Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen päässyt käymään Prahassa kolmesti ja varsin pienillä kustannuksilla. Kaksi ensimmäistä kertaa olivat säätiöiden rahoittamia konferenssimatkoja keväällä 2011 ja 2012, viimeisin puolestaan työyhteisömme osin kustantama virkistäytymismatka Prahan joulumarkkinoille juuri ennen koronaa joulukuun 2019 alussa.

Praha on lempikaupunkejani erityisesti upean ja monipuolisen arkkitehtuurin (ah, goottilaiset kirkot), mutta myös tunnelman takia. Tunnelma ei kuitenkaan aina ole leppoisa ja mukava, sillä Praha on yksi niistä monista kaupungeista, joissa kummittelee. (Siksi olikin sopivaa, että nuo konferenssit käsittelivät yliluonnollista ja kauhua. Mukanani vein tietenkin tarinat Bombi-zombista ja Roopen kummittelevista esi-isistä.) Mutta kukapa ei rakastaisi kunnon kauhutarinaa? pohtii Stephen King -fani.

Tässä postauksessa ajattelin keskittyä Prahan synkkään turismiin: kummitustarinoihin ja myytteihin, joista tunnetuin on tietenkin rabbi Löwin luoma golem.

Kummituskiertokävelyllä

Ensimmäisellä Prahan reissullani päädyin puolivahingossa mukaan kummituskiertokävelylle. Konferenssissa tapaamani Sophia otti minut mukaansa Prahan pimeään yöhön ja siitä illasta tulikin koko reissun paras kokemus.

Vanhassakaupungissa järjestetyn Ghost Tourin opas kertoi meille Prahaa vaivaavista erilaisista kummituksista. Näihin kuuluu klassinen päätön ratsumies, miehiä kuristava nainen ja Kaarlen sillalla aivasteleva vauva. Vauvan tapaus on tosin jo ratkaistu: sille täytyi vain sanoa terveydeksi ja se lakkasi kummittelemasta.

Kummittelijoihin kuuluu myös Iron Man.

Näin Iron Manin patsaan kaupungilla jo ennen kuin tiesin koko tarinasta mitään. Sophian kanssa käymämme dialogi meni seuraavasti:

”Tuo patsas muistuttaa ihan…”
”Darth Vaderia.”

Täsmälleen.

Ja kun kuulin, että kyseessä oleva hahmo ei koskaan ottanut haarniskaansa pois päältä, yhtäläisyys vain parani.

Iron Man kummittelee Prahassa etsimässä rakkautta ja joka sadas vuosi hänellä on mahdollisuus pelastua, jos neitsyt suostuu viettämään yön hänen kanssaan. Sitä en osaa sanoa, milloin seuraava pelastumisen mahdollisuus on luvassa.

Prahassa on valtavasti mahdollisuuksia osallistua vastaaviin kummituskävelyihin. Esimerkiksi Tripadvisor tarjoaa useita vaihtoehtoja niille, jotka haluavat talsia Staré Měston eli Prahan vanhankaupungin mukulakivikatuja kuunnellen oppaan kertomia kummitus- ja vampyyyritarinoita. Nettihaun perusteella isoimpia yrityksiä näyttivät olevan McGee’s Ghost Tours of Prague ja Mysterium Tours Prague. Seuraavalla reissulla voisi osallistua johonkin näistä.

Ylläoleva patsas ei valitettavasti tunnu kummittelevan. Se on nimeltään Il Commentadore ja se istuu on Prahan Estates Theatren ulkopuolella. Anna Chromýn tekemä patsas on omistettu Mozartin Don Giovanni -oopperalle, jonka ensiesitys järjestettiin kyseisessä teatterissa 29.10.1787.

Prahan golem

Savesta luodun myyttisen golemin tarina elää edelleen Prahassa. Juutalaiseen kansantaruun kuuluvan myytin tunnetuimmassa versiossa golemin loi rabbi Löw (kirjoitusasu vaihtelee – myös Loew, Loewe, Löwe tai Levai) 1500-luvun lopulla. Tarinan mukaan Löw keräsi Vltava-joen reunamilta savea, jonka muotoili ihmisenkaltaiseksi hahmoksi ja herätti henkiin hepreankielisillä loitsuilla. Savisen golemin tehtävänä oli puolustaa Prahan geton juutalaisia antisemitistisiltä hyökkäyksiltä.

Myytistä on tosiaan useita eri versioita. Joidenkin mukaan golemin otsaan kirjoitettu sana ”emeth” eli totuus saa sen liikkeelle. Poistamalla e-kirjaimen otsaan jää pelkkä ”meth” (kuollut), jolloin golem palaa takaisin jähmettyneeseen tilaansa. Toisten legendojen mukaan golem aktivoidaan sen kielen alle asetetulla pergamentin palalla, jossa lukee jumalan nimi ”shem”. Kun paperi poistetaan, golem jähmettyy.

Golem tekee mitä tahansa sen luoja sanoo tehdä niin kauan, kunnes sen käsketään lopettaa. Joidenkin kertomusten mukaan golem päätyi riehumaan Prahan kaduille, toisten mukaan se kääntyi luojaansa vastaan, minkä jälkeen rabbi Löw päätti ”sulkea” sen kokonaan. Legenda kertoo, että golem nukkuu edelleen Staronová synagogan ullakolla, kunnes sitä jälleen tarvitaan.

Suosittelen myös käymään Prahan vanhalla juutalaisella hautausmaalla. Siellä tosin ei voi vain pyörähtää, vaan sinne on ostettava lippu, jolla pääsee myös museona toimiviin synagogiin. Jouluna 2019 lippu maksoi 350 korunaa eli vajaa 15 euroa, joten ei siihen budjetti kaadu, mutta kannattaa kuitenkin kiertää kaikki mahdollinen.

Juutalaiskorttelin koskettavin (ja samalla ahdistavin) paikka oli Klausenin synagogan (Klausová Synagoga) yläkerrassa oleva kokoelma piirroksia, jotka olivat keskitysleireillä olleiden lasten tekemiä. Kun pienet lapset ovat piirtäneet kuvia natsivartijoistaan ja arjestaan leirillä, alkoi kurkussa tuntua kuristava tunne.

Synagogien vieressä oli tietenkin paikallisia krääsäkojuja, joista parhaimmissa paikalliset taiteilijat ja käsityöläiset esittelivät tuotteitaan. Täältä löysin itselleni oman golem-patsaan, jonka sisään saa myös halutessaan pienen kynttilän. Aiemmin valtava golem-patsas on seissyt Prahan juutalaiskorttelin sisäänkäynnillä, mutta nykyisin patsaita löytyy lähinnä matkamuistomyymälöistä.

Lisää golemin myytistä (joka muun muassa inspiroi Mary Shelleytä Frankensteinin tarinan luomisessa) voit lukea esimerkiksi täältä.

Prahassa on edelleen niin valtavasti koettavaa ja nähtävää, että uskon palaavani sinne vielä jatkossakin. Taikauskoinen apu ei tietenkään ole haitaksi: Kaarlensillalla seisovan pyhän Johannes Nepomukin patsaan jalustassa on koiran relief, jota matkalaisten on tapana koskettaa. Koira symbolisoi tietenkin uskollisuutta, mikä tarkoittaa sitä, että matkailija palaa Prahaan myös tulevaisuudessa.

Ja pakkohan se on, niin paljon kauhuja ja karmeuksia on vielä kokematta. Erityisesti Prahan lähettyvillä sijaitsevan Kutná Horan luukirkko…