[Valtaosa tästä postauksesta on julkaistu toisessa blogissani kesäkuussa 2015 nimellä Oslon reissupäivitys, osa 1: turisteilua. Tähän olen tiivistänyt olennaisimmat vinkit. EDIT: Norjan kirjeenvaihtajakollegan päivitykset museoiden sijainneista ja aukiolotilanteista lisätty 3.2.2022.]

Olen käynyt Norjassa kahdesti: keväällä 2012 Kristiansandissa ja kesällä 2015 Oslossa. Kummatkin olivat sarjakuvatutkijoiden työmatkoja, joiden oheen onnistuin hivuttamaan hieman kulttuuria ja tietenkin nörtteilyä. Kristiansandista en reissun lyhyyden vuoksi tee mitään erillistä postausta, joten tiivistän tähän olennaisimmat vinkit Osloon.

Nyt siis luvassa taidehistoriaintoilijoille kasa vinkkejä ja jonkinmoinen taidespämmäys Oslosta eli käytännössä kuvaus siitä, miten Katja veti sellaiset museoähkyt, että viimeisessä modernin taiteen museossa alkoi kirjaimellisesti vilistä silmissä. (Toisaalta vilinä saattoi johtua myös siellä olleesta taiteesta…) Lopuksi myös muutama tärppi nörteille.

Kansallisgalleria/Nasjonalgalleriet

Oslon Kansallisgalleriasta (Nasjonalgalleriet) löydät Edvard Munchin kuuluisimmat maalaukset Madonnan ja Huudon. Itse ihastuin norjalaisen Peder Balken taideteoksiin, joita oli esillä sekä isoina maalauksina että pienempinä töinä. Niiden tunnelmassa oli jotain hyvin Tove Janssonmaista.

Kansallisgalleriassa on myös yksi versio Rodinin ajattelijasta ja paljon muitakin tunnettujen taiteilijoiden töitä. Eniten aikaa vierähti tietenkin siinä salissa, jossa Munchin pääteokset olivat esillä lasien takana. Salissa ei saa kuvata, joten en saanut haaveilemaani huuto-poseerausta alkuperäisteoksen vieressä, vaan jouduin tyytymään ulko-ovella otettuun pastissiin. Vaikka Huuto olikin huikea, Madonna veti minua enemmän puoleensa. Ostin lopulta museokaupasta postikortit sekä Huudosta että Madonnasta. Lähetin kotiin myös kasan Huuto-postikortteja.

EDIT: Tällä hetkellä Kansalligallerian vanha kaunis rakennus on kiinni eikä todennäköisesti tule avautumaan. Kansallisgalleria tullee siirtymään satamaan ensi kesänä, tarkemmin sanottuna Nobel Peace Centerin viereen. Osa Muchin maalauksista on myös siirretty Munch-museoon.

Viikinkilaivamuseo

Oslon ydinkeskustan ulkopuolella Bygdøyn niemellä sijaitsee kaksi kiinnostavaa museota, jonne pääsee kätevästi bussilla ja lautalla. Aloitimme Viikinkilaivamuseolta, josta ainakin minulla oli kovat odotukset. Museossa oli näytteillä kolme 800 – 900-luvuilla rakennettua viikinkilaivaa, jotka olivat toimineet hautalaivoina ylimyksille. Näistä vanhin ja koristelluin on kuvan Oseberg-laiva, johon oli haudattu kaksi korkea-arvoista naista.

Jostain syystä Viikinkilaivamuseo ei kuitenkaan aiheuttanut sillä reissulla mitään ”vau”-efektiä. En tiedä, johtuiko se siitä, että esineistä ja asioista puhuttiin todennäköisyyksillä eikä mitään pystytty sanomaan varmaksi. Tai sitten museo ei vain onnistunut luomaan sellaista immersiivistä tunnelmaa toisin kuin seuraavana vuorossa oleva Kon-Tiki-museo. Iso harmi oli myös se, että museokauppa oli harmittavan täynnä tylsää turistikrääsää (vaikka hyllyssä olikin viikinkiaikaa dokumentoiva teos, johon sisältyi Carl Barksin ”Kultainen kypärä”).

Tällä hetkellä museo on kiinni ison remontin ja päivityksen ajan. Viikinkilaivamuseo muuttuukin viikinkiajan museoksi. Uusittu museo avautuu vuosien 2025 ja 2026 tienoilla. Odotan mielenkiinnolla, mitä esimerkiksi uudet hautatutkimukset viikinkiajan naissotureista tuovat museoon.

Kon-Tiki-museo

Innostuin huomattavasti enemmän saaren toisesta museosta eli Kon-Tiki-museosta: sen tarina oli tarkkaan dokumentoitu ja historiallisesti lähempänä meidän aikaamme. Itse olin saanut ensimmäisen kontaktini Kon-Tikin tarinaan (luonnollisesti) Aku Ankan kautta, mutta tarkkoihin faktoihin pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa itse museossa. Kon-Tikihän oli norjalaisen tutkimusmatkailija Thor Heyerdahlin balsapuusta rakentama lautta, jolla Heyerdahl matkusti pienen ryhmän kanssa Perusta Polynesiaan todistaakseen, että Etelä-Amerikasta peräisin olevat kansat olisivat voineet vaikuttaa Polynesian asutukseen.

