Olin alun perin suunnitellut postaavani innostuneen vouhan Lontoon Harry Potter -studioista, mutta tajusin syksyllä, ettei se enää tunnu eettisesti hyvältä ratkaisulta. Olen ollut Potter-fani (ja määritellyt itseni nimenomaan faniksi) yli 20 vuotta, mutta kuten monen muunkin, myös minun faniuteni on kriisiytynyt J. K. Rowlingin ulostulojen myötä. Rowlingin TERF (trans exclusionary radical feminist) -ideologisista twiiteistä on jo kirjoitettu paljon aiemmin, viimeisimpänä joulukuussa 2022 julkaistusta ”Merry Terfmas” -twiitistä, joten en mene niihin sen tarkemmin.

Kipein asia monille Potter-faneille tässä on ristiriita sen suhteen, voivatko he fanittaa hahmoja, maailmaa ja tarinoita, mutta samalla sulkea kirjailijan ulos kuvioista. Tätä näkökulmaa on tarkasteltu kirjallisuustieteenkin parissa: Roland Barthesin vuonna 1968 julkaistu Tekijän kuolema, tekstin syntymä puhuu kirjailijan metaforisesta kuolemasta. Teksteillä itsellään on monia merkityksiä, eikä kirjailijaa voida pitää teoksen merkityssisällön kannalta ensisijaisena lähteenä. Tekstiä voitaisiin siis tarkastella kirjoittajastaan irrallisena yksikkönä.

Kirjoittajana ja kirjoittamisen opettajana joudun toteamaan, ettei tämä ole niin yksinkertainen asia. Oli kyseessä sitten fiktiivinen romaani tai tieteellinen artikkeli, kirjoittaja on aina läsnä tekstissään. Hän tekee valintoja: mitä sisällyttää, mitä sulkee pois. Kehen viittaa, keneltä lainataan, varastetaan, haetaan inspiraatiota. Edes tieteelliset tekstit eivät voi koskaan olla täysin objektiivisia. Rowling omine ajatusmaailmoine on hyvinkin läsnä jokaisessa Potter-kirjassa.

Pahinta tilanteesta tekee sen, että J. K. Rowling on elossa ja porskuttaa menemään miljoonien seuraajiensa kuunnellessa hänen syrjiviä kommenttejaan. Hänellä on käytössään alusta, jonka avulla hän pystyy jakamaan mielipiteitään ja vahingoittamaan monia identiteettinsä kanssa muutenkin kipuilevia nuoria – ja aikuisia. Jos haluaa olla kunnon ally eli liittolainen transihmisille, on pohdittava omaa suhdettaan Pottereihin.

Mitä siis voit tehdä?

Älä anna Rowlingille yhtään rahaa.

Rowling saa tuloja kirjojen, elokuvien ja pelien lisäksi kaikista virallisista Harry Potter -oheistuotteista. Muutkin fanit ovat jo aiemmin tarttuneet samaan aiheeseen ja listanneet neuvoja niille faneille, jotka eivät ole valmiita jättämään Tylypahkaa kokonaan taakseen.

1. Osta fanitaiteilijoilta.

Yllä olevassa kuvassa minulla on ”virallinen” Potter-laukku ja Lontoosta ostettu Korpinkynnen kravatti sekä Sirius Mustan taikasauva. Mutta Kuoleman varjelus -korvikset ovat suomalaisen fanitaiteilijan työtä. Fanitapahtumista (kuten coneista), Etsystä tai Redbubblen kautta löytyy paljon taiteilijoita ja käsityöläisiä, joiden tuotantoon kuuluu fanitaidetta ja muita tuotteita. Jos haluat Potter-sälää, osta mieluummin yksityisyrittäjältä tai taiteilijalta. Useimmiten heidän tuotteensa ovat jopa tyylikkäämpiä ja kekseliäämpiä kuin viralliset oheistuotteet.

2. Osta käytettynä.

Jos virallinen oheistuote on se juttu, on kierrätetty aina ekologisempi vaihtoehto. Kirppikseltä löydetystä Potter-laukusta ei myöskään mene enää rahaa Rowlingin taskuun.

