Lontoo ja kolme museota nörtille

[Tämä postaus koostuu kahden eri reissun museovisiiteistä vuodelta 2013 ja 2016 .

Lontoossa on nörtille niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei varmaan vuosikaan riitä. Siksi sinne palaaminen antaa aina jotain uutta. Tässä blogipostauksessa luvassa on kolme erilaista museota erilaisista nörttinäkökulmista. Luvassa iloa kirjaturisteille, dinosaurusfaneille ja sekä historia- että sarjakuvafriikeille.

Sherlock Holmes -museo

Kuvassa Sherlock Holmes -museon kapea oviaukko ja rautaisessa portissa oleva mainoskyltti. Oven edessä seisoo ovimkkona poliisin asussa oleva henkilö.
Tervetuloa Baker Streetille!

Jokaisen itseään kunnioittavan dekkarifanin on ehdottomasti käytävä Sherlock Holmes -museossa. Se löytyy tietenkin Baker Streetiltä osoitteesta 221b. Kyseessä on perinteisessä englantilaisessa kolmikerroksisessa rivitalonpätkässä sijaitseva huoneisto, joka on sisustettu Sherlock Holmesin kodiksi hyvin pitkälti kirjoja ja 1980-luvun TV-sarjaa kunnioittaen. Itse en Jeremy Brettin tähdittämään klassikkoon ole pahemmin tutustunut, joten kaikki oli hienoa ja kivaa ja ai, kun ihania esineitä, mutta sarjaa fanittava ystäväni puuskahteli tuon tuosta, että ”ei tuo sänky nyt ollut tuossa” ja että ”miksi Watsonin kamat olisivat tässä, kun hänen työpöytänsä on tuossa”. Jos olet hoocee-fani, varaudu tähän. (Aina on toki mahdollista, että näyttelyyn on tullut muutoksia.)

Kuva Sherlock Holmesin työpöydästä, jossa on paljon erilaisia purkkeja, kirjoja ja työvälineitä.
Museon tunnelma välittyy huolella valituista esineistä.

Museon liput maksavat tätä kirjoittaessani 16 puntaa (aikuisilta, alle 16-vuotiailta lapsilta £11, ja alle 6-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi). Lippu kannattaa ostaa verkosta jo ennakkoon, koska sillä varaa samalla itselleen sopivan päivän ja kellonajan Sherlock-visiitille. Ennakko-ostot mahdollistavat vierailijamäärän hallinnan, mikä on ollut korona-ajan looginen seuraus vähän kaikkialla.

Museon vieressä on Sherlock-matkamuistomyymälä, josta löytyy tavaraa vaativaankin makuun. Oman vierailuni (syyskuu 2013) aikana valtaosa fanitavarasta liittyi Brettin sarjaan tai Basil Rathbonen elokuviin, mutta koska tästä visiitistäni on jo lähes kymmenen vuotta, lienee BBC:n Sherlock vallannut oman tilansa myymälästä. Mukaani lähti upea painos Doylen kootuista Holmes-seikkailuista sekä pieni Sherlockin sivuprofiilia esittävä pinssi.

Toinen työpöytänurkkaus, jossa on esillä enemmän kemistin välineitä. Pieneen hyllyyn nojaa myös ruskea viulu.
Holmesin työnurkkaus. Mukana tietenkin kuuluisa viulu.

Museo on auki aamuyhdeksästä iltakuuteen joka päivä.

Kuva Katjasta, joka poseeraa hymyillen Sherlock Holmesin patsaaseen nojaten.
Konsultoivan etsivän patsas sijaitsee aivan Baker Streetin metroaseman edessä. (Kuva: Taina)
Kuva Katjasta metroaseman penkillä istumassa. Katja katsoo mietteliäänä kaukaisuuteen käteensä nojaten. Taustalla on seinälaattoihin maalattuja Sherlock Holmesin siluettihahmoja.
Myös Baker Streetin metroasemalla sietää levähtää hetki. (Kuva: Taina)

Natural History Museum

Toukokuussa 2016 piipahdimme äidin ja siskojen kanssa South Kensingtonin Natural History Museumissa lounaalla ja tutustuimme tietenkin samalla dinosaurusnäyttelyyn. Museo on ilmainen joitakin erikoisnäyttelyitä lukuun ottamatta, joskin lahjoitusta toivotaan. Tännekin kannattaa varata oma vierailuaika ennakkoon netistä, jotta varmasti pääsee sisälle haluamanaan aikana. Me kävimme helatorstaina, mutta pyhäpäivä ei näkynyt Lontoossa mitenkään, ja arkipäivä toi muassaan valtavat määrät eri-ikäisiä koululaisryhmiä.

