Nykyisin reissaamisen tärkeimpiä puolia on hyvä ruoka. Pariisin matkallammekin tavoitteena oli syödä – mutta huomasimme päätyvämme myös testaamaan erilaisia (alkoholittomia) drinkkejä vähän joka suunnalla. Tähän postaukseen olen koonnut muutamia lemppareitani erityisesti ruuan ja juoman, mutta osin myös miljöön osalta. Pariisin Disneylandin ruokavinkit löytyvät myöhemmin omasta postauksestaan.

Nörtin unelmakohde: Maailmanlopun viimeinen baari

Le Dernier Bar avant la Fin du Monde eli Maailmanlopun viimeinen baari avattiin Pariisiin vuonna 2012. Pongasin aikoinaan maininnan paikasta joltain random-nettisivuilta ja päätin heti, että tuonne on mentävä. Kävinkin siellä ensimmäisen kerran vuonna 2013, ja tiesin, että sinne veisin reissuseurueeni nyt uudelleen.

Le Dernier Bar avant la Fin du Monde on paikka, johon nörtit kerääntyvät pelaamaan ja istumaan iltaa. Baarissa on useita eri tiloja, joiden teemoihin kuuluu muun muassa Cthulhu-mytologia, Blade Runner ja Stargate. Zombimaailmanloppuun on varauduttu omalla bunkkerilla. Maailmanlopun baarissa järjestetään erilaisia nörttiaiheisia tapahtumia perinteisistä roolipeli-illoista lähtien.

Nälkäisille on tarjolla nörttihenkeen nimettyjä pikkupurtavia (syksyllä 2026 tarjolla oli muun muassa jättimäinen Dark Side Cookie), mutta baarin juju on tietenkin drinkeissä. Listalta löytyy erilaisia nörttiteemoittain nimettyjä juomia aina teestä alkoholittomiin ja holillisiin drinkkeihin. Drinkkien hinnat liikkuvat hieman kymmenen euron yläpuolella. (Tätä kirjoittaessani maanantaista perjantaihin klo 15 – 19 on happy hour, jolloin tiettyjen drinksujen hinta tippuu alle kymppiin.) Drinkit voi käydä tilaamassa suoraan tiskiltä, kun istumapaikka on löytynyt. Joka pöydästä löytyy menulehtinen.

Jos vuonna 2013 paikka oli vielä suhteellisen tuore ja harvat olivat sen löytäneet, nyt se on vakiinnuttanut asemansa Pariisin katukuvassa. Konseptin suosiosta kertoo myös toinen baari Lillessä. Osasyynä lienee tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut nörttikulttuurin murros: fantasiamaailmoihin sijoittuvien tv-sarjojen katsominen ei olekaan enää pienen seurapiirin juttu ja kaikkihan nyt Star Warsin tietävät. Nörttiharrastuksia ei enää katsota kieroon samalla tavalla: lapsuuden tärkeät hahmot ja tarinat ovat muuttuneet keräilykohteiksi, kun me millenniaalit olemme aikuistuneet ja alkaneet tienata rahaa.

Hyvänä esimerkkinä muuttuneista ajoista on se, että aiheutin tuolloin vuonna 2013 baarissa hieman hämmennystä, koska olin pukeutunut pitkään mustaan nahkatakkiin (ei tasan pariisilaisten naisten juttu) ja olin… niin no, nainen. Nyt kukaan ei katsonut meidän seuruettamme mitenkään oudosti, emmekä erottuneet vakikävijöiden joukosta muuten kuin kielen perusteella.

Tällä hetkellä baarin verkkosivut tuntuvat löytyvän ainoastaan ranskaksi. Paikan päällä menu on myös osin englanniksi, mutta kannattaa varautua siihen, etteivät drinkkien ainesosat välttämättä löydy kuin ranskaksi.

Tervetuloa maailmanlopun baariin. Jätä valomiekkasi, Andúirilisi tai Piikkisi eteiseen. Tilaa tiskiltä hieman manaa ja valitse peli, jota haluat tänään pelata.

