^{[Osia tästä postauksesta on julkaistu aiemmassa blogissani. Linkki.]}

Ensimmäinen kontaktini Pariisin Disneylandiin tapahtui vuonna 1992, jolloin sain lahjaksi Aku Ankan taskukirjan numero 152. Tässä kyseisessä taskarissa oli Romano Scarpan promotarina ”Tarumaisen lipun metsästys”, jossa Roope, Aku, ankanpojat ja muu sekalainen seurue metsästää tuolloin Euro Disneyksi kutsutun Disneylandin ensimmäistä lippua. Ankat seikkailevat ympäri Eurooppaa ja päätyvät lopulta Pariisiin ja Disneylandin avajaisiin huhtikuussa 1992. Disneyland todellakin avautui Pariisin nurkilla sijaitsevaan Marne-la-Valléen huhtikuun 12:ntena päivänä eli puisto viettää tänä vuonna pyöreitä kolmekymppisiä.

Disneylandissä käymisestä tuli lähestulkoon elämän mittainen haaveeni, jonka sain ruksittua toivelistaltani keväällä 2019.

Ostimme Disneylandin liput ennakkoon netistä Disneylandin omilta nettisivuilta [linkki]. Tuolloin lippuja ei saanut tietylle päivämäärälle, mutta koronapandemia muutti käytäntöjä, kun puistot joutuivat laskemaan vieraskapasiteettiaan tarkemmin. Nyt Disneylandiin saa myös sellaisia lippuja, jotka on päivätty valituille päiville.

Lippujen lopullinen hinta määräytyy sen mukaan, haluaako mennä arkena, viikonloppuna vai erikoisena juhlapäivänä. Arkisin on luonnollisesti halvinta. Tarjolla on kuitenkin myös päiväämättömiä lippuja, jotka ovat voimassa vuoden verran ostopäivästä. Lippuja valitessa päätetään myös lipputyyppi: onko kyseessä kuinka monen päivän lippu ja pääseekö lipulla vain yhteen puistoon per päivä, vai onko kyseessä kahden puiston lippu.

Pariisin Disneylandissä on siis kaksi puistoa: Disneyland Park ja Walt Disney Studios Park. Jos reissaa lasten, laiteintoilijoiden tai ylenmääräisten disnörttien kanssa, kannattaa ottaa vähintään kaksi päivää. Me otimme yhden päivän ja kaksi puistoa, mikä ei olisi riittänyt alkuunkaan, jos olisimme oikeasti halunneet testailla kaikkia mahdollisia laitteita.

Meidän isoin ”virheemme” oli se, että katsoimme ainoastaan Disneylandin aukioloajan (perjantaina kahdeksaan) emmekä tajunneet, että viereinen Studio-puoli menee kiinni jo kuudelta. Jäipä siinä sitten se puoli vajaan tunnin mittaiseksi pikakävelyksi, kun olimme ensin intoilleet Disneylandissä viitisen tuntia. Kannattaa siis tarkastaa puistojen aukioloajat ja optimoida visiitti tarvittaessa sen mukaan.

Harmitti hieman myös se, etten huomannut Hollywood Studioiden Marvel Superheroes seasonia – paikalla olisi ollut aiheeseen liittyvää ohjelmaa ja hahmojakin.

Disneylandillä on olemassa kätevä puhelinsovellus [linkki], joka kertoo kartan avulla kauppojen, vessojen, ravintoloiden ja eri kohteiden sijainnit. Sillä voit myös varata pöydän joistakin ravintoloista. Kohteiden osalta se myös kertoo laitteen jonotusajan, mikä on kätevä tapa arvioida, mihin kannattaa mennä missäkin välissä. Siihen pystyy myös kirjaamaan omat suosikkiteemansa (Marvel, Disney-prinsessat, Pixar jne.), joten sovellus vinkkaa sinulle juuri näihin suosikkeihin liittyvät tapahtumat ja kohteet. Sovelluksen murhe oli tyypillinen: paikallinen wifi-verkko jökki koko ajan valtavan tietoliikennemäärän takia. Oma nettikään ei Pariisissa toiminut samalla tavalla kuin kotona. (Suomalainen on selvästi tottunut liian hyvään internetiin.)

