Se on sitten elokuu ja arki alkaa olla käsillä. Otin töihin paluun aika hoocee-versiona, ja hyppäsin Zoomiin opettamaan heti maanantaina, mikä oli ensimmäinen virallinen työpäiväni. Sen siitä saa, kun ajoittaa kesäkurssin tapaamiset lomakauden molemmin puolin. Mutta näistäkin yhteensä viidestä opetustunnista on selvitty kunnialla. Ensi viikolla alkaakin sitten syksyn ensimmäinen ja viimeinen kurssi, koska syyskuusta eteenpäin olen opetuksen kehittämisen tutkimusvapaalla. Tässä pitää vain kerätä aineisto ennen tutkimuskautta tuolta nimenomaiselta väitöskirjatutkijoille suunnatulta kurssilta. Odotan innolla syyslukukautta, mutta ensin pitää lusia tämä elokuu pois jaloista.

Tässä postauksessa kuitenkin muutamat kesäkuulumiset heti tähän alkuun.

Poriconi 2026

Olin kesäkuussa yksi Poriconin kutsuvieraista sellaisten isojen nimien, kuten Johanna Sinisalo ja Petri Hiltunen, rinnalla. Olen viimeksi ollut Porissa viitisentoista vuotta sitten Rappiolla!-seminaarissa, jolloin esittelin ankkatutkimukseni alkeita. Nyt pääsin puhumaan niiden lopputulemista, eli väitöskirjaani pohjautuvasta Ankkalinna-teoksesta, ja kuinka siihen päädyttiin.

Poriconi oli päivän mittainen sympaattinen tapahtuma, jossa juttelin ihmisten kanssa ankoista, bondasin Johanna Sinisalon kanssa, ostin tarroja ja söin hyvää kasviskeittoa. Sää ei valitettavasti suosinut, mikä oli hieman harmillista taidekujalaisten kannalta, sillä heidät oli sijoitettu Kulttuuritalo Anniksen sisäpihalle.

Porista jäi kokematta teehuone Teelempi, joka on ”Täällä nautin iltapäiväteeni” -listallani (iltapäiväteestä luvassa koostepostaus tässä syksyn aikana), mutta ehdin kuitenkin käydä georgialaisessa ravintola Sairmessa syömässä oikein juustoista khachapuria ja ihan törkeän hyvää shkmerulia. Jos syöt kanaa, tuon valkosipulisen kana-smetanapadan kastike vie kielen mennessään.

Vakiovisiitti Hämeenlinnaan

Vietin taas vakioviikon Hämeenlinnassa ihanan Taija Tuomisen romaanikirjoituskurssilla kahden kollegani kanssa. Romaani edistyi, sain siitä hyvää palautetta, ja tuli käytyä niin uusissa turistikohteissa (kuten Sibeliuksen syntymäkodissa) kuin vanhoissa tutuissa mestoissa (Tiirinkosken Tehtaan härkäpapuvohvelit ovat edelleen loistavia) ja tietenkin Tarotpuodissa.

Lupasin Taijalle, että ensi vuonna tulen uuden romaanikässärin kanssa, mikä on varsin realistista, koska huomasin kirjoittavani jo siihen kohtauksia. Ensimmäinen kässäri on siis loppusuoralla, ja toivon sen valmistuvan vuoden loppuun mennessä. Siitä se lähtee koelukijoille ennen kuin alan häiriköidä kustantajia.

Ankkatutkimuksen seuraavat vaiheet

Esitelmäehdotukseni Disney, Culture and Society Research Networkin seuraavaan konferenssiin meni läpi, joten syyskuussa puhun etäkonferenssissa aiheesta ”The Many Faces of Glittering Goldie – the performance of female gender in Duckverse”. Olen jo kerännyt Kultu-aiheisia sarjakuvia ja katsonut sekä vanhaa Ankronikkaa että uutta DuckTalesia. Syyskuun alussa pitääkin pistää esitelmä pystyyn. Voipi olla, että kirjoitan aiheesta jossain vaiheessa vielä artikkelinkin, mutta lupasin itselleni, että se saa odottaa vähintään ensi vuoteen. Sen verran tekemistä tässä on sitä ennen.

