Blogi on viettänyt koko kevään hiljaiseloa, koska a) minulla ei ole oikeastaan ollut hirveästi mitään kiinnostavaa sanottavaa, ja b) olen kirjoittanut kaikkea muuta. Käytännössä tutkimusartikkeleita, kuten otsikko ehdottaa, mutta myös jonkin verran proosaa aina, kun olen ehtinyt. Tässä postauksessa onkin vähän tylsästi kooste siitä, mitä olen puuhastellut viime aikoina ja mitä loppuvuodesta onkaan luvassa sarjakuvatutkimusrintamalla.

Artikkeli 1: fantasiaturismia Ankkalinnasta

Fantasy Tourism -artikkelikokoelmaan menossa oleva artikkelini Ankkalinnan erikoisasemasta ja Roopesta fantasiamaailmojen välisenä agenttina on viimeistelyvaiheessa. Sitä onkin jynssätty kirjan toimittajien kanssa oikein urakalla, ja nyt pitäisi pistää viimeiset lisäykset ja täydennykset kuntoon kuun loppuun mennessä. En ole ihan varma kirjan julkaisuaikataulusta, mutta aikaisintaan ensi vuonna, veikkaisin. Tästä aiheesta puhuin viime kesän Archipelaconissa, ja aihe on hieman täydentynyt sopiakseen fantasiaturismia käsittelevään kokoelmateokseen. Erityisen innoissani olen siitä, että tässä esittelen ensimmäistä kertaa englanniksi Ankkalinnateoriani.

Artikkeli 2: Ankkaversumin äidit

Olen yrittänyt tehdä kansainväliselle (lue: amerikkalaiselle) Disney-tutkijayhteisölle selväksi, että Aku Ankka -sarjakuvat ovat Euroopassa melko iso juttu. En ole siinä vielä hirveän laajasti onnistunut, joten tähtään tällä artikkelilla juuri sitä tarkoitusta kohti. Kansainvälisellä Disney-journaalilla oli viime viikolla äitiysteemanumeron deadline. Koska Ankkaversumin perhettä käsittelevä artikkelini hylättiin viime vuonna todella heppoisin perustein toisaalla, päätin tähdätä tähän erikoisnumeroon ja keskittyä Ankkaversumin äiteihin kolmen sukupolven edestä. Samalla päätin myydä Ankkaversumin (Duckverse) käsitteen kansainväliselle Disney-tutkijayhteisölle. Kyseessä on tietenkin Barksin sarjakuviin perustuva, ankkoja käsittelevä sarjakuva- ja animaatiomaailma. (Eli suljen tylysti Mikin ja kumppanit ulos, sorry.)

Kahlasinkin sitten läpi melkoisen pinon sarjakuvia 1940-luvulta 2020-luvulle saakka, ja katsoin uutta DuckTalesia uudemman kerran. Mummo Ankkaa, Hortensia McAnkkaa ja Della Ankkaa käsittelevä artikkelikässäri lähti lopulta vappuna eteenpäin. Odotan mielenkiinnolla, miten artikkelini käy – ainakin se näyttäisi tällä hetkellä olevan lähdössä arviointikierrokselle eli päätoimittajilta ei tullut heti suoraa hylsyä. Akateemisena kirjoittajana sitä aina haaveilee ”minor revisions” -palautteesta eli muutamista täydentävistä ehdotuksista, jotka eivät vaadi isoa korjaustyötä, mutta arvioijista ei koskaan tiedä.

Päätoimittajan hommia

Olen myös hoitanut Studies in Comics -journaalin vierailevan päätoimittajan pestiä belgialaisen sarjakuvatutkijakollegani Evan kanssa. Toimitamme ensi vuonna julkaistavan Disney-sarjakuvateemanumeron, ja jostain syystä järjestelmä on antanut minulle pääsyoikeudet, mutta ei Evalle, jonka projekti oikeastaan on. Joten olen joutunut ottamaan vähän turhankin paljon vetovastuuta tekstien toimittamisessa eteenpäin ja viestien välittämisessä kirjoittajille. Päätoimittajan työ on kuitenkin antanut ihan huimasti perspektiiviä omaan tutkijuuteeni: kun pääsee lukemaan tarjottuja artikkelikäsikirjoituksia, tajuaa, että on itse oikeastaan aika hyvä tutkija.