Museon ala-aulan katto kohoaa korkeuksiin. Arkkitehtuurissa on goottilaishenkisiä holvikaaria ja pyöreitä ikkunan yläosia.
Natural History Museumin vaikuttava ala-aula.

Olin museosta lievästi innoissani ja tietenkin valitsin ylleni Jurassic Park -t-paidan, joka sai hieman katseita. Kiinnostavinta oli tutkia näytteillä olevia luita ja kalloja ja selvittää, mitkä niistä olivat aitoja ja mitkä kopioita. Tästä oli jokaisessa vitriinissä erillinen maininta.

Dinosauruksen pesä, johon on askarreltu kasa munia ja muutama pieni poikanen, joka on juuri kuoriutunut.
Pieniä ja söpöjä dinoja!
Kuvassa lasin takana oleva valtava mammutin kallo syöksyhampaineen. Katjan kuva heijastuu lasista.
Katja ja mammutin kallo

Luonnontieteellinen museo kumosi kauniisti populaarikulttuurin luomat kuvitelmani raptoreista. Tiesin, että Jurassic Park -leffoissa nähdyt raptorit olivat aivan liian isoja todellisuuteen verrattuna. Todisteena siitä näin museossa Deinonychus-dinoista tehdyt replikat. (Kyseinen laji on velociraptorin lähisukulainen.) Tajusin kunnolla vasta silloin, miten pielessä leffat ovatkaan. Deinonychus on esitteen mukaan suurempi kuin serkkunsa – ja niillä on pituutta kolmisen metriä ja korkeutta maksimissaan noin puolitoista metriä. Eli jos deinonychus yltää vain olkapäähäni, jää raptori sitäkin pienemmäksi.

Kuvassa torvosauruksen kynsi, jonka kokoa Katja mallaa kämmenellään. Kynsi yltää ojennetusta peukalosta keskisormeen saakka.
Onneksi torvosauruksen kynsi herättää sentään vielä vähän kauhua.
Kuva hieman nolosta Katjasta, joka on juuri ojentamassa kättään Tyrannosaurus rexin hampaita kohti.
Aina se on jotain räpläämässä. (Kuva: Tarja)
Kuva pienestä nisäkkäästä, joka näyttää lähinnä päästäisen sukulaiselta.
Suuri ja pelottava Megazostrodon.

Lämmin sää ja valtava ihmismassa ajoivat meidät turhankin nopeasti pois, mutta ehdimme vilkaista pikaisesti myös nisäkäsnäyttelyn, josta ihanana esimerkkinä on yllä oleva varhainen nisäkäs: sen tieteellinen nimi ja koko kun eivät täysin kohdanneet…

South Kensingtonin luonnontieteellinen museo on auki joka päivä aamukymmenestä kymmentä vaille kuuteen (viimeinen sisäänotto tapahtuu puoli kuudelta).

Cutty Sark Greenwichissä

Royal Museums Greenwichistä löytyy täydellinen turistikohde historianörtille, purjelaivafriikille ja Don Rosa -tutkijalle: purjelaiva Cutty Sark! Aikanaan maailman nopein purjelaiva, joka kuljetti niin teetä kuin villaa, on nykyisin museolaiva osana Greenwichin Royal Museumia.

Kuvassa maalle nostettu purjelaiva. Mastoissa on lukuisia köysiä ja loppuja, mutta ei purjeita.
Cutty Sark Lontoon Greenwichissä.
Piirroskuva samaisesta purjelaivasta Don Rosan sarjakuvasta Cutty Sarkin cowboykapteeni.
Rosan Cutty Sark. © Disney

Vuonna 1869 rakennetulle laivalle pääsee helposti Lontoon keskustasta DLR-linjalla. Sillä on ihan oma pysäkkinsäkin (Cutty Stark station) ja kyltit opastavat selkeästi perille. Sisäänpääsymaksu on £16 (opiskelijat ja alle 25-vuotiaat £10 ja 4–15-vuotiaat lapset £8) ja kuten muissakin museoissa, oma käyntiaika suositellaan varaamaan ennakkoon verkosta.

