Lontoo ja kolme museota nörtille

[Tämä postaus koostuu kahden eri reissun museovisiiteistä vuodelta 2013 (linkki) ja 2016 (linkki)

Lontoossa on nörtille niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei varmaan vuosikaan riitä. Siksi sinne palaaminen antaa aina jotain uutta. Tässä blogipostauksessa luvassa on kolme erilaista museota erilaisista nörttinäkökulmista. Luvassa iloa kirjaturisteille, dinosaurusfaneille ja sekä historia- että sarjakuvafriikeille.

Sherlock Holmes -museo

Tervetuloa Baker Streetille!

Jokaisen itseään kunnioittavan dekkarifanin on ehdottomasti käytävä Sherlock Holmes -museossa [linkki]. Se löytyy tietenkin Baker Streetiltä osoitteesta 221b. Kyseessä on perinteisessä englantilaisessa kolmikerroksisessa rivitalonpätkässä sijaitseva huoneisto, joka on sisustettu Sherlock Holmesin kodiksi hyvin pitkälti kirjoja ja 1980-luvun TV-sarjaa kunnioittaen. Itse en Jeremy Brettin tähdittämään klassikkoon ole pahemmin tutustunut, joten kaikki oli hienoa ja kivaa ja ai, kun ihania esineitä, mutta sarjaa fanittava ystäväni puuskahteli tuon tuosta, että ”ei tuo sänky nyt ollut tuossa” ja että ”miksi Watsonin kamat olisivat tässä, kun hänen työpöytänsä on tuossa”. Jos olet hoocee-fani, varaudu tähän. (Aina on toki mahdollista, että näyttelyyn on tullut muutoksia.)

Museon tunnelma välittyy huolella valituista esineistä.

Museon liput maksavat 16 puntaa (aikuisilta, alle 16-vuotiailta lapsilta £11, ja alle 6-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi). Lippu kannattaa ostaa verkosta jo ennakkoon, koska sillä varaa samalla itselleen sopivan päivän ja kellonajan Sherlock-visiitille. Ennakko-ostot mahdollistavat vierailijamäärän hallinnan, mikä on ollut korona-ajan looginen seuraus vähän kaikkialla.

Museon vieressä on Sherlock-matkamuistomyymälä, josta löytyy tavaraa vaativaankin makuun. Oman vierailuni (syyskuu 2013) aikana valtaosa fanitavarasta liittyi Brettin sarjaan tai Basil Rathbonen elokuviin, mutta koska tästä visiitistäni on jo lähes kymmenen vuotta, lienee BBC:n Sherlock vallannut oman tilansa myymälästä. Mukaani lähti upea painos Doylen kootuista Holmes-seikkailuista sekä pieni Sherlockin sivuprofiilia esittävä pinssi.

Holmesin työnurkkaus. Mukana tietenkin kuuluisa viulu.

Museo on auki aamuyhdeksästä iltakuuteen joka päivä.

Konsultoivan etsivän patsas sijaitsee aivan Baker Streetin metroaseman edessä. (Kuva: Taina)
Myös Baker Streetin metroasemalla sietää levähtää hetki. (Kuva: Taina)

Natural History Museum

Toukokuussa 2016 piipahdimme äidin ja siskojen kanssa South Kensingtonin Natural History Museumissa [linkki] lounaalla ja tutustuimme tietenkin samalla dinosaurusnäyttelyyn. Museo on ilmainen joitakin erikoisnäyttelyitä lukuun ottamatta, joskin lahjoitusta toivotaan. Tännekin kannattaa varata oma vierailuaika ennakkoon netistä, jotta varmasti pääsee sisälle haluamanaan aikana. Me kävimme helatorstaina, mutta pyhäpäivä ei näkynyt Lontoossa mitenkään, ja arkipäivä toi muassaan valtavat määrät eri-ikäisiä koululaisryhmiä.

Natural History Museumin vaikuttava ala-aula.

Olin museosta lievästi innoissani ja tietenkin valitsin ylleni Jurassic Park -t-paidan, joka sai hieman katseita. Kiinnostavinta oli tutkia näytteillä olevia luita ja kalloja ja selvittää, mitkä niistä olivat aitoja ja mitkä kopioita. Tästä oli jokaisessa vitriinissä erillinen maininta.