Konferenssihaaveita

Syksyllä olisi tarjolla kaksikin kiinnostavaa konferenssia, joihin pitäisi tarjota esitelmäabstraktia toukokuun aikana. Toisen deadline on jo ensi viikon perjantaina eli 15.5. Kansainvälisen Disney-tutkijayhteisön vuosittainen etäkonferenssi järjestetään tänä vuonna syyskuussa, ja sen teemana on Disneyn ”uudelleenkuvittelu”. Minulla on lähes valmis ajatus erään hahmon kehityksestä ja muutoksesta sekä sarjakuvissa että animaatioissa, ja olenkin siksi viettänyt aikaani lukemalla Judith Butlerin feminististä teoriaa. Toivon saavani jotain järkevää ulos perjantaihin mennessä. Mutta ainakin olen osallistumassa konferenssiin, vaikken pääsisikään puhumaan haluamastani aiheesta!

Toinen kiinnostava konferenssi olisi marraskuussa Alcalá de Henaresissa. Olin siellä viisitoista vuotta sitten elämäni ensimmäisessä (?) sarjakuvakonferenssissa, ja he näköjään ovat jatkaneet sarjiskonferenssien järjestämistä. Nyt teemana on sarjakuva opetuksessa, mikä sopisi mainiosti syksyiseen opetuksen kehittämisen tutkimuskauteeni. Saisin sitä kautta edistettyä myös tutkimuskaudesta syntyvää suomenkielistä artikkeliani. Ajattelin ehdottaa esitelmää, jossa käsittelen oman osaamisen sanoittamista (ja kuvittamista) ja huijarisyndroomaa. Sen deadline on kuun lopussa, joten hieman enemmän aikaa jäsennellä ajatuksia.

Spefitutkijan proosailut

Tutkimustekstien lisäksi olen yrittänyt löytää aikaa proosan kirjoittamiselle, mikä on onnistunut suhteellisen maltillisesti. Romaanikässärissä numero 1 on lähes 40 000 sanaa, ja kaksi novellia lähti ehdolle kahteen eri suuntaan: Novan novellikilpailuun ja Kosmoskynän kesän tuplanumeroon. Jos niistä nyt jotain tulee, niin raportoin siitä myös täällä blogissa. Tein taiteellisille julkaisuilleni ihan oman alasivunkin, joten sieltä löytyy myös suoria linkkejä verkossa vapaasti luettavissa oleviin teksteihin.

Ja kävihän tuossa tosiaan niin, että sain Portti-lehden novellikilpailussa kunniamaininnan viime vuonna! Novellini ”Aivan kuin Strömsössä” julkaistiin tammikuun 2026 lopussa, vaikka lehden virallinen numero onkin 4/2025. Novelli edustaa hyvänmielenfantasiaa, sisältää queer-romanssin ja vanhan kyläkoulun remppaamista. Inspiraatio syntyi Ursula Mursun työpajassa kesän 2024 Finnconissa, joten oli ihan superhienoa saada tällaisella tarinalla kunniamaininta Portin arvostetussa kisassa! Portti-lehteä saa lainattua useimmista kirjastoista, mutta ei kannata ihmetellä: nimeni on numerossa oikein kaikkialla muualla paitsi novellin nimisivulla. Siihen on eksynyt kirjoittajakollegani nimi.

Entäs kesällä?

Kesällä Poriconiin! Olen siellä puhumassa yleisesti ankkatutkimuksestani ja miten väitöskirjasta syntyi lopulta ihan oikea kirja. Kenties nähdään siellä?