Kuten postauksessani Dubrovnikista [linkki] lupasin, tässä on oma pieni päivityksensä Montenegron Kotorista, jossa pyörähdimme vain parin tunnin verran. Star Wars -fanina nimi Kotor toi tietenkin mieleen jotain ihan muuta (Knights of the Old Republic) enkä suoraan sanottuna tiennyt, mitä odottaa, kun varasimme päivämatkan Montenegroon. Mutta sen parin tunnin aikana ehdin ihastua pikkukaupunkiin niin totaalisesti, että aloin jo tehdä uusia matkasuunnitelmia.

Mitä tuli nähtyä ja mitä jäi tekemättä? Näillä teemoilla edetään.

Mitä tuli nähtyä?

Kiersimme bussilla mutkittelevan Kotorinlahden ympäri upeita maisemia ihaillen ja päädyimme Kotorin kaupunkiin. Pääkohteena oli Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Kotorin vanhakaupunki, jota ympäröivät muurit nousevat ylös vuorenrinteeseen.

Mitä jäi tekemättä?

Emme mitenkään ehtineet kiivetä muurin huipulla sijaitsevaan San Giovannin linnoitukseen, josta on taatusti melkoiset näkymät Kotorinlahdelle. Vuorelle vie myös vaellusreitti Ladder of Kotor, jonka varrelta löytyy useita näköalapaikkoja. Eli seuraavalla kerralla kiipeillään muurilla ja patikoidaan vuorelle.

Mitä tuli nähtyä?

Kiertoajelumme pysähtyi vanhankaupungin kupeeseen pariksi tunniksi, jonka aikana ehdimme syödä pienen lounaan juuri avautuneessa kahvilassa ja kierrellä kaupungin kapeilla kujilla ihmettelemässä lukuisia kissa-aiheisia matkamuistoja myyviä puoteja.

Kiinnostavin ja tyylikkäin matkamuistopuoti, jossa piipahdin, sijaitsee aivan vanhan roomalaiskatolisen katedraalin vieressä. Gallery Art -niminen myymälä myy koruja, jotka on tehty Venetsian kuuluisasta Muranon lasista. Korut ovat kauniita, monivärisiä ja veikkaan vahvasti, että reippaan paljon halvempia kuin vastaavat olisivat Venetsiassa. Ostin sieltä sievän sinivihreällä lasilla koristellun sormuksen ja maksoin siitä noin kymmenen euroa.

Mitä jäi tekemättä?

Emme ehtineet lainkaan tutustua lukuisiin kirkkoihin tai vanhoihin palatseihin, joita päädyin ihailemaan ainoastaan vanhankaupungin portilta saamastani turistikartasta. Vanhassakaupungissa on myös sekä meri- että kissamuseo [linkki]!

Mitä tuli nähtyä?

Kissoja! Paljon kissoja. Isoja kissoja, kissanpentuja, nukkuvia kissoja, leikkiviä kissoja, söpöjä kissoja, romuluisia kissoja…

Oppaamme kutsui Kotoria kissojen kaupungiksi eikä syyttä. Jossain vaiheessa kaupungin asukkaat olivat päättäneet pyydystää kaikki kulkukissat, leikkuuttaa ne ja alkaa pitää niistä huolta kollektiivisesti. Vanhakaupunki oli siis täynnä erikokoisia ja -näköisiä kissoja, jotka parhaimmillaan loikkivat turistien syliin silitettäviksi.

Näytti myös siltä, että melkein jokaisen myymälän ovenpielessä oli kissanruokakippo.

Mitä jäi tekemättä?

Kun koko aika meni vanhassakaupungissa, jäi muu Kotor ihan paitsioon. Minulla ei ole mitään käsitystä, missä olisi hyvää ruokaa tai mikä voisi olla paras paikka yöpyä. Kotor näytti minulle vain yhden puolen itsestään, mutta minua kiinnostaisi myös tietää, mitä siellä toisella puolella olisi.

Mitä tuli nähtyä?

Matkareittiimme kuului yksi maailman mutkaisimmista serpentiiniteistä P1 [kurkkaa tielle omistettuja verkkosivuja dangerousroads.org], joka kulkee Cetinjen ja Kotorin kaupunkien välillä. Pituutta tiellä on ”vain” reilu 36 kilometriä, mutta nousua tulee yli 400 metriä ylöspäin.

Kotorin serpentiinitie on yksikaistainen jännitysnäytelmä, jota pitkin vedimme bussilla ylös. Matka oli kokemus, jota en suosittele heikkohermoisille. Välillä pysähdyttiin, peruutettiin, hinkattiin bussia levikkeelle ja tööttäiltiin joko kiitokseksi tai asenteella ”mene nyt hittoon siitä edestä”. Kuskimme oli selvästi tehnyt tätä aiemminkin.

Mitä jäi tekemättä?

Kotorinlahden kapeinta kohtaa vastapäätä sijaitsee Perastin pikkukaupunki. Ajoimme kaupungin ohi, mutta Aurinkomatkojen toinen Montenegron retki olisi tehnyt pysähdyksen tänne. Vuorenrinteeseen rakennetusta kaupungista löytyy niin kirkkoja kuin palatsejakin, mutta paikan suosituimpia turistinähtävyyksiä on kirkkosaari Our Lady of the Rocks.

Tarinan mukaan kaksi merimiestä oli palaamassa yöllä kotiin, kun he näkivät vedestä loistavan valon. Siellä oli Neitsyt Marian ikoni, jonka he veivät kotiinsa hyvän onnen enteenä. Aamulla ikoni oli poissa.

Se löytyi merestä samasta paikasta.

Merimiehet veivät sen jälleen kotiinsa, mutta ikoni katosi taas.

Tämän jälkeen he oppivat, että ehkä ikoni haluaa olla meressä, joten sinne alettiin kasata kiviä, joista vähän kerrallaan muodostui keinotekoinen saari, jolle rakennettiin Our Lady of the Rocks -kirkko.

Sitä, onko tämä myyttinen ikoni edelleen siellä, ei oppaamme kertonut.

En tiedä, milloin palaan Montenegroon, mutta toivon, ettei siihen mene kovin kauaa. Kotor on historiallisesti kiinnostava ja miljöönsä puolesta ehdottomasti koettava paikka.