock), osa itse järveltä (Clansman Harbour). Muitakin satamia on yrityksestä riippuen. Kannattaakin katsoa, mitä mikin firma tarjoaa, mitä risteilyyn kuuluu ja mihin hintaan. Osa risteilyistä voi esimerkiksi sisältää vierailun historialliseen Urquhartin linnaan, osa vain kiertää järveä.

Suosittelen lämpimästi tukemaan pienryrityksiä ja katsastamaan heidän tarjoamansa risteilyvaihtoehdot, vaikka me päädyimme itse vähän turhan pikaisesti valitsemaan yhden isoimmista toimijoista, eli Jacobiten Loch Ness -risteilyt. Jacobite tarjoaa kuutta eri risteilytyyppiä ja hinnat vaihtelevat £20 – £45 välillä. Me otimme Inspiration-risteilyn, joka kesti 50 minuuttia, maksoi £20 (eli noin 25 euroa) ja sisälsi ainoastaan järviajelun. Tosin sama katamaraani vei Freedom-risteilijät Urquhartin linnaan, joten näimme linnan veneestä käsin mukavalta lähietäisyydeltä.

Ostimme risteilyliput ennakkoon netistä ja saimme siitä kuitin sähköpostiin. Tätä sähköpostia näyttämällä sai sitten rannassa olevasta lipunmyyntikojusta muovisen lipun, joka annettiin pois veneeseen noustessa. Meillä järviristeilijöillä oli keltaiset lipukkeet, mutta linnaan menijöillä oli punaiset. Punaiset liput annettiin tarkastajille linnalle saavuttaessa, mikä oli ihan kätevä systeemi.

Sähköpostiin tulleesta lipusta kannattaa ottaa kuvakaappaus talteen tai mahdollisuuksien mukaan tulostaa lippu ennakkoon, koska paikallinen nettiyhteys on välillä olematon eikä wifiinkään voi aina luottaa. Onnistuimme muun muassa ajamaan ensin väärään satamaan, mutta onneksi olimme varanneet ylimääräistä aikaa muun muassa parkkipaikan löytämiseen. Ohjeistuksissa suositellaan muutenkin olemaan satamassa vähintään 30 minuuttia ennen veneen lähtöä.

Loch Ness on kokonsa puolesta Skotlannin Ylämaiden toiseksi suurin järvi. Se sijaitsee Invernessin eteläpuolella ja sillä on pituutta noin 37 kilometriä. Mutta kokonaistilavuutensa, johon lasketaan tietenkin sen yli 200 metrin syvyys, ansiosta se on koko Iso-Britannian suurimpiä järviä. Syvyytensä lisäksi Loch Nessin yksi erikoisuus on sen samea vesi, mikä johtuu turvepohjaisesta maa-aineksesta. Juuri veden sameuden vuoksi tarinat Loch Nessissä asuvasta hirviöstä ovat pitäneet pintansa 1800-luvulta saakka.

Risteilyn aikana veneen sisältä oli mahdollisuus ostaa virvokkeita. Siellä oli myös tarjolla infovideo Loch Nessistä ja Nessiestä, mutta moottorin jyminän takia puhetta oli todella hankala kuulla.

Clansman’s Harbourin vieressä tien toisella puolella on melkoinen turistirysä Nessie-intoilijoille. On matkamuistomyymälää, ravintolaa ja kahvilaa. Sen vieressä on myös ilmainen parkkialue, joka oli todella tukossa elokuun alkupuolella. Meidätkin ohjattiin kauemmas erilliselle soraparkkialueelle, jonka ohjeistus olisi voinut olla hieman selkeämpi, mutta löysimme perille, kun vain ajoimme kapean tien päähän. Sieltä kävely ei ole mitenkään kivaa, koska kapealla tiellä liikkuvien autojen takia on vain käveltävä olemattomalla pientareella. Satamaan pääsee kuitenkin alikulkua pitkin eli se on tehty hyvin turvalliseksi.

Ylläolevassa Nessien kuvassa näkyy vasemmassa alareunassa tunnelin kyltti (Loch Ness Jacobite), ja Nessien takana oleva tumma auto on tulossa juuri sieltä kaukaiselta parkkialueelta.

Vaikka risteily Loch Nessillä ei kiinnostaisikaan, Dochgarroch Lockin sataman vieressä voi piipahtaa matkamuistomyymälässä tai ihastelemassa suloista ylämaankarjaa. Matkamuistomyymälöissä kannattaa vain olla tarkkana: hauskat Loch Ness -keramiikkaesineet on usein valmistettu Kiinassa. Itse päädyin tukemaan paikallisia suklaanvalmistajia ja ostamaan Glenshielin suklaata itselleni ja tuliaisiksi kotiin. Puolisoni yritti koko reissun ajan saada minua maistamaan haggista, joten kompromissina ostin haggismausteilla maustettua suklaata. Se sisälsi muun muassa muskottipähkinää, korianteria ja mustapippuria. Varsin toimiva yhdistelmä!

Nessien mysteerit jäivät Ylämaille odottamaan seuraavia kiinnostuneita. Kenties joku päivä totuus hirviöstä paljastuu.