^{[Tästä reissusta on aiemmin julkaistu konferenssiin keskittyvä postaus toisessa blogissani.]}

Marraskuun lopussa vuonna 2012 osallistuin fantasia- ja scifikonferenssiin nimeltä Messengers from the Stars, joka järjestettiin Lissabonissa. Päätin yhdistää huvin ja hyödyn, joten otin molemmat siskoni mukaan reissuun viettämään yhteistä sisarusaikaa esitelmien kuuntelun ohessa. Päädyimme ottamaan kunnon turistiasenteen ja käymään läpi ne pakollisimmat ja klassisimmat Lissabonin turistikokemukset:

1. Maistelimme Pastel de nata -leivoksia.
2. Ajoimme kolisevalla ja tutisevalla ratikka numero 28:lla.
3. Kiipesimme rappusia pitkin ihailemaan Lissabonia Pyhän Yrjön linnasta käsin.
4. Nautimme auringosta Belémin tornin terassilla.
5. Tutustuimme Hieronymuksen luostariin.

Tässä postauksessa keskityn lähinnä turisteleimaan arkkitehtuurin näkökulmasta, joten TOP5-listan kohdat 3–5 tulevat olemaan keskiössä. Toisaalta Lissabonia voi tarkastella myös sarjakuvaturistina, sillä kaupunkiin sijoittuu niin osia Cyril Pedrosan leppeän tunnelmaisesta Portugalista (alkuteos 2011) kuin Miquel Pujolin Aku Ankka -sarjis ”Kovaa peliä Portugalissa” (AA 28/1993) (eng. ”Passport to Lisbon”). Tarinassa Aku ja ankanpojat lähtevät etsimään Lissabonissa kadonnutta Roopea, joka on mennyt kaupunkiin hankkimaan itselleen omaa ratikkalinjaa.

Pujolin sarjis noudattaa samaa tyyliä kuin mistä Don Rosa on tullut tutuksi: klassiset ankkahahmot seikkailevat todellisissa paikoissa, jotka pienine yksityiskohtineen on selvästi piirretty suoraan mallista. Yksi Pujolin kuvaamista paikoista on Lissabonin keskusaukio.

Rossion aukio sijaitsee pääkatu Rua Augustan pohjoispäässä. Aukion kummassakin päädyssä pulppuavat barokkityyliset suihkulähteet. Niiden välissä seisoo Brasilian keisari ja Portugalin kuningas Pedro IV:n patsas 27 metrin korkeudessa. Virallisesti aukio onkin nimetty hänen mukaansa.

Pujol on saanut vangittua Rossion aukion sarjakuvaansa. Aukion pohjoispäästä tunnistaa uusklassisen kansallisteatteri Teatro Nacional Dona Maria II:n, jonka sisäänkäyntiä vartioi kuusi joonialaista pylvästä. Ainoastaan 1800-luvulla lisätty aaltomainen kiveys on jätetty pois ruudusta, mutta se lienee ymmärrettävää – kuva olisi voinut jäädä sekavaksi ja turhan täyteen ahdetuksi. Kun katsoo valokuvassa näkyvää Rossion aukion oikeaa kiveystä, alkaa muutenkin vilistä silmissä.

Pyhän Yrjön linna (Castelo de São Jorge)

Yksi Lissabonin maamerkeistä on turistien suosima Castelo de São Jorge eli suomalaisittain Pyhän Yrjön linna. Linna kohoaa kukkulan huipulla lähellä Lissabonin vanhaa kaupunginosaa nimeltä Alfama. Paikalla on seissyt jonkinlainen linnoitus rautakaudelta saakka, mutta itse linna on ollut olemassa 1100-luvulla, jolloin maurit puolustivat sitä kristittyjen armeijalta. Kuningas Afonso Henriques voitti taistelun ja rakennutti vuonna 1147 linnoitukseen palatsin, jonka perustukset ovat vielä nähtävissä linnan pihalla.