3. Vieraile kuvauspaikoilla teemapuistojen sijaan.

Lontoon Harry Potter -studion ja Universal Studiosin teemapuistojen (Hollywood, Orlando, Japani) sisältämien The Wizarding World of Harry Potter -puistoalueiden sijaan voit toteuttaa faniturismia vierailemalla elokuvien kuvauspaikoilla. Vaikka Lontoon King’s Crossin asema ei olekaan oikeasti se asema, jossa laiturin 9 ja 3/4 kuvauksen on toteutettu, löydät sieltä kuitenkin virallisen plakaatin ja kärryt, joiden kanssa pääset ottamaan valokuvia. Vaikka paikalla on usein myös virallinen valokuvaaja, sai kuvia aina napsia myös itselleen ilmaiseksi.

Dobbyn virallinen hautakin on fanien löydettävissä – jopa niin helposti, että paikasta on muodostunut pyhiinvaelluskohde ja muistomerkki. Vierailut ja paikalle jätetyt lahjat alkoivat olla jo ongelma ympäristön suhteen, joten virallinen ohjeistus on, ettei lahjoja enää saa jättää.

Jos puolestaan olet liikkumassa Skotlannin alueella, sinulla on mahdollisuus ostaa lippu Jacobite-höyryjunan kyytiin ajamaan pitkin samoja raiteita kuin Tylypahkan koululaiset. Matka ei ole ihan halpa (erityisesti, jos haluat Potter-elokuvista tutun yksityishytin), mutta Rowlingin kukkaroon rahat eivät ole menossa. Tämä on yksi omista haaveistani ihan jo maisemien näkemisen puolesta.

Universal Studios ja Harry Potter?

Mutta mikä on Rowlingin suhde Universal Studioihin? Asiaa vatvottuani kysyin tätä lopulta suoraan Disney-agentiltamme. Toisin kuin Lontoon studiokompleksi, joka on omistettu ainoastaan Potterin elokuvafilmatisoinneille, Universalin puistot sisältävät myös muita kohteita – esimerkiksi Jurassic Park -alueen. Menisikö puistolipuistamme osingot myös Rowlingille?

Agenttimme vastasi rehellisesti kertoen olevansa samaa mieltä Rowlingista ja ymmärtävänsä tilanteemme. Universalin ja Rowlingin tekijänoikeuksista on kirjoitettu hyvinkin tarkka teksti, joka on vapaasti luettavissa verkossa. (Netistä löytyy myös lakiteknisiä termejä täynnä olevat listaukset, mihin kaikkiin osa-alueisiin Harry Pottereissa Rowlingilla ja Warner Brosilla on oikeudet.) Tiivistettynä agenttimme totesi, että Universal maksaa joka vuosi tietyn könttäsumman Rowlingille riippumatta puistokävijöiden määrästä. Niitä ei tietenkään voi eritellä teemoittain, koska puistoissa on paljon muitakin laitteita ja alueita. Eli minun läsnäoloni puistossa ei muuta tilannetta suuntaan eikä toiseen.

Toki myös Universalin studioiden The Wizarding World of Harry Potterin kaikki viralliset oheistuotteet ja TM-merkityt ruuat ja juomat pistävät pennosia Rowlingin kukkaroon. Eli pienen kermakaljankin kittaaminen kuuluu näihin. Aivan kuten olin arvellutkin.

---

Tiedän meneväni The Wizarding World of Harry Potterin laitteisiin, ajelevani Tylypahkan pikajunalla puistoalueelta toiselle ja ihastelevani Viistokujaa ja tultasyöksevää lohikäärmettä Irvetan katolla. Tiedän, että joudun syömään jotain paikan päällä – kenties juomaan sen kermakaljankin. Mutta haaveilemani interaktiiviset taikasauvat, velhonhatut sun muut saavat jäädä kauppoihin.

(Sitä paitsi Etsyssä on tosi kivan näköisiä huovutettuja Beauxbatons-oppilaiden velhonhattuja. Sellaisesta maksan mielelläni käsityöläiselle.)

Minun Potterini on nykyisin paljon muutakin. Se on Pinterestiin koottuja, alun perin Redditissä postattuja fanifiktion pätkiä, teorioita ja fanien luomaa uutta kaanonia. Niissä tarinoissa Dudleyn tytär saa kirjeen Tylypahkasta ja Harry ryhtyy opettamaan pimeyden voimilta suojautumista aurorihommien sijaan. Tarinoiden pääosassa voi myös olla ihan toinen henkilö, jonka jokaikinen kouluvuosi menee pilalle sen pahuksen Potterin temppuilujen takia.