Yksi pitkäaikaisista haaveistamme toteutui elokuussa, kun lähdin ystävieni kanssa Skotlantiin. Tarkoituksemme oli tehdä roadtrip: vuokrata auto Edinburghin lentokentältä perjantaina 2.8., ajella Isle of Skyelle ja sieltä Invernessiin ja takaisin Edinburghiin keskiviikkona 7.8., jolloin palauttaisimme auton ja viettäisimme vielä pari yötä Edinburghissa. Minä jatkaisin siitä vielä Glasgow’n Worldconiin.

Auton vuokraaminen on aina hieman jännittävä kokemus, vaikka olen vuokrannut aiemmin niin asuntoauton kotimaassa kuin henkilöauton Irlannissa. Kun on jo kerran ajellut ”väärällä puolella” teitä, ei ajaminen Skotlannissakaan hirvittänyt niin paljoa. Tästä postauksesta löydät muutamat pääpointit, jotka kannattaa ottaa huomioon, jos miettii autonvuokrausta Skotlannissa.

Mukaan tarvitset passin tai henkilökortin sekä EU-ajokortin.

1. Valitse sopiva firma

Kaikki alkaa sopivan vuokrafirman löytämisestä. Me lensimme Helsingistä Edinburghiin (suora lento, ekologisempi vaihtoehto), joten etsimme firmaa Edinburghin lentokentän kupeesta. Päädyimme paikalliseen Arnold Clarkiin, joka oli saanut hyvät arviot Googlessa ja Trustpilotissa. Tämä oli erinomainen valinta: palvelu oli kaikin puolin loistavaa.

Arnold Clarkilla on Edinburghin kentän parkkipaikalla oma noutopiste, josta he noutavat asiakkaat minibussilla ilmaiseksi. He myös tarvittaessa vievät asiakkaat takaisin kentälle. Kun olet varannut (ja maksanut) auton, saat heiltä infosähköpostin, jossa on ohjeet, kuinka toimia. Käytännössä pirautat heille, että olet kentällä ja he hakevat sinut toimistolleen, jossa tehdään paperit.

Arnold Clarkilla on toimipisteitä eri puolilla Skotlantia ja Pohjois-Englantia.

2. Valitse oikea auto

Auton valinnassa tärkeintä meille oli automaattivaihteet. Koska väärällä puolen tietä ajaminen vaatii ihan eri tavalla keskittymistä, yhden asian (vaihteiden vaihtamisen) eliminointi auttaa keskittymään esimerkiksi oikealle kaistalle kääntymiseen.

Toinen tärkeä tekijä oli auton koko: kolme naista matkustaa kolmen ison matkalaukun kanssa. Vaikka kuinka olin katsonut verkkosivuilta oikeanlaista autoa, saimme lopulta kuitenkin Bemarin, jonka takakontin kanssa pelasimme Tetristä ennen kuin saimme laukut mahtumaan mukaan.

Kannattaa myös mainita, jos on lähtemässä autolla muualle kuin kaupunkiin. Isle of Skyen tiet ovat naurettavan kapeita ja huonokuntoisia. En sulkisi pois maasturin valintaa enää, jos sinne uudestaan vielä lähtisin.

Automme oli moderni, joten siinä oli automaattisesti myös sisäänrakennettu navigaattori. Se toimi moitteetta, vaikka kännykässä ei olisikaan ollut kunnolla kenttää. Tämä on ehdoton ominaisuus, koska Google Maps ei välttämättä pelitä keskellä korpea. (Omassa kännyssäni 5G taisi pelittää ensimmäisen kerran jossain Arthur’s Seatin huipulla…)

On myös hyvä miettiä, millä haluaa auton kulkevan. En ole koskaan ajanut sähköautoa, emmekä osanneet sanoa, miten paljon latausasemia jossain Isle of Skyella on. Siksi päädyimme lopulta ihan perinteiseen bensa-autoon.

Arnold Clarkilla hintaan sisältyy yksi kuski. Suosittelen kuitenkin varalta maksamaan extraa (£90) toisesta kuskista, ettette ole kiinni yhden kuskin toimintakyvyssä.

3. Ota vakuutus!

Arnold Clarkin vuokrahintaan sisältyy perusvakuutus. Sen lisäksi heillä on tarjolla lisävakuutus, jos autolle sattuisi matkan aikana vahinkoa. Jos vakuutusta ei ota, olet itse velvollinen korvaamaan mahdolliset kulut tuhanteen puntaan saakka. Lisävakuutus kustansi £15 per päivä, eli meille £90.

Totesin jo sopimusvaiheessa, että otamme vakuutuksen. Se kuulosti huokeammalta vaihtoehdolta.

En ole koskaan ollut onnellisempi vakuutuksen ottamispäätöksestä, koska niinhän siinä kävi, että kesken sunnuntai-iltapäivän Isle of Skyen korvessa matkalla poispäin Neist Pointin majakalta ajoin rapakkoon, joka oli syvempi kuin pinnalta näytti.

Molemmat vasemman puolen renkaat sanoivat POKS.

Meillä oli onneksi firman oma hätänumero, johon soitimme ja selitimme tilanteen. (Hanna totesi lähes kuulleensa, miten mies huokaisi puhelimessa kuultuaan, että olemme Isle of Skyella.) Ei siinä mitään, odotimme kaksi tuntia tienposkessa lampaita ihaillen ja karkkia syöden. Vaikka olimme melko vilkasliikenteisen turistikohteen tien varrella, vain kaksi autoa pysähtyi nähtyään hätävilkkumme.