Linnoituksesta löytyy mukulakivillä päällystettyjä sisäpihoja, joilla käyskentelee (tai käyskenteli ainakin kymmenen vuotta sitten) riikinkukkoja, museo, arkeologinen kaivausalue ja tietenkin linnanmuurit, joilta näkee Lissabonin kaupungin yli Tajo-joelle ja aina Atlantille saakka. Muureilla on useampi näköalapaikka, joten ne kannattaa kiertää ympäri.

Linnan pihalla olevat arkeologiset kaivaukset paljastavat Lissabonin historian kolme merkittävää ajanjaksoa: ensimmäiset asutukset 600-luvulla eaa., maurien ajan jäännökset sekä vuoden 1755 maanjäristyksessä tuhoutuneen palatsin rauniot.

Linna on auki yhdeksästä yhdeksään, talvikaudella marraskuusta helmikuuhun yhdeksästä iltaseitsemään. Liput maksavat aikuisilta 10 €, alle 13-vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi. (Ja aikuisiksi muuten lasketaan 26-vuotiaat; 13 – 25-vuotiailta hinta on vitosen.) Liput voi ostaa joko netistä tai lipunmyyntikojusta, joka sijaitsee linnan vieressä R. de Santa Cruz do Castelo -kadulla.

Vaikka Pyhän Yrjön linna on Lissabonin merkittävä maamerkki, se ei kuitenkaan mahtunut Pujolin sarjakuvan miljööksi. Mutta Belémin torni siellä kyllä vilahtaa.

Belémin torni (Torre de Belém)

Belémin torni rakennettiin linnoitukseksi 1500-luvun alussa. Sen tehtävänä oli toimia portugalilaisten tutkimusmatkailijoiden lähtö- ja paluupaikkana ja eräänlaisena seremoniallisena porttina Lissabonin kaupunkiin. Francisco de Arrudan suunnittelema torni rakennettiin kalkkikivestä ja se edustaa tyyliltään portugalilaista renessanssia. Linnoitus koostuu bastionista ja 30 metriä korkeasta, neljäkerroksisesta tornista.

Torni on ollut UNESCOn maailmanperintökohde vuodesta 1983 (kuten myös seuraavana esittelyvuorossa oleva Hieronymuksen luostari) ja se nähdään Euroopan löytöretkien ajan symbolina. Samalla se on visuaalinen maamerkki, jota käytetään usein sekä Portugalin että Lissabonin kuvaamiseen.

Tornin toisessa kerroksessa sijaisevassa kuninkaan huoneessa on Italian renessanssiajan inspiroima parveke, jolta pääsee katsomaan niin alaterassille kuin joellekin. Huoneesta löytyy myös suuri takka, jonka koko piti tietenkin testata.

Belémin torni on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10–18.30 (huhti–syyskuu), talviaikana se menee kiinni tuntia aiemmin. Liput maksavat kuusi euroa, mutta kannattaa kysellä alennusta, jos olet työtön tai opiskelija. Me onnistuimme valitsemaan vierailuun jonkinlaisen pyhäpäivän, joten pääsimme sisään ilmaiseksi.

Hieronymuksen luostari (Mosteiro dos Jerónimos)

Belémin tornin lähellä seisoo yksi aikansa merkittäviä portugalilaisia luostareita. Mosteiro de Jerónimos eli Hieronymuksen luostari edustaa arkkitehtuuriltaan emanuelintyyliä, jossa on aineksia sekä renessanssista että gotiikasta. Emanuelintyylissä voi huomata uskonnollisten aiheiden lisäksi myös kuninkaallisiin ja merenkulkuun liittyviä piirteitä.

Kuten Belémin torni, myös tämä 1500-luvun aikana rakennettu luostari linkittyy vahvasti löytöretkien aikaan ja kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Löytöretkien merkityksestä kertoo se, että luostari rakennettiin kunnioittamaan Vasco da Gaman saavuttamaa Intian merireitin löytämistä. Itse da Gama on haudattu luostariin.

Hieronymuksen luostari on vaikuttava näky: yksityiskohtainen julkisivu on lähes kolmensadan metrin pituinen. Luostarikompleksiin kuuluu myös upea goottilaishenkinen kirkko ja entinen kirjasto sekä merimuseo Museu de Marinha.

