_{[Osa tästä postauksesta on julkaistu toisessa blogissani 13.4.2019 – linkki.]}

Baz Luhrmannin ohjaama elokuvamusikaali Moulin Rouge! tärähti elokuvateattereihin vuonna 2001 ja naulitsi minut penkkiin parin tunnin ajaksi. 1800–1900-lukujen taitteeseen sijoittuva elokuva vie katsojansa Pariisin boheemiseen Montmarteen, jonne saapuu myös kirjailijaksi haaveileva Christian (Ewan McGregor). Christian menee ja rakastuu Moulin Rougen tähtikurtisaani Satineen (Nicole Kidman), joka on jo luvattu kabareen tulevalle rahoittajalle, ja draama on valmis.

Moulin Rouge! on nopeatempoinen, räiskyvä ja värikylläinen musikaali ja vaatii Luhrmannin kuvaustyyliin (vrt. esim. William Shakespeares’s Romeo + Juliet vuodelta 1996) tottumattomalta aikaa päästä sisälle nopeisiin leikkauksiin ja villeihin tanssikohtauksiin. Elokuva poimii sieltä täältä tunnettujen laulujen lyriikoita ja rakentaa niistä hämmentävän toimivat medleyt. Musiikkiharrastaja saattaakin innostua tunnistamaan kaikki covereidut biisit aina Nirvanan ”Smells Like Teen Spiritistä” lähtien.

Wear high heel shoes get love from the dudes
4 bad ass chicks from the Moulin Rouge
Hey sistas, soul sistas, betta get that dough sistas
We drink wine with diamonds in the glass
By the case the meaning of expensive taste

Moulin Rouge! soundtrack: Lady Marmalade

Elokuvaturisti joutuu harmikseen toteamaan, ettei Moulin Rougea! kuvattukaan Pariisissa, vaan Australiassa sijaitsevalla studiolla. Täysin fiktiivinen elokuva ei kuitenkaan ole. Vuonna 1889 avautunut Moulin Rouge yhdisti Pariisin eri yhteiskuntaluokat saman katon alle juomaan samppanjaa ja katsomaan kuuluisaksi nousevaa can-can-tanssia. Villi can-can värikkäine asuineen, hulmuavine helmoineen ja korkealle nousevine jalkoineen heitetään katsojan silmille heti elokuvan ensimmäisillä kymmenillä minuuteilla. Elokuvassa Punaisen myllyn omistajaksi mainittu Harold Zidler on puolestaan viittaus oikean Moulin Rougen toiseen perustajaan, Charles Zidleriin.

Zidlerin lisäksi Moulin Rougessa! esiintyy myös kuuluisa taidemaalari Henri de Toulouse-Lautrec (oikealta nimeltään Henry Marie Raymond de Toulouse-Lautrec-Monfa). Pariisin boheemielämää kuvannut Toulouse-Lautrec teki Moulin Rougen kuuluisaksi julistetaiteellaan. John Leguizamon esittämä Toulouse-Lautrec pyörii elokuvassa olevan näytelmän kirjoittajana ja eräänlaisena amorina Christianille. Alla olevassa ruutukaappauksessa voi nähdä taustalla olevan ison mainosjulisteen ”Le Folie du Can Can”, mikä selvästi viittaa Toulouse-Lautrecin taiteeseen. Yritin selvittää, onko kyseessä oikea juliste, mutta vaikuttaa siltä, ettei se ole oikea teos.

Moulin Rougen boheeminen, villi ja yliampuva estetiikka on viety osaksi koko elokuvan tyyliä. Esimerkiksi elokuvassa kabareen takapihalla seisova jättimäinen norsu on todellakin ollut myös alkuperäisen Moulin Rougen puutarhassa. Norsun päällä Ewan McGregor ja Nicole Kidman esittävät yhden elokuvan parhaimmista coverkokonaisuuksista, ”Elephant Love Medleyn”.

Moulin Rouge! päättyy vuoteen 1900, jolloin kabaree suljetaan rahoituksen puutteessa. Alkuperäinen Moulin Rouge kuitenkin porskutti aina vuoteen 1915, jolloin se tuhoutui tulipalossa. Kabaree rakennettiin uudelleen ja se on edelleen aktiivinen ja suosittu turistikohde.

Miten sitten päästä osaksi sellaista hulppeaa kulttuurikokemusta kuin Moulin Rouge?

Moulin Rougella on omat nettisivut [linkki], joilla on kattavasti tietoa sekä ranskaksi että englanniksi. Historian lisäksi sivusto esittelee myös tällä hetkellä pyörivän show’n ja muut palvelunsa. Sieltä löytyy jopa kabareen oma verkkokauppa. Sivustolla on myös kätevä chatti, jossa kielitaitoinen henkilökunta on erityisen palvelualtista. 

Äiti täytti 60 maaliskuussa 2019 ja meillä oli siskojen kesken ollut jo useamman kuukauden salaisena suunnitelmana viedä äiti yllätykseksi ulos syömään – ja villin idean jälkeen laskimme senttejämme ja totesimme, että nyt muuten mennään Moulin Rougeen.

