Kotor – kissojen kaupunki

/ Katja Kontturi

Kuten postauksessani Dubrovnikista lupasin, tässä on oma pieni päivityksensä Montenegron Kotorista, jossa pyörähdimme vain parin tunnin verran. Star Wars -fanina nimi Kotor toi tietenkin mieleen jotain ihan muuta (Knights of the Old Republic) enkä suoraan sanottuna tiennyt, mitä odottaa, kun varasimme päivämatkan Montenegroon. Mutta sen parin tunnin aikana ehdin ihastua pikkukaupunkiin niin totaalisesti, että aloin jo tehdä uusia matkasuunnitelmia.

Mitä tuli nähtyä ja mitä jäi tekemättä? Näillä teemoilla edetään.

Kuvassa etualalla vallihauta täynnä vettä. Sen takana nousee harmaa muuri ja pyöreä, muurin korkuinen torni. Näiden vieressä on puita, palmukin. Taustalla kohoaa korkea vuoristo. Taivas on pilvinen, aurinko hehkuu pilvien lomasta.
Ensinäkymät Kotorin vanhankaupungin muureille.

Mitä tuli nähtyä?

Kiersimme bussilla mutkittelevan Kotorinlahden ympäri upeita maisemia ihaillen ja päädyimme Kotorin kaupunkiin. Pääkohteena oli Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Kotorin vanhakaupunki, jota ympäröivät muurit nousevat ylös vuorenrinteeseen.

Kuva vallihaudasta hieman eri kohtaa. Vallihaudan toisella reunalla näkyy puiden reunustama kävelytie. Muuri päättyy vuorten juurelle. Muurin sisäpuolella erottuu kirkontornin kupoli. Korkealla vuorenrinteessä voi nähdä vaalean kirkon.
Muuri työntyy kohti rinnettä. Etualalla pyöreä Kampanan torni ja linnoitusalue. Vuorenrinteessä näkyy vaalea Our Lady of Remedy -kirkko.

Mitä jäi tekemättä?

Emme mitenkään ehtineet kiivetä muurin huipulla sijaitsevaan San Giovannin linnoitukseen, josta on taatusti melkoiset näkymät Kotorinlahdelle. Vuorelle vie myös vaellusreitti Ladder of Kotor, jonka varrelta löytyy useita näköalapaikkoja. Eli seuraavalla kerralla kiipeillään muurilla ja patikoidaan vuorelle.

Muurilta otettu kuva vanhankaupunginreunalta. Etualalla on puita ja nurmikkoa, joiden takana on punatiilikattoinen rakennus. SEn vieresä on ortodoksinen kirkko kupoleineen ja kullattuine risteineen. Taustalla pensaikkoinen vuorenrinne. Vaalea kirkko rinteessä erottuu hieman selkeämmin. Taivas on pilvessä.
Pyhälle Nikolaokselle pyhitetty ortodoksikirkko. Muurien sisäpuolella on yhteensä 14 kirkkoa ja luostaria (tai niiden raunioita).

Mitä tuli nähtyä?

Kiertoajelumme pysähtyi vanhankaupungin kupeeseen pariksi tunniksi, jonka aikana ehdimme syödä pienen lounaan juuri avautuneessa kahvilassa ja kierrellä kaupungin kapeilla kujilla ihmettelemässä lukuisia kissa-aiheisia matkamuistoja myyviä puoteja.

Kuva kapeasta, kivetystä kujasta, jota reunustavat kiviset talot. Pienten matkamuistomyymälöide oviaukkojen päällä on kangaskatoksia. Kauempana näkyy jokunen ihminen kävelemässä.
Vanhankaupungin kapeilla kujilla vaelteli aamulla vain jokunen turisti.

Kiinnostavin ja tyylikkäin matkamuistopuoti, jossa piipahdin, sijaitsee aivan vanhan roomalaiskatolisen katedraalin vieressä. Gallery Art -niminen myymälä myy koruja, jotka on tehty Venetsian kuuluisasta Muranon lasista. Korut ovat kauniita, monivärisiä ja veikkaan vahvasti, että reippaan paljon halvempia kuin vastaavat olisivat Venetsiassa. Ostin sieltä sievän sinivihreällä lasilla koristellun sormuksen ja maksoin siitä noin kymmenen euroa.