Odottelen Ankkaversumin äidit -artikkelini vertaisarviointeja. Ne ovat tulleet, mutta toimittajat käyvät ne läpi ennen sitä, ja luulen, että he laittavat ne samaan aikaan kaikille kirjoittajille. Mutta todennäköisesti joudun työstämään tätä artikkelia tässä syksyn aikana, joten mitään ylimääräistä kivaa en sen oheen ota, kun tutkimusvapaalla pitäisi tehdä myös sitä rahoitukseen liittyvää opetuksen kehittämistäkin.

Päädyin jättämään edellisessä postauksessa mainitsemani Alcalá de Henaresin sarjakuvakonferenssin väliin, joten en laittanutkaan sinne esitelmäehdotusta. Reissun järjestely alkoi tuntua liian stressaavalta, enkä kehdannut lopulta pyytää laitokseltani siihen rahaa, vaikka se olisikin istunut hyvin tutkimuskauteeni.

Rahoitushakemuksiakin pitäisi alkaa taas väsäilemään Aku Ankka -hankkeellemme, jonka aineistonkeruu starttaa ensi kuussa yhteistyössä SKS:n kanssa. Kunhan kutsun yksityiskohdat on hiottu kuntoon, teen tänne blogiin kunnon päivityksen aiheesta ja levitän keruukutsua eteenpäin myös muualla somessa.

Nova-novellikilpailun voitto!

Oli jokseenkin absurdia istua autossa lappeenrantalaisen hotellin edustalla valmiina suhaamaan kohti ystävän häitä, kun puhelimeen alkaa tulla viestejä kavereilta, että sä muuten voitit Novan!

Turun Science Fiction Seuran vuosittain järjestämä Nova-novellikilpailu on palautteellinen kisa aloitteleville spekulatiivisen fiktion kirjoittajille. Olen osallistunut siihen kerran aiemmin viitisen vuotta (?) sitten, mutta jäin silloin nipin napin jatkopaikasta. Nyt pääsin parhaan 21:n joukkoon, ja kesän alussa tiesin olevani TOP10:ssä. Tarkka sijoitus kuitenkin kerrottiin vasta Finnconissa pidetyssä palkintojenjakotilaisuudessa, minne en päässyt, koska nörttiystäväni päätti mennä samana päivänä naimisiin. (Annettakoon hänelle se anteeksi, hän on ennemminkin Ropecon- kuin Finncon-kävijä.)

Virallinen tieto löytyi pian myös verkosta ja pakkohan se oli uskoa, että voitto tuli. Siihen nähden, että teksti syntyi noin viikossa (joskin pidemmän prosessoinnin ja lähdemateriaalin luvun jälkeen), olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Kauhugenreä edustava ”Kuppi teetä ja kaksi palaa sokeria” on 1800-luvun lopun Suomeen sijoittuva ”klassinen” henkienmanaustarina, jossa on kuitenkin omat twistinsä. Sen julkaisusta minulla ei ole vielä tietoa, mutta Novan voittanut teksti on tyypillisesti aiempina vuosina julkaistu Spin-lehdessä. Odottelen tästä yhteydenottoa.

Kilpailun paras anti oli ehdottomasti novellista saatu palaute, ja tulevana vuonna saatava mentorointi. Rahapalkintokin on aina plussaa – sillä ostin jo kasan kirjoja.

Yritän tässä syksyllä piristyä blogin osaltakin, ja tuntuu, että sain siihen kipinän. Olen viettänyt koko kesän kirjoittamalla proosaa, mutta on taas kiva palata raportoimaan tapahtumia ja kokemuksia. Voinkin jo mainostaa, että luvassa on ainakin parit nörttiturismivinkit Tallinnaan, täydentyvä koostepostaus iltapäiväteistä ja tietenkin tulevan Pariisin reissun parhaat palat.