Koska tällainen tilaisuus tulee vastaan vain kerran elämässä (toiste siihen ei raaski tuhlata), päätimme juhlia koko rahan edestä ja otimmekin paketiksi sekä illallisen että show’n. Tämä kokonaisuus on tarjolla vain kello 19, sen jälkeen on luvassa pelkkää show’ta. Käytännössä siis ruokailijat tulevat ensin syömään ja pelkkää show’ta katsomaan tulevat saapuvat paikalle klo 21 tai myöhempään näytökseen klo 23.

Varausta tehdessä valitaan päivän ja seuralaisten määrän lisäksi myös kellonaika, jolloin saavutaan. Jos haluat syömään, saavut siis paikalle iltaseitsemäksi. Sen jälkeen valitaan menukokonaisuus, johon kuuluu alkupala, pääruoka ja jälkiruoka (kustakin kolme eri vaihtoehtoa) sekä viini tai samppanja. Paketin hinta vaihtelee sen mukaan, mitä haluaa syödä, mutta hinta pyörii 200 – 250 euron kieppeillä per naama. Koko lysti maksetaan ennakkoon ja sitten paikan päällä valitaan omasta menusta haluttu kokonaisuus. Me otimme Mistinguett Evening -menun (Mistinguett oli kuuluisa ranskalainen näyttelijä-laulaja), jossa oli tarjolla sekä liha- että kasvis/kala-vaihtoehdot. Myös vegaaninen menu löytyy.

Syntymäpäivien kunniaksi Moulin Rougen henkilökunta tarjoaa myös mahdollisuuden vaihtaa menun jälkiruoka päivänsankarin nimellä varustettuun syntymäpäiväkakkuun. Lisäksi orkesterin voi pyytää esittämään onnittelulaulun – ilman extrakuluja. Nämä asiat saa sovittua kätevästi sähköpostitse tai chatin kautta.

Moulin Rouge -iltaa suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon, ettei sinne pääse missä tahansa vaatteissa. Verkkosivujen mukaan takki ja solmio ovat suositeltavia, kun taas esimerkiksi sortseihin tai urheiluvaatteisiin (mukaan lukien lenkkarit) pukeutuneet käännytetään ovelta. Me tietenkin vedimme täydet tällingit ja 1920-lukulaisen teemapukeutumisen. Emme tunteneet lainkaan olevamme ylipukeutuneita, vaan saimme ihailevia katseita ja peukaloita asuvalinnoistamme.

Ruoka oli hyvää (joskaan ei mitään tajunnanräjäyttävää), ja äiti sai elämänsä ensimmäisen syntymäpäiväkakun kynttilällä sekä henkilökohtaisen onnittelulaulun orkesterilta. Paikalla oli muitakin syntymäpäiviään viettäviä, joten emme sinänsä olleet keksineet mitään poikkeavaa. Ilta oli joka tapauksessa ainutlaatuinen elämys, mikä oli ollut meidän tavoitteemme. 

Puolitoistatuntisen show’n ohjelmaan kuului perinteistä kabareeta ja pieniä väliaikaesityksiä. Perinteitä kunnioittaen paljas pinta ja paljaat tissit olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Itse nautin eniten välishow’sta, jossa rullaluistimilla pyörivä tanssipari teki hämmentäviä akrobatiatemppuja halkaisijaltaan kahden metrin kokoisella lavalla. Siinä yleisö kohahti useampaan kertaan, kun mies pyöritti naista huimalla vauhdilla niin, että ainoastaan naisen nilkat ovat miehen kaulan ympärillä. Toinen huikea esitys oli käärmenainen, joka väänsi itsensä sellaisiin asentoihin, että taatusti muljahti olkapää sijoiltaan kerran jos toisenkin.

Salissa on täysi valokuvauskielto, mutta paikalla kiertää virallinen valokuvaaja, joka voi ottaa seurueesta ryhmäkuvan – maksua vastaan tietenkin. Me ostimme äidille muistoksi niin ryhmäkuvan kuin show’n ohjelmaoppaan.

Jos haluaa panostaa vanhan kabaree-hengen elämykseen eikä raha ole ongelma, suosittelen lämpimästi iltaa Moulin Rougessa. Ainut miinus oli yllättävän pitkä odotus aulassa, kun porukkaa otettiin sisään vain vähän kerrallaan, jotta saatiin sali täytettyä ilman ryysistä. Jos ovet avataan klo 18.45, olisin odottanut, että siellä otetaan sakkia sisään koko ajan eikä vasta klo 19. Nyt korona-aikaan jonotus- ja odotuskäytännöt voivat olla vieläkin pidempiä.

Moulin Rouge! -elokuvasta on tehty myös musikaali, joka sai ensi-iltansa Bostonissa vuonna 2018. Musikaali pyörii tällä hetkellä Lontoon Piccadilly Teatressa [linkki], mikäli can-can kiinnostaa. Itse olen tätä kirjoittaessani suuntaamassa katsomaan paikallista tuotantoa olevaa Moulin Rouge -musikaalikonserttia. Toivottavasti tyllihameeni ehtii saapua ennen sitä.