Vuosi 2020 oli mitä oli, mutta koska seuraava vuosi alkoi näyttää jo vähän valoisammalta, uskalsimme aloittaa uuden reissun suunnittelun uudenvuoden hujakoilla: matkailuautolla Lappiin ja Pohjois-Norjaan Jäämeren rannalle! Se olisi pandemia-aikaankin suhteellisen mahdollinen ja turvallinen reissu. Suunnitelma kuitenkin muuttui epävarman tautitilanteen takia (ja koska autonvuokrauksen yhteydessä piti ilmoittaa, viemmekö autoa ulkomaille), joten päätimme jäädä Suomeen. Lappiin oli kuitenkin päästävä ja erityisesti käsivarteen, jossa emme olleet koskaan aiemmin käyneet. Reissuporukkana oli ”Team Worldcon”, eli minä, Taina ja Tupu, jotka olemme nyt reissanneet yhdessä Helsingin Worldconista saakka.

Millainen auto ja mistä?

Aloitimme sopivan auton etsimisen alkuvuodesta. Kesä 2020 oli jo näyttänyt merkkejä kotimaanmatkailun ja erityisesti karavaanarielämän suosion kasvusta, joten halusimme olla ajoissa. Tavoitteena oli löytää Keski-Suomen alueelta matkailuauto, jossa olisi (tietenkin) ilmastointi, mielellään myös navigaattori ja isona toiveena automaattivaihteisto. Halusimme asuntoauton vaunun sijaan siksi, että sitä olisi helpompi käsitellä – ja peruutella. Meistä Tainan perheellä on ollut asuntoauto, Tupu on lapsuudessaan ollut asuntovaunureissuilla, mutta minulla ei ollut lainkaan kokemusta karavaanarielämästä. Tiesimme kuitenkin Irlannin reissumme perusteella, että uudella autolla oudossa ympäristössä ajaminen helpottui kummasti, kun yksi osio eli vaihteiden kanssa säätäminen jäisi pois.

Nettifirmat tarjoavat monenlaisia autoja ja niiden hintapolitiikka vaihtelee oikeastaan vuodenajan mukaan. Kesäkuukausina oli ehdottomasti kalleinta. Päädyimme ”ketterään pikku Fiatiin”, kuten sitä tuttavallisesti kutsuin: LMC Explorer Premium I 710, jonka vuokrasimme RentMix-nimiseltä pikkuyritykseltä. Sen omistaa todella mukava pariskunta Tikkakoskelta. Otin heihin maaliskuun alussa yhteyttä juuri oikeaan aikaan ja saimme toivomamme 10 päivää heinä-elokuun vaihteeseen. (Tässä välissä todettakoon, että pariskunta suunnittelee autonsa myymistä, mikä on sinänsä sääli, sillä olisimme mielellään vuokranneet auton toistekin!)

Fiatimme oli isoin auto, mitä voi B-kortilla ajaa. Siinä oli myös lattialämmitys, peruutustutka ja vakionopeudensäädin, joka teki ajamisesta kaikin puolin helppoa ja mukavaa – erityisesti niillä pitkillä ja hyväkuntoisilla teillä. Vehje oli kerrassaan hulppea ja autoista hieman enemmän tietävä Tupun puoliso totesi, että olimmepa valinneet hyvän pelin.

Mitä ainakin kannattaa huomioida autoa vuokratessa?

Koska olimme itse täysiä nyyppiä asuntoautojen vuokrauspolitiikan suhteen, opimme monia asioita kantapään kautta. Olimme siinä mielessä kuitenkin onnellisia, että meille auton vuokrannut pariskunta oli todella perusteellinen ohjeissaan ja heihin sai hyvin yhteyden, jos matkalla olisi tullut ongelmia. Tässä muutama kokemuksen syvällä rintaäänellä koottu vinkki:

• Jos haluat vuokrata auton kesälle, ole ajoissa. Autot menevät tosi nopeasti.
• Vuokrauksen yhteydessä sinun pitää todennäköisesti ilmoittaa, vietkö auton ulkomaille. Eli tämä päätös kannattaa tehdä ajoissa.
• Varmista, saatko ajaa autoa omalla ajokortillasi. Meidän automme oli kuin minibussi, mutta B-kortti riitti tästä huolimatta.
• Selvitä, mitä auton vakuutukset kattavat ja kuinka suuri on omavastuu, jos jotain sattuu.
• Sinun tulisi saada kunnon opastus siihen, miten auto toimii ja mistä mikäkin olennainen löytyy. Infodumppi on valtava, joten voi olla ihan hyvä kirjata asioita muistiin. (Me unohdimme, mistä napista saamme harmaaveden tyhjennettyä.) Toki hyvässä autossa on myös ohjekirja, mutta se saattaa olla yleiskuvaus usealle eri mallille, joissa voi olla isojakin eroja…
• Ohjeistuksista kannattaa muistaa, miten tyhjennät vessan ja harmaavesisäiliön, miten lisäät vettä, missä on hallintapaneeli, joista näiden täyttöaste näkyy, kannattaako käyttää seisomatukia parkissa ollessa ja esimerkiksi toimiiko jääkaappi sähköllä vai kaasulla. Meillä jääkaappi oli koko ajan päällä, joten auton sammuksissa ollessa se käytti kaasua. Mutta kun auto oli käynnissä tai sähkötolpassa, se käytti sähköä.
• Bensa vai diesel! Lähes kaikki asuntoautot taitavat porhaltaa eteenpäin dieselillä, mutta tämä on hyvä tarkistaa.
• Pyydä tarkat siivousohjeet: mitä sinun vastuullesi kuuluu ennen auton palauttamista. Meillä oli sisätilojen siivous, mutta autoa ei saanut pestä ulkopuolelta.
• Muista ottaa vuokraajan yhteystiedot itsellesi muistiin.

