Mitä tekisit, jos raha ei olisi ongelma?

Lukioaikana harrastimme ystävieni kanssa Mitä tekisit jos…? -kysymyksiä. Olen nyt palannut kysymyksen pariin ja muotoillut siitä eskapistisen pohdinnan: ”Mitä tekisit, jos sinulla olisi niin paljon rahaa kuin tarvitsisit?”

Mitä tekisit työksesi ja missä asuisit?

Olen mietiskellyt tätä itse jonkin aikaa ja tullut siihen tulokseen, että sen lisäksi että olisin vapaa kirjailija, haluaisin olla matkabloggaaja. Rakastan matkustamista ja olen jo kauan salassa haaveillut matkakertomusten kirjoittamisesta. Näissä haaveissa kuvittelen itseni Afrikan savannille valokuvaamaan kirahveja ja kirjoittamaan matkan vaatimista varusteista, rokotuksista ja hyttysverkkojen tärkeydestä. Patikoimaan Skotlannin nummilla etsimässä Baskervillen koiraa, roikkumaan reelingin yli jollain islantilaisella valassafarilla tai snorklaamaan paholaisrauskujen keskellä Indonesiassa.

Sosiaalisen median nousun myötä matkakertomukset muuttuivat loogisesti blogiteksteiksi ja ilmestyivät osin vahingossa, mutta konferenssimatkojen myötä osin ihan perustellusti väitöskirjaani ja tutkijanuraani käsittelevään blogiini. Niiden kirjoittaminen oli kivaa ja koin, että muitakin saattaisi kiinnostaa, missä Pariisin nörttikaupat sijaitsevat* tai mikä on se Oxfordin kasvitieteellisen puutarhan penkki, jossa Lyra ja Will istuvat ajattelemassa toisiaan*. Kun aloin saada kiittäviä kommentteja Lontoon Harry Potter Studios -kierrosta* esittelevältä postaukseltani, ymmärsin, että informatiiviset matkakuvaukset ovat lukijoiden mieleen. Ajatus alkoi itää mielessäni.

Oxfordin kasvitieteellinen puutarha ja SE Universumin tomu -trilogiassa mainittu penkki (2013).

Tutkijanurani on nyt tauolla. Olen vetänyt kahden vuoden sisällä kaksi burnoutia ja kärsin toistuvasta masennuksesta. Globaali pandemia, matkustusrajoitukset ja viime lukuvuoden kestänyt etäopetus eivät ole auttaneet asiaa. Asiat, jotka ovat tuottaneet minulle iloa, eivät enää tunnu miltään. Olen ollut jumissa kirjoittamiseni kanssa, paennut fiktioon ja tuijotellut haikein silmin kaiken maailman Aurinkomatkojen hiekkarantakuvia.

”Lapin matkalla olin taas elossa, kiinni hetkessä.”

Sitten lähdimme ystävieni kanssa roadtripille Lappiin. Ja mitä tunteita se herätti! Olin taas elossa, kiinni hetkessä. En murehtinut mennyttä, en tuskaillut tulevaa. Matkablogi-idea palasi mieleeni ja totesin, että mitään ei tapahdu, jos ei itse tee asialle jotain. Joten tässä ollaan.

Tämän blogin ideana toimii konsepti ”nörtti matkustaa”. Lontoon Towerin sijaan olen käynyt Greenwichissä ja kiljunut innosta Cutty Sarkin kannella*. Eiffelin torniin en ole noussut, mutta olenpa nähnyt Victor Hugon talon ja kirjoituspöydän, jonka ääressä hän kirjoitti Kurjia**. Olen myös tehnyt pyhiinvaelluksen Oxfordissa  J. R. R. Tolkienin haudalle*. Rakastan kuvauspaikoilla vierailuja, kirjaturismia ja kulttuurihistoriaa. Metsästän kaupungeista aina parhaat kirppikset ja nörttikaupat ja siisteimmät museot.

Cutty Sarkin kannella tarkkailemassa, posahtaako lähistöllä tulivuorta. (Don Rosa -fanit tietävät.) (2016). Kuva: Tarja-sisko.

Pandemian ja ilmastonmuutoksen keskellä matkablogin perustaminen tuntuu ristiriitaiselta. Tällä hetkellä se kuitenkin tuottaa minulle tarvitsemaani iloa ja terapeuttista hyvänolon tunnetta kaikista niistä hetkistä, joita olen kokenut elämäni aikana. Toivon toki vielä pääseväni matkustamaan ulkomaille. Tällöin ohjenuoranani on (korona)turvallisuus ja tietenkin eettisyys: lentojen päästöjen kompensointi, paikallisten käsityöläisten, yritysten ja ravintoloiden tukeminen suurfirmojen sijaan ja luontokohteissa oman läsnäoloni ja vaikutukseni minimointi. Minä en vaikuta luontoon, mutta luonto vaikuttaa minuun.

Matkablogin perustaminen tuottaa minulle tarvitsemaani iloa ja terapeuttista hyvänolon tunnetta.

Matkustusmahdollisuuksia odotellessa aloitan blogin kesän roadtrip-kokemuksilla, jonka jälkeen jaan aiemmin toisessa blogissani julkaistuja matkapostauksia muokatussa ja osin myös tiivistetyssä muodossa, jotta ne olisivat ainakin osittain vielä ajankohtaisia. Aloitan kotimaan kohteista, niin kaukokaipuu ei vielä iske täysillä päin naamaa. 

Mitä siis tekisin, jos…? 

Jos sitä rahaa olisi, viettäisin kesät suomalaisessa mökissä järven rannalla, muuttaisin syksyllä Pariisissa olevaan ullakkoloftiini ja talveksi siirtyisin Etelä-Italiassa olevaan villaan, jota vanha pariskunta pitäisi kunnossa. Ja joka paikassa minulla olisi mahdollisuus kirjoittaa.  


Disclaimer: kuvat ovat omiani, ellei toisin ole mainittu.

*Näistä tulen kirjoittamaan vielä blogiini

**Tästä en valitettavasti pysty laittamaan kuvia, koska reissu tapahtui varhaisella 2010-luvulla ja kamerani oli peruna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s