Ala-asteen loppupuolella historia oli lempiaineeni. Päädyin kirjoittamaan ainevihkon mittaisia tarinoita aikamatkoista Aurinkokuninkaan ja asteekkien aikaan. Myös keskiaika linnoineen viehätti. Siksi onkin mielenkiintoista, etten ole vieläkään käynyt kaikissa Suomen linnoissa.

Hämeenlinna on ollut kotimaan matkailun to do -listallani jo iäisyyden. Totesin, että mitään ei tapahdu, jos en sinne oikeasti lähde, ja kun paikallinen nuorisoteatteri sattui esittämään Riina Tanskasen Tympeät tytöt -sarjakuvaan perustuvan näytelmän, minulla oli konkreettinen syy pyörähtää kaupungissa.

Vanajaveden rannalla sijaitsevan Hämeen linnan todennäköinen rakennusaika lienee 1200-luvun lopulla, jolloin se nousi Ruotsin ja Novgorodin väliseksi sotilastukikohdaksi. Nykyiseen muotoonsa se rakennettiin 1500-luvun alkupuoliskolla. Seuraavalla vuosisadalla, vuonna 1639, syntyi Hämeenlinnan kaupunki. Linnan rakennusta jatkettiin myöhemminkin: vallihauta ja bastionit lisättiin Kustaa III:n määräyksestä 1770-luvulla.

Harmillisesti oman vierailuni aikana linnan pääsisäänkäynnin silta oli remontissa, joten en päässyt näkemään paikkaa ilman työkoneita ja rakennustelineitä. Mutta vaikka alueella ei olisi minkäänlaista remonttia, suosittelen hyviä kenkiä – mukulakivikaduilla ja sisäpihalla oli tosi raskasta kulkea, kun en ollut liikkeellä lenkkareissa.

Linnan vieressä on vuonna 1871 valmistunut Suomen suurin vankilamuseo, joka on avoinna vain kesäaikaan (eli toukokuusta alkaen), ja ihan naapurissa sotahistoriamuseo Museo Militaria. Näihin kolmeen myydään erillisiä lippuja, mutta voit myös ostaa aluelipun, jolla pääset sisään kaikkiin museoihin.

Hämeen linna ja Linnanpuisto ovat myös Hämeen Keskiaikafestivaalin pitopaikkoja. Keskiaikanörteille, larppaajille ja muille intoilijoille tiedoksi, että seuraavat festivaalit järjetetään elokuussa 2023. (Tämäkin tapahtuma on to do -listallani.)

Tulin paikalle juuri, kun linna avattiin yleisölle klo 11, ja onnistuin vahingossa päätymään mukaan opastetulle kierrokselle. Kierrokset kuuluvat pääsylipun (12/8 €) hintaan ja niitä järjestetään suomeksi – kesäaikaan myös englanniksi – päivittäin. Suosittelen opastettua kierrosta lämpimästi, sillä sain sieltä paljon enemmän kiinnostavia nippelitietoja kuin pelkästä ilmaisesitteestä. Esimerkiksi yllä oikealla olevassa kuvassa näkyvän sisäpihan toisen kerroksen tiilikoristeet ovat goottilaisia ja varsin epätyypillisiä suomalaisessa arkkitehtuurissa. Ne ovat todennäköisesti saksalaista perua.

Linnan alueella on tarjolla myös kokous- ja juhlapalveluja. Voit esimerkiksi vuokrata entisöidyn ruokasalin eli Linnantuvan syntymäpäivien tai muiden juhlien kunniaksi ja tilata asiaankuuluvat juhlaruuat.

Linnassa järjestetään muutenkin paljon tapahtumia. Oman vierailuni aikaan huoneissa liikkui myöhäiskeskiaikaisiin ylhäisövaatteisiin pukeutuneita lapsia ja nuoria – kenties heillä oli jokin esitys tulossa. Kävelin myös pois lähtiessäni keskelle pientä konserttia, ja soitinkoteloita kantavia eksyneen oloisia muusikkoja tuli koko ajan vastaan.

Porttihuone eli niin sanottu Kukkotorni on se paikka, jossa aikoinaan sijaitsi myös linnan pääovi ja laskusilta. Tämän huoneen nurkassa istui portinvartija tarkkailemassa, kuka oli pyrkimässä sisään ja miksi.

Tämä on myös se tila, jossa kummittelee.

Vasemman kuvan vasemmassa alareunassa näkyvät portaat alaspäin. Siellä on tarinan mukaan huone, jonne eräs ylhäinen neito lukittiin, koska hän kehtasi rakastua vähempiarvoiseen mieheen. Neito kuulemma kummittelee näissä tiloissa edelleen.

Opas kertoi, että kun linna oli vielä vankilana (vuodesta 1837 alkaen – naisvankilaksi se muuttui vuonna 1881 ja jatkoi aina vuoteen 1972), vartijat eivät halunneet viettää aikaa tässä nimenomaisessa huoneessa. Siellä oli muun muassa ovi, joka ei koskaan pysynyt kiinni, vaan avautui aina mystisesti.

Hämeen linnassa on tekemistä koko perheelle: infosta voit napata mukaasi oman bingolapun ja ruksia kaikki ne nähtävyydet, joihin olet törmännyt visiittisi aikana. Pääset testaamaan erilaisia pyhiinvaeltajien asuja ja jopa haarniskoita. Yksin niiden kanssa leikkiminen olisi ollut tylsää, joten seuraavalla kerralla otan kaverit mukaan.

Ritarisalissa pääsee ihastelemaan myös ihan oikeita haarniskoja, joista osa on ollut taistelukäytössä, kuten oikealla oleva Akseli Kurjen raudasta, teräksestä ja nahasta tehty haarniska (n. 1550 – 1575), osa taas on selvästi tarkoitettu pelkkään paraatikäyttöön, kuten vasemmanpuolimmainen eversti Flemingin messinkipellistä tehty ”kultahaarniska” 1600-luvun alkupuolelta.

Ritarisalin esineistä hienoin oli kuitenkin 1400-luvulta peräisin oleva rautainen kahdenkäden miekka. Erityisen hienon siitä teki se, että keskiaikainen miekka löydettiin Vanajaveden rannasta vuonna 1988 ja löydön teki kolme nuorta poikaa, jotka olivat lyhyempia kuin itse miekka!

Linnan kolmannen kerroksen asehuoneessa pääsee ihastelemaan muitakin aseita. Rapierit eli pistomiekat olivat henkilökohtaisia suosikkejani.

Jätin linna-alueen kehämuurin nurkassa olevan tykkitornin viimeiseksi vierailun kohteeksi. Tila oli vaikuttava – mutta valtava pettymys, sillä siellä ei ollut yhden yhtä tykkiä. Sen ainokaisen tykin löysin lopulta eteläisessä kehämuurirakennuksessa sijaitsevasta Linnan historia -näyttelystä.

Vierailu Hämeen linnassa oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus, vaikka osa mahdollisista nähtävyyskohteista olikin vielä talvikauden takia kiinni. Seuraavan kerran tarkoitus onkin käydä Hämeenlinnassa (ja Hämeen linnassa) kesäaikaan. Eikä pelkästään Keskiaikafestivaalien takia, vaan myös siksi, että silloin sekä Vankila-museo että Kruununleipomon tiloissa oleva kahvila ovat avoinna yleisölle. Museo Militaria moderneine tykkeineen kiinnostaa myös, jolle sillekin lienee syytä varata aikaa kalenterista.