^{[Osia tästä postauksesta on julkaistu aiemmin Akateemisen ja populaarin välimaastossa -blogissani syyskuussa 2019.]}

Irlannin reissun tärkein anti ja oma henkilökohtainen päätavoitteeni oli päästä Skellig Michaelin saarelle. Kyseessä on Irlannin lounaisrannikolla sijaitseva karu ja jyrkkä saari, joka esitti Ahch-to-planeettaa eli Luke Skywalkerin piilopaikkaa uusissa Star Wars -leffoissa. Skelligin saaria on itse asiassa kaksi kappaletta, joista pienempi on suulien pesimäpaikka ja isompi (eli se Skellig Michael) on Unescon maailmanperintökohde. Siellä sijaitsee muinainen munkkiluostari ja se on myös tärkeä lunnien pesimäsaari.

Skellig Michaelille järjestetään venematkoja keväästä syksyyn. Eco tour on nimensä mukaisesti ekologisempi vaihtoehto, sillä se vain kiertää saaret eikä sillä jalkauduta lainkaan. Eco toureja järjestetään huhtikuun alusta lokakuun alkupuolelle saakka. Hinta aikuisilta on 40 €, opiskelijoilta ja lapsilta 25 €. Nämä hinnat ovat standardeja venekunnasta riippumatta.

Landing tourilla pääset sitten ihan rantautumaan ja patikoimaan Skellig Michaelin saarelle toukokuusta syyskuun loppupuolelle. Meidän matkamme maksoi 100 euroa ja hinnat vaihtelevat matkanjärjestäjästä riippuen 90 – 130 euron välillä. Lähdöt ovat tyypillisesti aamuisin puoli yhdeksän pintaan, joten paikkakunnalla yöpyminen kannattaa ottaa aikataulusuunnitelmissa huomioon.

Hinta oli ehdottomasti sen arvoista. Venekuntia lähtee pääasiassa Portmageen satamasta ja niitä on 15, joista jokaiseen mahtuu 12 kyytiläistä. Eco toureja järjestetään useampi päivässä, mutta Landing toureja vain yksi per venekunta, sillä saarelle on rajoitettu pääsy, jotta maailmanperintökohde ei rasitu liikaa.

That’s 180 people per day. On an average season, that’s between 15,000 to 17,000 people. By contrast, Petra in Jordan, receives between 500,000 and 900,000 visitors annually and Macchu Piccu in Peru receives about 2.1 million visitors a year. If you land on Skellig Michael, you are among a very, very select club.

Skellig Michael -verkkosivut

Tähän kerhoon liittyminen oli kaiken vaivan ja jännityksen arvoista.

Vinkkinä matkalaisille: kannattaa olla ajoissa. Suosituin ja tunnetuin venematkoja järjestävä Casey’s Skellig Island Tours aloittaa matkakauden varausten vastaanoton maaliskuussa. Muiden venekuntien pitää vuosittain hakea lupaa rantautumiseen, joten heidän varauskalenterinsa saattavat aueta vasta myöhemmin. Mitä nopeampi olet, sitä todennäköisemmin saat varattua paikan veneestä. Itse sain napattua kyydin Skellig Boat -perheyritykseltä. Isä ja poika McCrohan olivat rentoa porukkaa ja tarjosivat muun muassa makeisia seurueellemme. Veneessä parasta oli katto ja seiniksi vedettävät pressut. Tiistaiaamun tihkusade ei näin vaivannut meitä merellä – joskin paluumatkan aikana sivupressuja ei vedettykään suojaksi ja kastuin itse vähän ikävämmin.

Kun varaat itsellesi paikan venekunnasta, annat samalla luottokorttitietosi, mikä on tarkoitettu vain paikan varausta varten. Maksua ei kuitenkaan veloiteta, sillä vasta reissuaamuna selviää, pääseekö vene lähtemään. Koko matka on siis sääriippuvainen eli jos meri myrskyää liikaa, saarelle ei lähdetä. Siksi olin koko alkureissun hirveässä jännitysstressitilassa, pääsenkö toteuttamaan haaveeni vai en.