Lähikuva Cats of Kotor -matkamuistomyymälän ikkunasta, joka on täynnä kissa-aiheisia tuotteita.
Erilaiset kissaesineet olivat selvästikin varsin suosittuja matkamuistoja.

Mitä jäi tekemättä?

Emme ehtineet lainkaan tutustua lukuisiin kirkkoihin tai vanhoihin palatseihin, joita päädyin ihailemaan ainoastaan vanhankaupungin portilta saamastani turistikartasta. Vanhassakaupungissa on myös sekä meri- että kissamuseo!

Kuva katedraalin julkisivusta, jonka keskellä on koristelematon pääovi. Pyöreä holvikaari reunustaa oviaukkoa. Oven kummallakin puolella on suuri, korkea kellotorni.
Vuonna 1166 perustettu Pyhän Tryphonin katedraali toi hetkellisesti mieleen Notre Damen.

Mitä tuli nähtyä?

Kissoja! Paljon kissoja. Isoja kissoja, kissanpentuja, nukkuvia kissoja, leikkiviä kissoja, söpöjä kissoja, romuluisia kissoja…

Kuvassa kulunut, vihreä puistonpenkki, jolla potköttää kolme kirjavaa kissaa puoliunessa.
Aamupäivätorkuilla.

Oppaamme kutsui Kotoria kissojen kaupungiksi eikä syyttä. Jossain vaiheessa kaupungin asukkaat olivat päättäneet pyydystää kaikki kulkukissat, leikkuuttaa ne ja alkaa pitää niistä huolta kollektiivisesti. Vanhakaupunki oli siis täynnä erikokoisia ja -näköisiä kissoja, jotka parhaimmillaan loikkivat turistien syliin silitettäviksi.

Näytti myös siltä, että melkein jokaisen myymälän ovenpielessä oli kissanruokakippo.

Kivetyn kävelyreitin kupeessa on vihreä, matala mökkikylä kissoille. Pensaiden lomassa on lukuisia erivärisiä kissoja ja pieniä kissanpentuja syömässä ja istuskelemassa.
Kissoilla oli omat suoja- ja ruokintapaikkansa.

Mitä jäi tekemättä?

Kun koko aika meni vanhassakaupungissa, jäi muu Kotor ihan paitsioon. Minulla ei ole mitään käsitystä, missä olisi hyvää ruokaa tai mikä voisi olla paras paikka yöpyä. Kotor näytti minulle vain yhden puolen itsestään, mutta minua kiinnostaisi myös tietää, mitä siellä toisella puolella olisi.

Maisemakuva, jonka alaosassa näkyy punakattoisia rakennuksia. Taustalla kohoaa vuorenrinne.
Valtaosa vuorten ympäröimästä kaupungista jäi pikkuvisiitin takia lähes kokonaan näkemättä.
Kuvassa lahdenpohjukassa oleva satama. Etualalla pari puskaa, joiden takana erottuu pieniä moottoriveneitä, joita näkyy myös lahden toisella puolella. Oranssitiilikattoiset talot reunustavat lahtea. Niiden takana on kasvillisuuden peitossa olevaa vuoristoa.
Lahdessa oli paikallisten pienten veneiden lisäksi tilaa myös valtavalle risteilyalukselle.

Mitä tuli nähtyä?

Matkareittiimme kuului yksi maailman mutkaisimmista serpentiiniteistä P1, joka kulkee Cetinjen ja Kotorin kaupunkien välillä. Pituutta tiellä on ”vain” reilu 36 kilometriä, mutta nousua tulee yli 400 metriä ylöspäin.