Luostari on auki toukokuusta syyskuuhun klo kymmenestä puoli seitsemään illalla. Talvikaudella se sulkeutuu tuntia aiemmin. Pääsymaksu on 10 €, mutta muun muassa eläkeläiset ja opiskelijat saavat alennusta ja lapset pääsevät sisään ilmaiseksi.

Bonus: Padrão dos Descobrimentos eli Löytöretkien monumentti

Samalla, kun vierailet Belémin tornissa ja Hieronymuksen luostarissa, kannattaa piipahtaa kurkkaamassa myös 52 metrin korkeuteen nousevaa Löytöretkien monumenttia eli Padrão dos Descobrimentosia. Monumentti seisoo Tajo-joen rannalla, käytännössä suoraan luostaria vastapäätä.

Cottinelli Telmon (1897–1948) suunnittelema ja kuvanveistäjä Leopoldo de Almeidan (1898–1975) toteuttama monumentti pystytettiin aluksi Portugalin maailmannäyttelyyn vuonna 1940. Vuonna 1960 se avattiin uudelleen, tällä kertaa kestävistä materiaaleista valmistettuna. Modernia klassisismia edustava monumentti kuvaa merelle lähtevää karavelia. Sen kummallakin sivulla nousee ramppeja pitkin yhteensä 33 löytöretkien historian kannalta merkittävän henkilön patsasta. Mukana on muun muassa niin edellä mainittu Vasco da Gama kuin Bartolomeu Dias, joka kiersi ensimmäisenä eurooppalaisena Hyväntoivonniemen.

Vuonna 1985 arkkitehti Fernando Ramalho uudisti monumenttia lisäämällä sinne näköalatasanteen, auditorion ja näyttelytilan, jotka muodostavat Löytöretkien kulttuurikeskuksen. Monumenttia voi siis ihailla pelkästään ulkoapäin (kuten me teimme), mutta sen sisällä voi tutustua erilaisiin näyttelyihin tai kiivetä näköalatasanteelle katsomaan monumentin juurella olevaa marmorista tehtyä kompassimosaiikkia lintuperspektiivistä. Mosaiikki on halkaisijaltaan 50 metriä ja hahmottuu parhaiten yläilmoista.

(Huomasin, etten ollut tullut ottaneeksi monumentista kuvaa, mutta yllä oleva Pujolin sarjakuvaruutu esittää sen muodoltaan suhteellisen realistisena.)

Löytöretkien monumentin sisätilat eli kulttuurikeskus on auki maaliskuusta syyskuuhun joka päivä kymmenestä seitsemään, talvikaudella kuuteen saakka. On myös hyvä huomioida, että talvikaudella monumentti ei ole auki maanantaisin. Hinta ei pilviä hipoile: aikuiset pääsevät sisään kuudella eurolla, eläkeläiset kolmella.

Marraskuussa 2012 reissumme keski kokonaisuudessaan tiistaista sunnuntaihin. Asuimme Go Hostel Lissabonissa, joka oli halpa, hintaan sisältyi netti ja aamiainen, ja lisäksi meillä oli kolmen hengen huoneessamme oma kylppäri. Marraskuu on tietenkin Portugalin sateisin kuukausi, joten Lissabonissa oli paikallisten mittapuun mukaan kylmä. Suomen mittapuulla ulkona oli sellainen elo-syyskuun vaihteen sää eli nahkatakilla pärjäsi varsin mainiosti. Ulkona sää ei vaivannut pahemmin edes sateen puolesta, mutta talojen eristykset ovat mitä ovat, joten aamut ja illat hostellilla kuluivat lämpimiin viltteihin kääriytyneinä ja kirotessa, kun pyörillä kulkeva lämpöpatteri ei mitenkään lämmittänyt koko huonetta. Meille jopa tuotiin kesken loman lisää vilttejä huoneeseen…

Seuraavan vierailun ajankohta voisikin olla hieman lämpimämpi.

Tai sitten muistan seuraavalla kerralla pakata ne villasukat.