”Never trust the puddles”, oli paikallisen ohjeistus.

Kahden tunnin kuluttua paikallinen tiepalvelu saapui avuksemme. Ewen MacRaen West End Garagen John paikkasi molemmat renkaamme tien päällä ja kuittasi auton varoitusilmoituksen. Hän sanoi, että tämä on täällä varsin normaalia eli renkaat rikkoutuvat harva se päivä. Hänellä meni projektiin kaksikymmentä minuuttia.

Ja lasku? Se meni suoraan Arnold Clarkille – koska olimme ottaneet sen vakuutuksen.

4. Nopeusrajoitukset ovat… erilaisia

Skotlannissa yleisrajoitus tuntuu olevan 60 mailia eli noin 96 kilsaa tunnissa. Tämä pätee myös niillä naurettavan kapeilla pikkuteillä. Toisin kuin Suomessa, jossa tiukoissa mutkissa nopeusrajoitusta voidaan liikennemerkillä pudottaa 60 kilsaan tunnissa, Skotlannissa neuvotaan vain hidastamaan.

Kun istut kuskina väärällä puolella autoa, ajat sitä autoa väärällä puolella tietä, ja tie on kapea, mutkainen ja mäkinen, lähes satasen tuntinopeus on naurettava. Sitä joutuu väkisinkin sovittamaan ajonopeuden maltilliseksi, mikä paikallisten mielestä on matelua. Mutta parempi on ajaa sellaista nopeutta, joka itselle tuntuu hyvältä. Minulle töötättiin vain kerran, kun olin ajellut ensimmäisenä päivänä mukamas etanavauhtia.

Sen lisäksi, että nopeusrajoitukset ovat harvemmin matalia (ainoastaan taajamissa ja keskustoissa ne ovat oikeasti maltillisia), kyltit ovat suomalaiseen makuun turhankin pieniä. Välillä niitä ei ehdi huomata lainkaan. Kylteissä saatetaan myös varoittaa paikallisesta faunasta eli tyypillisesti joka paikassa vapaana vaeltelevista lampaista.

En ole ihan varma, varoittaako ylläoleva kyltti hitaista lampaista, vai käskeekö se hidastaa lampaiden takia. Molempi parempi.

5. Don’t panic!

Tärkein neuvo on kuitenkin Douglas Adamsia mukaillen: älä panikoi. Navigaattori auttaa ja apukuski tukee, jos joudut kolmikaistaiseen liikenneympyrään. Muuta liikennettä seuraamalla pääsee jo todella pitkälle: kun joku menee edellä, näkee heti, mille kaistalle kuuluu kääntyä.

Sitä oppii yllättävän nopeasti ajamaan vasemmalla kaistalla. Hieman pidempään meni hahmottaessa auton kokoa suhteessa kaistoihin. Oli vähän liian helppoa mennä turhankin lähelle piennarta, joita ei Skotlannissa oikeastaan edes harrasteta.

Pohjoisessa lampaita on paljon ja joka puolella. Niiden laidunalueet menevät myös teiden yli, joten senkin takia maltti on valttia. Lampaat muistuttavat käytöksellään poroja, joten niiden kanssa on oltava kärsivällinen.

Muistan elävästi, miten Irlannissa ajaessamme innostuimme aina, kun tiehen tuli keskiviiva. Sama fiilis tuli myös Skotlannissa. Isle of Skyella jopa niinsanotut päätiet voivat olla niin kapeita, että keskiviiva puuttuu. Parhaimmillaan teillä mahtuu kulkemaan vain yksi auto, joten kannattaa pitää silmällä tien laidoissa olevia levikepaikkoja.

Tie-etiketin mukaan lähempänä levikettä oleva jää levikkeelle (tai peruuttaa sille), kun vastaan tulee auto. Yleensä näissä tilanteissa sitten morjenstellaan kiitokseksi puolin ja toisin.

On myös kohteliasta mennä itse levikkeelle ja päästää takana tuleva autojono ohi, jos huomaa ajavansa hiljempaa kuin paikalliset. Tätä tuli myös tehtyä melko usein.

Kuuden päivän aikana tankkasimme auton kahdesti. Navigaattori osasi neuvoa lähimmän bensa-aseman. 95 eli E10 oli hivenen halvempaa kuin Suomessa. Automaatteihin emme Skotlannissa törmänneet, vaan tankkaus maksettiin aina aseman sisälle. Kolmeen pekkaan meillä meni lopulta polttoaineeseen noin 40 euroa per naama.

Itse auto maksoi kuudelta päivältä yhteensä 416 puntaa + se 90 punnan vakuutus. Hintaan sisältyi vuokrakulut (£306) lentokentän turvallisuusmaksu (£15), takaisinmaksuturva (£5) ja lisäkuski (£90).

Skotlanti ja erityisesti Isle of Skye oli upea matkakohde. Vuokra-autolla saimme itse valita aikataulumme. Parkkipaikkoja löytyi aina, ja lähes poikkeuksetta niiltä löytyi meille paikka. Isoimpien nähtävyyksien, kuten Old Man of Storrin, Fairy Glenin ja Fairy Poolsin ohessa ne olivat maksullisia. Parkkimittarit toimivat aina myös pankkikortilla ja summa vaihteli 3 – 6 punnan välillä paikasta ja ajasta riippuen. Yleensä mittarit antoivat suoraan minimiajan, joka paikassa kannattaa ainakin viettää.

Lähtisin heti takaisin, jos se olisi mahdollista. Tällä kertaa kenties maasturilla.