Esimerkiksi B & B:n isäntämme Howthissa – joka siis oli syntyperäinen irlantilainen – oli yrittänyt useammankin kerran päästä Skellig-risteilylle, mutta joka ikinen kerta huono sää oli peruuttanut venematkan. Ja me pääsimme ensimmäisellä yrittämällä matkaan. Hän taisi olla hivenen kateellinen…

Meillä oli oikeasti hyvä sää tihkusateesta huolimatta, joten kaikki järjestyi, vaikka uskalsinkin olla riemuissani vasta, kun astuin jalallani saarelle. Kun reissu oli toteutunut, maksu hoidettiin veneessä käteisellä. Tämä rahapolitiikka kannattaa toki varmistaa omalta matkanjärjestäjältä. Me saimme sähköpostitse hyvät ja selvät ohjeet, kuinka toimia. 

Jos olet yhtään taipuvainen matkapahoinvointiin, kannattaa varautua sopivin lääkkein. Olen itse tottunut veneilijä lapsuudestani, mutta merenkäynti voi yllättää siihen tottumattomat.

Matka saarelle kestää puolitoista tuntia ja tyypillisesti siellä ehtii viettää parisen tuntia, mistä suurin osa menee ylös kiipeämiseen ja totutteluun saarella liikkumiseen. Paikalla on kaksi opasta: alatasolla oleva turvallisuusopas, joka kertoo paikan säännöt, ja luostarialueella oleva opas, joka kertoo enemmän saaren historiasta. Matkaan kannattaa varautua hyvin kengin ja säätä kestävin varustein, mutta ottaa huomioon myös se, että kiipeillessä tulee kuuma. Vesipullo ja pienet eväät ovat hyvä ratkaisu. Eväitä saa syödä vain tietyissä paikoissa ja roskat viedään luonnollisesti itse pois saarelta.

Skellig Michaelin rinnereitti koostuu 600:sta kivisestä askelmasta, jotka voivat olla sateella todella liukkaita. Itse pärjäsin ihan hyvin lenkkareilla. Meitä sää onneksi suosi ja aurinko alkoi paistaa heti, kun saavuimme saarelle. Paikalla oli kaikenikäistä väkeä ja vanhimmat menivät reittiä kävelysauvojen kanssa, joten sitä on turha epäillä, riittääkö kunto. Huipulle mennään omaan tahtiin turvallisuudesta tinkimättä. Sitä paitsi on varsin sallittua pysähtyä ihailemaan maisemia – kunhan jalkojen alla on turvallinen maa eikä turhaan estä muiden kulkua. Tärkein oppimme tällä matkalla oli se, että pysähdy ja kaiva sitten kamerasi esiin – älä kuvaa liikkuessasi!

Huipulla on vanha, jo 500-luvulla perustettu munkkiluostari, jossa tosiaan on kuvattu useita The Last Jedin kohtauksia. Opas oli hauska tyyppi, joka kertoi taustoja paikan historiasta ja tarinoita leffojen kuvauksista. Hänellä oli muun muassa yhteiskuva Mark Hamillin kanssa, ja hän nauratti meitä kertomalla, miten R2-D2:n näyttelijä oli saatu kannettua huipulle.

Reissun ainut pieni miinus oli se, että olimme hieman liian myöhässä nähdäksemme lunneja. Saarella pesivät linnut olivat muuttaneet pohjoiseen parisen viikkoa sitten. Jos olisimme tulleet aiemmin, esimerkiksi heinäkuun lopussa, olisimme joutuneet oppaan mukaan potkimaan lunneja pois jaloista, niitä oli silloin niin paljon. Lunnien runsas määrähän synnytti Star Wars –elokuviin porg-lajin. Olisi tullut aivan liian kalliiksi poistaa kaikki linnut digitaalisesti, joten niiden päälle rakennettiin oma Tähtien sota -maailmaan sopiva lintulajinsa, mikä on jotenkin todella sympaattista.

Mutta jos siis haluat nähdä lunneja, kannattaa saarelle tulla kesällä, ei elokuun puolenvälin hujakoilla. Rinteet olivatkin täynnä tyhjiä pesäkoloja odottamassa kevättä.

Visiitti Skellig Michaelille on edelleen yksi elämäni uskomattomimmista kokemuksista. Se oli minulle tärkeä Tähtien sota -fanina, mutta paikka on upea jo pelkästään luontokohteena. Olet fani tai et, Skellig Michael on ehdottomasti Irlannissa näkemisen arvoinen paikka. Burnoutista toipuvalle jo pelkästään luonnossa patikointi on hyvää terapiaa.

---

Tämän blogin upea bannerikuva on muuten otettu Skellig Michaelilla.