Sitä sanotaan Suomen parhaimmaksi uimarannaksi.

En ole käynyt Kalajoen hiekkasärkillä enkä Porin Yyterissä, mutta olen käynyt Kokkolan Lohtajalla, jossa sijaitsee Vattajanniemen uimaranta. Tämä viidentoista kilometrin mittainen dyyniranta on yksi Pohjoismaiden pisimmistä uimarannoista. Paikka on pysynyt rauhallisena ja luonnontilaisena osin siitä syystä, että alueella sijaitsee myös armeijan harjoittelupaikka. Harjoitusten aikana osalla ranta-alueesta rajoitetaan liikkumista.

Vattajanniemen kärjessä sijaitsee Ohtakarin saari.

Ohtakarin saarelle johtaa kapea, mutkitteleva tie, joka kulkee metsän läpi. Metsän alkaessa harveta ympärille nousee hiekkainen maasto, ja meri ilmestyy horisonttiin etuoikealle. Ranta levittäytyy tien molemmin puolin ja Ohtakarin saari siintää suoraan edessä. Pian ympärillä velloo meri.

Auringon paistaessa tuijottelet hämmentyneenä hienoa hiekkaa, jota jatkuu silmänkantamattomiin, ja mietit, mistä kaninkolosta putosit rantojen ihmemaahan.

Matalassa rannassa voi kulkea vedenalaisia dyynejä pitkin hämmentävän pitkiä matkoja ennen kuin vesi nousee polvien yli. Sillan toisella puolen vesi syvenee nopeammin ja esimerkiksi suppailu onnistuu helpommin. Täällä on kuuleman mukaan jopa surffailtu.

Vattajanniemen ranta on ansainnut oman erikoismaininnan Madventures Suomi -matkaoppaassa, jossa sitä kuvataan näin:

Helvetinmoinen hiekkaranta, jossa siviilit pääsevät kesällä nauttimaan rantaelosta, kun armeija ei ole tonteilla harjoittamassa raivokasta ilmatorjuntaa. Asevoimain läsnäolon tähden Vattajan biitsi on lähes luonnontilainen ranta-alue, ja sitä onkin haukuttu Suomen hienoimmaksi ja unohdetuimmaksi rannaksi.

Madventures Suomi – Matkaopas (2020, s. 292)

Jos Vattajanniemen ranta vie tunnelmat jonnekin päin Etelä-Eurooppaa, Ohtakarin saari palauttaa sinut takaisin Suomeen karulla kauneudellaan. Saarella on leirintäkeskus, luontopolku, näköalatorni ja pieni satama. Sataman vieressä sijaitsee Kalastusmuseo sekä kesäkahvila Katiska-Baari.

Elokuussa 2022 vietin neljä päivää Ohtakarin leirikeskuksella Progoff-kirjoittajaleirillä. Istuin rantakivikossa ja kirjoitin puolen muistikirjan verran päiväkirjaa. Ja ihmettelin, mikä tämä paikka oikeastaan onkaan. Ohtakarilla käsitys ajasta oli parhaimmillaankin omanlainen. Tunsin olevani Muumipappa majakkasaarella etsimässä itseäni kirjoittajana.

Ohtakarin korkeimmalla kohdalla, metsikön keskellä on keskiajalta peräisin oleva Laiskajaakon rinki eli Jatulintarha. (Leirikeskuksen lähelle on kasattu vastaavanlainen kivilabyrintti, mutta se on selvästi tuoreempi. Vanhemman tunnistaa sen vieressä olevasta kyltistä – muuten saatat vahingossa jopa astua sen keskelle, niin hyvin se on maastoutunut.)

Jatulintarhat ovat maahan ladottuja kivijonoja, jotka muodostavat sokkeloisia, tyypillisesti munuaisenmuotoisia labyrinttejä. Suomessa niitä voi pongata rannikolta ja ulkosaaristosta. Niitä löytyy myös Skandinaviasta, Saksasta ja Iso-Britanniasta.

Nimitys ”jatuli” tarkoittaa jättiläistä. Se viittaa tarunomaiseen, Pohjois-Suomessa asuneeseen muinaiskansaan, jonka sanotaan olleen kookkaampaa kuin alueen muu väestö.

Jatulintarhojen merkitystä ei tiedetä varmaksi. Niiden käytävissä on todennäköisesti leikitty, esimerkiksi hääseremonioihin liittyviä leikkejä ja rituaaleja. On myös mahdollista, että niitä on käytetty käräjäpaikkoina tai taikojen tekemiseen.

Kannattaa muistaa, että Jatulintarhat ovat muinaismuistolain nojalla rauhoitettuja.