Reissumme alkoi maanantaina 26.7., jolloin haimme auton ja saimme siihen perusteellisen opastuksen. Reitti kulki rataa Jyväskylä – Kemi – Luosto – Pyhä – Inari – Kilpisjärvi – Oulu – Jyväskylä ja kotiin palasimme torstaina 5.8. Vietimme kaksi yötä tienposkessa levikkeellä tai huoltamon pihassa, jolloin auto ei ollut sähkötolpassa. Jälkimmäinen yö Saariselän hujakoilla oli ihan törkeän kylmä, joten oli hyvä, että olimme pyytäneet ohjeet myös lämmityksen käyttöön. Sille olikin tarvetta, kun Luoston +20-asteiset helteet vaihtuivat Kilpisjärven kahdeksaan asteeseen. Muina öinä olimmekin sitten erilaisilla leirintäalueilla piuhan päässä.

Kymmenen päivän reissumme meni erittäin mallikkaasti. Jokainen pääsi ajamaan ja totuttelemaan siihen, miten paljon näin iso auto heiluu rekan mennessä ohi. Saimme väisteltyä kaikki porot eikä auton kanssa ollut lainkaan ongelmia. Isoin murhe oli ”Väpä” eli dieseltankin kansi, joka ei pysynyt satasen vauhdissa kiinni. Se oli selvästi hajonnut aiemmin ja sitä oli yritetty korjata jollain tarraratkaisulla, joka sitten pidemmän päälle antoi periksi. Ratkaisimme ongelman ensiapulaukusta löytyneellä haavateipillä, jolla teippasimme luukun kiinni. Eipä enää väpättänyt. Saimme tähän myös vuokranantajien siunauksen, joten bensa-asemilla kyykimme teippirullan kanssa useammankin kerran.

Mitäpä tuli opittua karavaanarielämästä?

Reissukokemuksen jälkeen ymmärrän karavaanarielämän viehätyksen. Koko omaisuutesi liikkuu mukana, kun vaihdat paikkaa. Tämä oli seikka, johon en vain tottunut mitenkään ja olin aina huolissani, unohdinko jotain edelliseen majoituspaikkaan tai olenko pakannut kaiken.

Autossa oli lämmintä ja sähkötolpan kanssa varsin miellyttävä asustella. Ainoastaan yksi peti piti nostaa ajon ajaksi katon rajaan (ja siihen iskin pääni lähes poikkeuksetta reissun jokaisena päivänä), mutta muuten omaisuuden sai leviteltyä rauhassa ympäriinsä.

Karavaanareilla, kuten myös motoristeilla ja veneilijöillä, on oma kulttuurinsa, johon kuuluu muun muassa toisten karavaanareiden morjenstelu. Välillä tuntui, että autot morjenstivat ahkerammin kuin vaunut ja ehdimme jo kuvitella salaisen skisman näiden kahden ajoneuvon välille. (Emme oikeasti tiedä totuutta ja unohdimme kysyä asiaa.) Tämä morjenstelu meinasi jäädä pahasti päälle ja jouduin reissun jälkeen muistamaan, etten ole enää matkailuautossa eikä minun tarvitse moikkailla enää.

Opimme myös karvaan kantapään kautta, ettei matkailuautolla kannata lähteä Inarista Inarintietä (955) Pokkaan ja siitä Köngäkselle. Oli muuten sen verran huonossa kunnossa se hiekkatie, että tuli ajeltua pahimmillaan alle kahtakymppiä. Auto tärisi kuin katupora, alaselkä meni aivan jumiin ja sitten Pokassa olikin vuorossa melkoiset tietyömaat. Eli vinkki vitonen tarjolla ihan ilmaiseksi: älkää ajelko tätä tietä ainakaan tänä vuonna.

Matka pähkinänkuoressa

• 2547 ajettua kilometriä
• 36 patikoitua kilometriä
• 10 reissupäivää
• 4 tunturia
• 3 maata
• 0 rakkoa.

Kustannukset (leirintäalueilla yöpyminen, yhteiset ruuat ja diesel) per naama: n. 300 euroa.

Auton vuokra (10 pv): 1500 euroa.

Loppufiilis? Tekisin uudestaan.

---

Seuraavissa postauksissa esittelenkin tarkemmin pääkohteemme eli Luoston, Pyhän, Inarin ja Kilpisjärven: millä leirintäalueella saat kylpylälipun, miten selvisimme kaikkien tuntureiden huipuille ja miten oikeastaan kävimme kolmessa eri valtiossa – ilman autoa.