Koska jonotusajat parhaisiin laitteisiin olivat keskimäärin 40 minuuttia ja itse Disneyland paikkana oli jo riittävän ihmeteltävä kohde, emme lopulta käyneet kuin yhdessä laitteessa ja siinäkin vain minä ja Sari-siskoni, jotka olimme vähiten korkeanpaikankammoisia. Kun on odottanut vähän jotain Särkänniemen tyylistä ja päätyy oikeasti immersiiviseen teemapuistoon, jossa kaikki on viimeisen päälle, ei sitä oikein ehdi muuta kuin pällistellä ympäriinsä ja nauttia auringosta.

Meidän käyntiaikanamme oli vielä käytössä vanha FastPass-systeemi, jonka avulla pääsi hyppäämään jonon ohi. Koronapandemia toi tähänkin muutoksen, joka on rantautunut Jenkeistä myös Pariisin Disneylandiin. Nykyisin käytössä on Disney Premier Access fast lane, joka on maksullinen, mutta jolla voi välttää pahimmat jonot. Tämän palvelun hinta alkaa viidestä eurosta PER LAITE, joten sen hyödyntämistä kannattaa harkita ainoastaan kaikista suosituimpien laitteiden kohdalla.

Seisoimme Indiana Jonesin vuoristoradan jonossa noin viisi minuuttia, kun tajusimme, että jumankekka toi menee ympäri, ehdimme jo hieman katua asiaa, kun pääsimme vaunuun.

(Äiti väitti jälkikäteen tunnistaneensa, että Katjahan se tuolla huutaa.)

Disneyland aukesi sinä perjantaina kymmeneltä ja me olimme paikalla vähän vajaa yksitoista. Koko aika meni jo ihan pelkkään kiertelyyn, syömiseen, piknikkiin ja kaupoissa pyörimiseen. Viiden hujakoilla päätimme suunnata Walt Disney Studiosin puolelle, mikä jäikin tyngäksi, koska puisto meni kuudelta kiinni. Toisaalta olimme jo niin naatteja, ettei se enää haitannutkaan.

Disneylandiin pääsee Pariisista puolessa tunnissa kätevästi RER4-junalla. Puisto on linjan päätepiste, joten sitä ei voi missata. Ja vaikka ei olisikaan lippua puistoon, voi silti tulla paikan päälle puistojen kupeessa olevaan Disney-kylään, joka on ilmainen. Siellä on ruokapaikkoja ja tietenkin kauppoja, jossa voi tuhlata ne viimeiset roposensa, kun puisto on mennyt kiinni.

Puiston persoonallisin putiikki oli ehdottomasti Ruususen linnan pohjakerroksessa oleva Merlin l’Enchanteur. Se on lasinpuhallusliike, josta löytyy niin Kaunottaren ja hirviön ruusuja kuin lasisia taikasauvojakin. Minä iskin silmäni taikalamppuun. Lamput maksoivat vähän vajaa 30 euroa ja halutessaan siihen sai valita oman kaiverruksen viiden euron lisähintaan. 35 euroa tuollaisesta oli varsin käypä hinta. Oma toive kirjoitettiin paperilapulle ja työnnettiin lamppuun, joka täytettiin sen jälkeen koristekivillä. (Näin jälkikäteen todettakoon, että toiveeni oikeasti toteutui!)

Kokonaisuudessaan Disneyland oli elämys, joka ei pettänyt. Opin kuitenkin käytännössä, että Disneylandin reissu kannattaa suunnitella tarkkaan, jotta saa mahdollisimman ison hyödyn suhteessa lippuun ja tehtyihin asioihin. Olen hieman naureskellut lukiessani matkablogeja siitä, miten Floridan Walt Disney Worldin reissuun löytyy valmiita taulukoita aikataulusuunnitelmia varten, mutta enää en naura. (Erityisesti siksi, että WDW:ssä on oikeasti neljä erillistä puistoa ja kaksi vesipuistoa.)

Seuraavalla Pariisin Disneyland-vierailulla tiedän varata enemmän aikaa laitteisiin tai tapahtumiin, joissa haluan käydä. Samalla voisi viettää ainakin yhden yön uudessa Marvel-teemaisessa hotellissa [linkki].

Mutta se seuraava disney-nörtteilyreissu on jo suunniteltu sinne Floridan Walt Disney Worldiin.