John Willisin aikoinaan rakennuttama klipperi on nostettu maalle niin, että sen alla voi kulkea ja vaikkapa lounastaa sisällä olevassa kahvila-ravintolassa. Lapsille on kaikenlaisia pelejä ja tekemistä, mutta kaikki purjelaivojen ystävät taatusti viihtyvät siellä helposti tuntisenkin.

Rosa käytti Cutty Sarkin mainetta maailman nopeimpana purjelaivana hyväkseen tarinassa ”Cutty Sarkin cowboykapteeni”, jossa nuori Roope seilaa mainitulla aluksella vuonna 1883 ja osallistuu kilpaan höyrylaivaa vastaan. Tämä on viittaus siihen, kuinka Cutty Sark ohitti modernin 15–16 solmua kulkeneen höyrylaiva SS Britannian 17 solmun nopeudella vuonna 1889. (Näin kertoo Wikipedia.)

Erikoislähikuva ruumassa olevista tavaroista: taustalla purjekankaiden alla olevia ruskeita tynnyreitä, etualalla valkoinen tonkka, jossa lukee LIME JUICE.
Ruumassa oli muun muassa limemehua.

Cutty Sarkin nimi on peräisin skottilaisten käyttämästä termistä, mikä tarkoitti naisten lyhyttä leninkiä. Tämä asu oli noita Nannie Deen päällä Robert Burnsin runossa ”Tam O’Shanter”. Nannie-noita jahtasi Tamia, joka onnistui pakenemaan, mutta noita ehti nykäistä tämän hevosen hännän itselleen. Cutty Sarkin keulakuvana on siis Nannie-noita, joka pitelee hevosen hännänjouhia.

Erikoislähikuvassa laivan keulakuva, joka on rinnat paljaana oleva valkoinen naispatsas, jolla on tuima ilme ja vasemmassa kädessään hiustupsu.
Lähikuva: Keulakuva Nannie Dee
Don Rosan piirtämä kuva Cutty Sarkista, jossa myös kaulakuva näkyy. Tällä keulakuvalla rinnat ovat siveästi mekon sisällä piilossa.
Rosan keulakuva on selvästi siveämpi. © Disney

Olin varsin tyytyväinen ja innoissani laivavisiitistäni. Opin paljon uutta (mm. sen, että Cutty Sark myytiin Espanjalle ja sen nimi vaihdettiin kahdesti, ennen kuin sen omistus palasi Britanniaan) ja sain lieviä fanituskohtauksia kuvitellessani aluksen fiktiivistä menneisyyttä Roope kannellaan.

Kuvassa neljä rappusta ylhäältä päin kuvattuna kannen tasolta toiselle. Kaiteena toimivat köynnökset. Ylätasanteella näkyvät Katjan jalat, joissa on mustat pikkukengät ja turkoosit sukkahousut.
Rappuset kannen tasolta toiselle.
Selfie Katjasta laivan kannella pitelemässä kiinni köysistä. Katjalla on päässään musta hattu ja aurinkolasit ja päällään kirjava pöllöpaita ja turkoosi bolero.
Pakollinen selfie.
Erikoislähikuva laivan ruorista.
Ruori. Melkein yhtä iso kuin minä.
Kuva laivan keulasta ulkopuolelta otettuna. Kannella näkyy kameralle vilkuttava Katja.
Melkein kuin Roope Ankka! Silinteri vain puuttuu. (Kuva: Tarja)

Jos haluaa nähdä jotain hyvin erilaista ja rakastaa purjelaivoja, Cutty Sarkin laivamuseo on ehdoton vierailun kohde. Tänne menisin heti uudestaan. Museo on auki päivittäin kymmenestä viiteen. Viimeinen sisäänpääsyaika on 16.15.

Yksi kommentti artikkeliin ”Lontoo ja kolme museota nörtille

  1. Paluuviite: Mitä tekisit, jos raha ei olisi ongelma? | Ankkatohtorin lokikirja

Jätä kommentti