Museossa oli esillä itse Kon-Tiki, jota katsellessa tuli oikeasti miettineeksi, miten ihmeessä tuollainen paatti selvisi matkasta maailman suurimmalla valtamerellä uppoamatta. Tarina olikin tarkkaan dokumentoitu: tutkimusryhmällä oli mukanaan kamera ja matkapäiväkirjat, joiden perusteella näyttely oli koostettu varsin yksityiskohtaiseksi. Esillä oli matkailijoiden esineistöä sekä aitoja valokuvia, ja alakerrassa näytettiin Oscarin voittanutta dokumenttia. Lisäksi museossa kerrottiin myös Heyerdahlin muista tutkimusretkistä muun muassa Pääsiäissaarille, minkä takia museossa oli esillä lukuisia Moai-patsaita. Myös Heyerdahlin toisesta vastaavasta matkasta Atlantin yli kaislaveneellä nimeltä Ra esitettiin dokumentoitua aineistoa. Ensimmäinen alus ei selvinnyt, mutta Ra II on myös esillä Kon-Tiki-museossa

Tällaisissa paikoissa tulee aina sellainen olo, että pitäisi päästä mukaan johonkin tutkimusretkikuntaan.

Kulttuurihistoriallinen museo

Kun samalla pääsylipulla pääsi sekä Viikinkilaivamuseoon että Kulttuurihistorialliseen museoon, niin pitihän sitä pyörähtää myös jälkimmäisessä. Kulttuurihistoriallinen museo tosin sijaitsee keskustassa ja oli jo siinä vaiheessa menossa kiinni, mutta ehdimme tehdä sinne pikavisiitin. Museossa on esillä tyypillisiä kulttuurihistoriallisia esineitä niin Aasiasta, arktisilta alueilta kuin Egyptistäkin, mutta ehdottomasti kiinnostavin huone oli kuitenkin ”The Norges Bank Room”. Siellä on esillä kulta-aarre, joka siirrettiin pois maasta natsien hyökkäyksen takia keväällä 1940. Kyseinen kulta on Norjan valtion vaurauden perusta ja tarina sen siirtämisestä turvaan on kerrottu sarjakuvin! Ruotsin kielen taidon pohjalta tarinaa pystyy seuraamaan varsin hyvin, mutta huoneessa on tarjolla myös englanninkieliset käännökset.

Munch-museo [EDIT]

Munch-museokin on kokenut muutoksia sitten viime vierailun. Nykyisin se löytyy rannasta, aivan oopperatalon vierestä osoitteesta Edvard Munchs Plass 1. Tosiaan osa aiemmin Kansallisgalleriassa olleista Munchin töistä on siirtynyt taiteilija nimeä kantavaan museoon. Vierailumme aikaan museon aiemmassa rakennuksessa oli Munch vs. Van Gogh -näyttely, jossa verrattiin kahden taiteilijan varsin samankaltaista taivalta, vaikka he eivät koskaan tavanneet toisiaan. Näyttelyssä oli esillä muita Munchin tunnettuja töitä sekä toinen version Huudosta. Eniten minua kuitenkin kosketti Van Goghin Starry Night over the Rhone, joka on ehdoton lempparini Van Goghin maalauksista. Olen aina pitänyt Van Goghin siveltimenjäljestä ja tässä maalauksessa sinisen ja keltaisen sävyt tukivat toisiaan upeasti. Olin todella iloinen, että pääsin näkemään sen livenä. Muistan melkein herkistelleeni istuessani salissa.

Munch-museossa on Munchin omien teosten lisäksi vaihtuvia näyttelyitä, joten kannattaa aina vilkaista, mitä kulloinkin on tarjolla.

Astrup Fearnleyn museo

Astrup Fearnleyn museo on modernin taiteen museo, joka sijaitsee aivan rannan tuntumassa kahteen moderniin rakennukseen jaettuna. Täältä löydät muun muassa Damien Hirstin ja Jeff Koonsin töitä ja täällä minulla alkoi vilistä silmissä. Vilinästä ja orastavasta päänsärystä huolimatta suosittelen museota lämpimästi! Sille kannattaa kuitenkin varata ihan oma päivänsä eli älä yritä survoa samaan päivään useampaa museota.

Nykytaiteen museossa oli hämmentäviä, huikeita ja puhuttelevia töitä, joita katsellessa pystyi hiljentymään ja pohtimaan, miten ihmisen mielikuvitus kykenee luomaan jotain vastaavaa. Varsinkin apokalyptiset Anselm Kieferin teokset olivat pysäyttäviä.