16. arrondissementin pieni helmi: POLO

Pariisi jakautuu kahteenkymmeneen arrondissementtiin eli piiriin, joiden numerointi alkaa spiraalimaisesti keskeltä ja suurenee ulkokehälle mentäessä. Meidän hotellimme oli tällä kertaa kuudennessatoista piirissä Pariisin länsiosassa. Jos satut käväisemään siellä, kannattaa pyörähtää perheomisteisessa ravintolassa nimeltä Polo (Polo Auteil Restaurant). Polo sijaitsee osoitteessa 109 Avenue Mozart, melko lähellä metropysäkki Jasminia. Se on pieni, paikallisten suosima paikka, jonka annokset näyttävät varsin fine diningiltä, mutta eivät ole turkasen kalliita.

Huomasin vasta jälkikäteen, että olin onnistunut ottamaan alkupalan pääruuaksi, mutta tajusin kysyä sen rinnalle tarjoilijan suosittelemaa lisuketta. Olisin voinut nuolla perunapyreekulhon, se oli niin herkullista. Jos päädyt ottamaan alkupaloja, seurueemme suosittelee myös paahdettua munakoisoa. Myös salaatit ovat täyttäviä ja ranskalaiset perunat herkullisia.

Somesuosikki: Angelina

Angelina on monen somettajan feedissä näkynyt, itävaltalaisen kondiittorin vuonna 1903 perustama pariisilainen teehuone. Kun on kulkenut pitkin ja poikin Champs-Élysées’tä, alkaa kaivata jotain pientä. Osoitteessa 226 Rue de Rivolissa sijaitseva Angelina on erinomainen vaihtoehto. Belle Époquen henkeen sisustetun teehuoneen etuosassa on myös pieni leipomonmyymälä, josta voi ostaa esimerkiksi macaronleivoksia. Paikan päähuone oli tupaten täynnä, kun me saavuimme, joten saimme pöydän ihanan rauhallisesta takahuoneesta, mikä oli oivallinen paikka hengähtää.

Somejulkisuus on Angelinalle selvästi sekä siunaus että kirous. Paikka on todella suosittu, mutta välillä vaikutti siltä, että nuoret tulivat paikalle maistelemaan niitä kuuluisia herkkuja, kuten tuhdin suklaista kaakaota, ottamaan muutaman selfien ja videon, ja jättivät valtaosan annoksestaan syömättä. Tähän oli kiinnitetty huomiota ihan sillä tasolla, että menussa luki erikseen, että on varsin suositeltavaa ottaa loppuannos mukaan, niin ruoka ei mene hukkaan.

Otimme täällä alkudrinkit, tuhdin lounaan ja jälkiruuat. Angelina oli ehdottomasti oma lempiravintolakokemukseni koko reissun aikana, joten suosittelen sitä lämpimästi.

Yksi Angelinan kuuluisista herkuista on nimeltään Mont Blanc. Jälkiruokaleivonnainen on päällystetty kermaisella kastanjavermisellillä, joka näyttää ruskealta spagetilta. Sisällä siinä on marenki-kermavaahtotäyte. Samoja makuja löytyy myös jäätelöversiosta, jossa jäätelö pehmentää kastanjan tuhtiutta. (Itse söin jäätelön.) Maidottomille ja gluteenittomille tiimimme suosittelee macaronleivoksia, joita voi tilata neljän kappaleen setin tai yhden jättimäisen kokoisen version.

Tänne saa kulumaan helposti aikaa ja rahaa, mutta se on täysin sen arvoista.

Vaaleanpunaista tunnelmaa: Café Saint Honoré

Louvre-kaaoksen jälkeen kunnon lepo ja lounas olivat paikallaan. Yksi kortteli Louvresta pohjoiseen ja päädyt Rue Saint Honorelle, jonka varrella on useampikin ravintola ja kuppila tarjoamassa evästä nälkäisille. Me valitsimme paikan ulkonäön perusteella, eli päädyimme vaaleanpunaisten kirsikankukkien somistamaan Café Saint Honoréen. Miljöö oli todella sympaattinen ja palvelu pelasi hyvin. Tämän paikan herkuista pisteet sai omeletti.

Yhteenvetona todettakoon, että vaikka odotinkin pariisilaiselta ruualta hieman enemmän, mitä lopulta sainkaan, en kuitenkaan ollut pettynyt kokonaisuuteen. Mutta jos haluaisi perinteistä ranskalaista ”kotiruokaa”, kuten kukkoa viinissä tai Lyonin kanaa, pitäisi todennäköisesti suunnata maaseudun pienille paikkakunnille, jossa reseptit ovat kulkeneet paikallisten isoäitien suvuissa vuosikymmeniä.