Pieniä ja söpöjä dinoja!
Katja ja mammutin kallo

Luonnontieteellinen museo kumosi kauniisti populaarikulttuurin luomat kuvitelmani raptoreista. Tiesin, että Jurassic Park -leffoissa nähdyt raptorit olivat aivan liian isoja todellisuuteen verrattuna. Todisteena siitä näin museossa Deinonychus-dinoista tehdyt replikat. (Kyseinen laji on velociraptorin lähisukulainen.) Tajusin kunnolla vasta silloin, miten pielessä leffat ovatkaan. Deinonychus on esitteen mukaan suurempi kuin serkkunsa – ja niillä on pituutta kolmisen metriä ja korkeutta maksimissaan noin puolitoista metriä. Eli jos deinonychus yltää vain olkapäähäni, jää raptori sitäkin pienemmäksi.

Onneksi torvosauruksen kynsi herättää sentään vielä vähän kauhua.
Aina se on jotain räpläämässä. (Kuva: Tarja)
Suuri ja pelottava Megazostrodon.

Lämmin sää ja valtava ihmismassa ajoivat meidät turhankin nopeasti pois, mutta ehdimme vilkaista pikaisesti myös nisäkäsnäyttelyn, josta ihanana esimerkkinä on yllä oleva varhainen nisäkäs: sen tieteellinen nimi ja koko kun eivät täysin kohdanneet…

South Kensingtonin luonnontieteellinen museo on auki joka päivä aamukymmenestä kymmentä vaille kuuteen (viimeinen sisäänotto tapahtuu puoli kuudelta).

Cutty Sark Greenwichissä

Royal Museums Greenwichistä löytyy täydellinen turistikohde historianörtille, purjelaivafriikille ja Don Rosa -tutkijalle: purjelaiva Cutty Sark [linkki]! Aikanaan maailman nopein purjelaiva, joka kuljetti niin teetä kuin villaa, on nykyisin museolaiva osana Greenwichin Royal Museumia.

Cutty Sark Lontoon Greenwichissä.
Rosan Cutty Sark. © Disney

Vuonna 1869 rakennetulle laivalle pääsee helposti Lontoon keskustasta DLR-linjalla. Sillä on ihan oma pysäkkinsäkin (Cutty Stark station) ja kyltit opastavat selkeästi perille. Sisäänpääsymaksu on £16 (opiskelijat ja alle 25-vuotiaat £10 ja 4–15-vuotiaat lapset £8) ja kuten muissakin museoissa, oma käyntiaika suositellaan varaamaan ennakkoon verkosta.

John Willisin aikoinaan rakennuttama klipperi on nostettu maalle niin, että sen alla voi kulkea ja vaikkapa lounastaa sisällä olevassa kahvila-ravintolassa. Lapsille on kaikenlaisia pelejä ja tekemistä, mutta kaikki purjelaivojen ystävät taatusti viihtyvät siellä helposti tuntisenkin.

Rosa käytti Cutty Sarkin mainetta maailman nopeimpana purjelaivana hyväkseen tarinassa ”Cutty Sarkin cowboykapteeni”, jossa nuori Roope seilaa mainitulla aluksella vuonna 1883 ja osallistuu kilpaan höyrylaivaa vastaan. Tämä on viittaus siihen, kuinka Cutty Sark ohitti modernin 15–16 solmua kulkeneen höyrylaiva SS Britannian 17 solmun nopeudella vuonna 1889. (Näin kertoo Wikipedia [linkki].)

Ruumassa oli muun muassa limemehua.

Cutty Sarkin nimi on peräisin skottilaisten käyttämästä termistä, mikä tarkoitti naisten lyhyttä leninkiä. Tämä asu oli noita Nannie Deen päällä Robert Burnsin runossa ”Tam O’Shanter”. Nannie-noita jahtasi Tamia, joka onnistui pakenemaan, mutta noita ehti nykäistä tämän hevosen hännän itselleen. Cutty Sarkin keulakuvana on siis Nannie-noita, joka pitelee hevosen hännänjouhia.

Lähikuva: Keulakuva Nannie Dee
Rosan keulakuva on selvästi siveämpi. © Disney

Olin varsin tyytyväinen ja innoissani laivavisiitistäni. Opin paljon uutta (mm. sen, että Cutty Sark myytiin Espanjalle ja sen nimi vaihdettiin kahdesti, ennen kuin sen omistus palasi Britanniaan) ja sain lieviä fanituskohtauksia kuvitellessani aluksen fiktiivistä menneisyyttä Roope kannellaan.

Rappuset kannen tasolta toiselle.
Pakollinen selfie.
Ruori. Melkein yhtä iso kuin minä.
Melkein kuin Roope Ankka! Silinteri vain puuttuu. (Kuva: Tarja)

Jos haluaa nähdä jotain hyvin erilaista ja rakastaa purjelaivoja, Cutty Sarkin laivamuseo on ehdoton vierailun kohde. Tänne menisin heti uudestaan. Museo on auki päivittäin kymmenestä viiteen. Viimeinen sisäänpääsyaika on 16.15.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s