Edellä mainittu Damien Hirst on se kuuluisa ja kiistelty taiteilija, jonka teoksiin kuuluu esimerkiksi kahtia paloiteltu lehmä, joka on säilötty kahteen kehykseen niin, että lehmän ”läpi” voi kulkea. Tämä teos oli nähtävissä tuolla museossa, kuten myös triptyykki God Only Knows (2007), jossa lampaiden ruhot on aseteltu ristiinnaulittujen asentoon.

Hirstin töistä vaikuttavin oli yllä oleva lasikaappi, jonka sisältö oli aseteltu ylösalaisin. Teos oli nimetty Pyhän Pietarin mukaan ja sen lasioviin oli leikattu pyöreät reiät muistuttamaan ylösalaisin ristiinnaulitun jälkiä. Anselm Kieferin teokset Barren Landscape sekä ”kirjahyllyllinen” tavaraa nimeltä The High Priestess vakuuttivat myös massiivisuudellaan. Alla olevasta kuvasta ei tule ilmi teoksen todellista kokoluokkaa – sehän oli pituudeltaan yli kahdeksan metriä.

Gustav Vigelandin patsaspuisto

Museoiden lisäksi Oslon ehdoton tärppi on Gustav Vigelandin huikea patsaspuisto, joka oli melkoinen kokemus auringon laskiessa. Puistoon saa tuhlattua vaikka kaiken maailman ajan, mutta se on ilmainen ja siellä voi esimerkiksi käydä piknikillä. Puisto on maailman suurin yhden taiteilijan taiteelle omistettu patsaspuisto ja sen kyllä huomasi. Vigeland on tehnyt yli 200 erilaista patsasta, jotka tyypillisesti esittävät eri-ikäisiä alastomia ihmisiä, jotka ovat muodoiltaan ja asennoiltaan joko luonnollisia tai hämmentäviä. Kuuluisimpiin näistä kuuluu äkäinen, jalkaa polkeva vauva. Erilaiset paini- ja heittoasennot, kosketus ja liike olivat ominaisia patsaille. Oudoimpiin kuului ehdottomasti miespuolinen patsas, jonka kimppuun oli käynyt joukko pikkuvauvoja. (Kuva tuonnempana.)

Muutama nörttitärppi: kauppoja ja leffaturismia

Koska tämä blogi erikoistuu nörttiteemoihin, pitää vielä lisätä jokunen tärppi Oslossa piipahtaville nörteille. Universitetsgatanilta esimerkiksi löytyy antikvaarinen kirjakauppa nimeltä Norlis Antikvariat.

Outland on hieman Suomen Fantasiapelien ja Englannin Forbidden Planetin kaltainen kauppaketju, jolla on putiikki myös siellä Kristiansandissa. Oslon Outland sijaitsee nykyisin osoitteessa Grensen 5. Siellä hupsahtaa ihan vahingossa ainakin puolitoista tuntia, kun tutkii pelejä, fanisälää, Legoja, valtavaa sarjakuva-, kirja- ja roolipeliosastoa. Kannattaa varautua rahanmenoon. Norja ei ole mikään halpa maa.

Sarjakuvaharrastajan kannattaa piipahtaa myös Grünerlokassa. Siellä osana Oslon kansalliskirjastoa on kokonainen ihana Serieteket. Serieteket on siirtynyt rakennuksen alakertaan, joten ihan samannäköistä siellä ei valitettavasti enää ole.

Oslossa voi myös harrastaa scifi-leffaturismia! Oslon Oopperatalon katolla on nimittäin kuvattu pieni pätkä Christopher Nolanin Tenetiä (2020). Katolle kiipeäminen ei ole mikään poikkeus – Oopperatalon arkkitehtuuri suorastaan vaatii sen katolla hengailua. Siellä voi esimerkiksi pongata joogaajia tai muita kuntoilijoita.

Missä asuin ja miten liikuin?

Oslossa asuimme sarjakuvatutkijakollegoideni kanssa Best Western Kampen Apartment Hotellissa, joka oli hinta-laatusuhteeltaan varsin hyvä. Hotelli sijaitsi Tøyenissa, lähestulkoon metroaseman kupeessa. Aamiainen ei kuulunut hotellin hintaan, mutta koska kyseessä oli huoneistohotelli, kolmen hengen huoneessamme oli keittotilat ja jääkaappi aamiaistarpeille. Käytössä oli myös niin pakastin kuin tiskikone ja pesukonekin.

Reissumme kesti viisi päivää ja sitä varten ostimme Gardermoenin lentokentältä NSB:n matkakortin (reisekortet), jolla pystyi matkustamaan metrolla, ratikalla ja tietyillä bussilinjoilla niin paljon kuin halusi. Lisäksi sen kanssa sai alennusta junamatkasta lentokentältä Osloon. (Sen kanssa tosin piti olla tarkkana lentokentälle mennessä ja sieltä tullessa, sillä kentän ja Oslon välillä meni kahdenlaisia junia eikä kortti käynyt niistä toiseen.) Seitsemän päivän kortit tulivat hintansa puolelta edullisimmaksi: ne maksoivat kesällä 2015 240 kruunua (n. 27 €). Ajantasaisimmat hinnat löydät Ruterin sivuilta.