Meille on tullut siskojen kanssa tavaksi järjestää siskosviikonloppuja muutaman kerran vuodessa, kun asumme kaikki eri paikkakunnilla. Näistä toiseksi viimeisin (ennen tätä kirottua koronaa) järjestettiin kesällä 2019, jolloin pääsin paikkaamaan suurta aukkoa sivistyksessäni: en ollut koskaan aiemmin käynyt Suomenlinnassa! Minulla ei ollut hirveästi ennakkokäsityksiä tai oletuksia, tiesin vain, että se on kesällä suosittu rentoutumiskohde, siellä on kesäteatteri ja kuulemma aika hyvät Pokémon-mestat.

Suomenlinna on Unescon maailmanperintökohde, jonne pääsee ympäri vuoden lautalla, joka lähtee Kauppatorilta. Edelleen asuttu ja varsin elävä kaupunginosa liitettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. (Pysyvästä asutuksesta kertoo muun muassa se, että Suomenlinnasta löytyy jopa paikallinen K-Market!) Lauttalippujen ostaminen on tehty äärimmäisen käteväksi HSL-sovelluksen kautta, joten erillisten lippujen kanssa ei tarvitse säätää tai jännittää.

Suomenlinna on bastionilinnoitus, jota oppaissa ja esitteissä kuvataan ainutlaatuiseksi sotilasarkkitehtuurin muistomerkiksi. Meidänkin tavoitteemme oli kävellä saarta ympäri ja tutustua nimenomaan siihen linnoitukseen. Verkosta löytyy karttapohja, josta voi kurkistaa jo ennakkoon, miltä Suomenlinnassa näyttää ja mitä kaikkea siellä oikeastaan on. Paikan päälle pääsyn jälkeen voi paperisen kartan oheen avata puhelimella myös kätevän digioppaan.

Olisimme kovin mielellämme piipahtaneet Suomenlinnan kesäteatterissa, jossa pyöri kesällä 2019 niin sopivasti Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus, mutta arvata saattaa, ettei lippuja enää ollut saatavilla, kun asiasta edellisenä päivänä innostuimme. Päädyimme siis haahuilemaan ympäri linnoitusta, tutkailemaan merkittäviä nähtävyyksiä ja pitämään sekä pienen lounas- että myös päiväkahvitauon saaressa.

Heti päälaiturilta pääsee suuntaamaan suoraan kohti Ison Mustasaaren keskustaa ja näkyvällä paikalla olevaa Suomenlinnan kirkkoa. Nykyinen kirkko valmistui vuonna 1854: alun perin se oli ortodoksikirkko, mutta Suomen itsenäistyttyä se muutettiin luterilaiseksi. Valitettavasti luterilainen arkkitehtuuri ja tyyli häviää paljon koristeellisemmalle ortodoksiselle kirkkoarkkitehtuurille, joten kirkko oli sisältä (ja ulkoa) kovin vaisun oloinen. (Toki tähän tunteeseen saattoi hieman vaikuttaa se, että olimme muutama kuukausi aiemmin käyneet sekä Notre Damessa että Sacré-Cœurissä…) Kesän lämmössä siellä oli myös todella tukahduttava ilma.

Kirkon kiinnostavimpiin piirteisiin kuului ehdottomasti pihalle rakennettu aita, joka hetken tarkastelun jälkeen paljastui pystyyn nostetuiksi tykeiksi. Kirkon tornista löytyy myös sekä laiva- että lentoliikennettä ohjaava majakkalyhty.

Silta yhdistää toisiinsa Ison Mustasaaren ja Susisaaren, jotka ovat myös ne pääasialliset, avoimet turistikohteet. Täällä pääsee kurkistamaan muureille ja suuntaamaan kohti etelässä olevaa linnoitettua osaa.

Hyvät kengät olivat ihan passeli ratkaisu, sillä linnoituksen alueella on paikoin mukulakiveä, hiekkaa ja kovin vaihtelevan kumpuilevaa maastoa. Ja jos jostain syystä haluaa kurkistella ja kiipeillä kaiken maailman (sallittuihin) koloihin ja tunneleihin, ei korkokengillä oikein pärjäile. Tiettyjä alueita kannattaa kuitenkin vältellä putoamisvaaran takia ja siksi valvoa lasten menemisiä. Näistä varoitellaan myös digioppaassa.

Suomenlinnassa on paljon pieniä taideliikkeitä ja käsityöläisten pajoja. Moniin niistä pääsee tutustumaan, jos taiteilija itse on paikalla. Me piipahdimme Esa Toivasen työhuoneella. Hän tekee upeaa taidetta nauloista. Olisi kelvannut meidänkin seinällemme.

Suomenlinnan eteläinen osa on nimeltään Kustaanmiekan linnoitus ja sieltä löytyy bastioni Zander, jonka huipulla liehuu aina Suomen lippu toukokuun puolestavälistä syyskuun loppuun saakka. Alkupäivämäärä 12.5. juontuu vuodesta 1918, jolloin sinä kyseisenä päivänä nostettiin itsenäisen Suomen lippu salkoon ensimmäisen kerran.  

Linnoituksen jäljellä olevat tykit on merkitty karttaan ja niille pääsee helposti seuraamalla polkua. Monet ovat sellaisia, joiden päälle on helppo (ja ihan sallittu) kiipeillä. Kunhan vain varoo askeliaan.

Susisaaren kaakkoispuolella sijaitsee kuuluisa Kuninkaanportti, joka rakennettiin meren puolelle edustusportiksi 1700-luvun puolessavälissä. Sitä kuvataan sekä puolustuslaitteeksi että symbolisen vallan näyttämöksi, jota korostaa joitakin vuosia myöhemmin rakennetut Kuninkaanportaat. Portista oli äärimmäisen vaikea saada kuvaa ilman valtavaa lössiä, joka hengaili rappusilla merta katsellen.

Lounastauon pidimme Piperin puiston keskellä olevassa Kahvila Piperissä ja suunnittelimme jatkavamme siitä kartassa mainittuun japanilaiseen teehuone Tokuyûaniin. Verkkosivujen mukaan se sijaitsee bastioni Hyveessä ja on avoinna ryhmille tilauksesta, muuten sopimuksen mukaan. Jostain syystä kuitenkaan emme onnistuneet opaskylteistä huolimatta löytämään koko teehuonetta, enkä tajunnut tarkastaa digioppaasta sen tarkkaa sijaintia. Kenties se oli juuri silloin kiinni.

Suomenlinnassa on useita erilaisia museoita, mutta sotahistorian sijaan meitä kiinnosti tietenkin eniten Lelumuseo. Museon yksityinen kokoelma koostuu leluista, joita on kerätty aina 1830-luvulta 1990-luvun alkuun saakka. Antiikki- ja vintagelelukokoelmaan pääsee tutustumaan 9 €:n (aikuiset) hintaan. Lapset pääsevät kolmella eurolla, opiskelijat ja eläkeläiset vitosella.

Lelumuseon ohessa toimii sympaattinen kahvila Café Samovarbar, jonka terassi on auki kesäisin. Siellä istuimme iltapäiväkahvilla suloisen cockerspanielin seurassa ennen paluuta takaisin mantereelle. Ehkä seuraavalla kerralla teehuone löytyisi ja museokohteena voisi olla Sotamuseo tai sukellusvene Vesikko!

PS. Ja niitä Pokémoneja muuten löytyi ihan kiitettävästi.