Ylhäältä otettu kuva rinteestä, jossa näkyy kaksi kuvan poikki menevää tietä. Kyseessä on sama tie, joka alkaa laaksossa olevasta kaupungista ja kiemurtelee ylös rinnettä.
Alkupätkä on vielä maltillisen oloinen.
Kuvassa näkyy Kotorinlahdenpohjukka, jota reunustaa kaupunki täynnä oranssikattoisia rakennuksia. Vuoret kohoavat lahden yllä ja lahdessa seisoo myös valtavan kokoinen risteilyalus.
Tien noustessa vuorelle maisematkin paranivat.

Kotorin serpentiinitie on yksikaistainen jännitysnäytelmä, jota pitkin vedimme bussilla ylös. Matka oli kokemus, jota en suosittele heikkohermoisille. Välillä pysähdyttiin, peruutettiin, hinkattiin bussia levikkeelle ja tööttäiltiin joko kiitokseksi tai asenteella ”mene nyt hittoon siitä edestä”. Kuskimme oli selvästi tehnyt tätä aiemminkin.

Tässä mennään bussilla pitkin serpentiinitietä. Kannatti istua edessä.
Bussin etuosasta otettu kuva, jossa näkyy ikkunan läpi todella kapea tie. Bussin edessä on viisi henkilöautoa menossa samaan suuntaan, mutta ne ovat pysähtyneet, koska vastaan on tulossa iso kuorma-auto.
Esimerkki pahimmasta ruuhkasolmusta, johon jouduimme. (Kuva: Tarja)
Vuoren huipulta otettu kuva Kotorinlahdesta. Kaupunki erottuu epäselvänä lahden pohjukassa. Vuoren rinteet ovat täynnä vihreää kasvillisuutta ja koko vuoristo laajenee lahden takana massiivisena.
Huipulla näköalat olivatkin jotain ihan muuta.
Laajakuva vuoren huipulta näyttää maiseman ja vuoriston massiivisuuden. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy kapea, vaaleanruskea viiva, joka on lentokentän kiitorata.
Panoraamakuva näköalapaikalta. Keskellä olevan vuoren vasemmalla puolella on Tivatin lentokentän 2 km pitkä kiitorata. Se antaa hieman perspektiiviä mittasuhteisiin.

Mitä jäi tekemättä?

Kotorinlahden kapeinta kohtaa vastapäätä sijaitsee Perastin pikkukaupunki. Ajoimme kaupungin ohi, mutta Aurinkomatkojen toinen Montenegron retki olisi tehnyt pysähdyksen tänne. Vuorenrinteeseen rakennetusta kaupungista löytyy niin kirkkoja kuin palatsejakin, mutta paikan suosituimpia turistinähtävyyksiä on kirkkosaari Our Lady of the Rocks.

Kuvassa veden keskellä sijaitseva keinotekoinen saari, jossa sijaitsee pieni kirkko eikä oikein muuta. Taustalla veden toisella rannalla kohoaa pensaikkoinen vuori.
Our Lady of the Rocks bussin ikkunasta kuvattuna.

Tarinan mukaan kaksi merimiestä oli palaamassa yöllä kotiin, kun he näkivät vedestä loistavan valon. Siellä oli Neitsyt Marian ikoni, jonka he veivät kotiinsa hyvän onnen enteenä. Aamulla ikoni oli poissa.

Se löytyi merestä samasta paikasta.

Merimiehet veivät sen jälleen kotiinsa, mutta ikoni katosi taas.

Tämän jälkeen he oppivat, että ehkä ikoni haluaa olla meressä, joten sinne alettiin kasata kiviä, joista vähän kerrallaan muodostui keinotekoinen saari, jolle rakennettiin Our Lady of the Rocks -kirkko.

Sitä, onko tämä myyttinen ikoni edelleen siellä, ei oppaamme kertonut.

Veden keskellä oleva toinen saari, jolla sijaitsee kivinen luostari, pieni muuri ja joitakin korkeita puita. Taustalla jatkuu pensaikkoinen vuorenrinne.
Kirkkosaaren vieressä on luostarisaari, jonne turisteilla ei ole pääsyä.

En tiedä, milloin palaan Montenegroon, mutta toivon, ettei siihen mene kovin kauaa. Kotor on historiallisesti kiinnostava ja miljöönsä puolesta ehdottomasti koettava paikka.

Jätä kommentti